Tänään emolehti uutisoi tapauksesta. Sen mukaan Greenpeacen Sini Harkki on kiistänyt, että DiCaprion kannanotto liittyisi järjestön kampanjointiin. Onko maailmankuulu näyttelijä siis ihan itse ja ilman suomalaisen biotalouden vastustajien apua keksinyt syrjäisellä saarella sijainneen hakkuutyömaan?
Vakavasti ottaen. Suomessa on Metsätilastollisen vuosikirjan mukaan suojeltuja tai rajoitetussa metsätalouskäytössä olevia alueita yhteensä noin 4,8 miljoonaa hehtaaria. Niistä valtaosa sijaitsee Pohjois-Suomessa, joten metsäympäristön suojelun suurimmat puutteet löytyvät maamme eteläisimmistä osista.
Suojelutilanne on esitetty alla olevassa Metsätilastollisesta vuosikirjasta kopioidussa kuvassa.
Kuvasta nähdään, että nyt puheena olevassa Kainuussa noin kymmenen prosenttia metsistä on jonkinasteisten suojelutoimien piirissä, ja niistä puolet vieläpä tiukasti suojeltuna. Lisäksi on hyvä tiedostaa, että näiden lisäksi jokaiselle hakkuukohteelle jätetään monimuotoisuuden suojelun nimissä ns. säästöpuita, joiden tarkoituksena on tuottaa elinympäristöjä järeää puutavaraa tarvitseville eliölajeille.
Helsingin Sanomat välitti myös Greenpeacen Harkin mielipiteen, jonka mukaan "hallituksen biotalousinto" uhkaa Suomessa metsien hiilensitomiskykyä. Tähän olisi paljonkin sanottavaa, mutta luulen kuitenkin, että yksi kuva puhuu enemmän kuin tuhat sanaa.
Metsätilastollisesta vuosikirjasta löytyy myös Suomen metsien puiden tilavuuden kehitys itsenäisyyden aikana. Se on esitetty seuraavassa kuvassa.
Kuvasta nähdään, että maamme puuvarat ovat kasvaneet erittäin voimakkaasti 1970-luvulta lähtien. Tämän kasvun hyödyntäminen lienee juuri nyt maan hallituksen tavoitteena.
Hiilinielujen kannalta on oleellista se, että nuori metsä sitoo tehokkaasti hiilidioksidia, kun taas hyvin vanhoissa metsissä nettosidontaa ei tapahdu. Hakkuut tietenkin vähentävät sitoutuvan hiilidioksidin määrää, mutta sitä vähemmän mitä iäkkäämpi metsä on. Tämä johtuu puun kasvun hidastumisesta ja lisääntyvistä metsätuhoista.
Tuhojen osalta pelottavin esimerkki on Länsi-Kanadan vuoristonilurituho, jonka seurauksena on tuhoutunut erittäin laajoja metsäalueita. Tuho on liitetty ilmastonmuutokseen, mutta sen perimmäisenä syynä lienee ollut pikemminkin Pohjois-Amerikan luoteisten mäntymetsien järeytyminen.
Suomessa ei ole ollut kanadalaisiin verrattavia metsätuhoja, mutta meilläkin esimerkiksi vanhat kuusimetsät ovat alttiita tuhoille. Siten metsien museoiminen ei ole kestävä ratkaisu edes hiilidioksidin sitomisen kannalta.
Saati että se täyttäisi taloudellisen tai sosiaalisen kestävyyden kriteereitä: Suomessahan metsätalous tuottaa noin 20 prosenttia vientituloista ja on merkittävä työllistäjä Kainuun kaltaisilla syrjäseuduilla.
Edelle kirjoittamani perusteella en voi muuta kuin yhtyä Metsähallituksen Jouko Kumpulan näkemykseen, jonka mukaan "jos ottaa kantaa johonkin, niin kannattaisi tulla itse katsomaan, miten asiat ovat".
Epäilen kuitenkin, ettei Greenpeace saata tätä näkemystä DiCaprion tietoon sitäkään vähää kuin tietoa kainuulaisen saarimetsän hakkuusta. Se on harmi, sillä monipuolista tietoa jakamalla kansainvälinen luonnonsuojelujärjestö voisi estää DiCapriota nolaamasta itseään jatkossa nyt nähdyllä tavalla.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Metsänomistajat tukevat Suomen raskasta metsäteollisuutta
Vuoristoniluri luo Suomelle kilpailuetua
Tuhoutuvatko Suomen metsät uusien investointien seurauksena?
Tekstit
Jos Helsingin pravda on sitä mieltä että "valitettavasti" voi turvallisin mielin todeta että kyseessä on hyvä asia.Enempää analyysiä asiasta ei tarvitse.
VastaaPoistaNon niin, mitäpä (luultavasti) Californialainen näyttelijä tietäisi pohjoisesta metsätaloudesta? Ilmeisesti hyvin vähän. Minulla on hyvin paljon suurempi luottamus suomalaisten metsäalan puunviljelijöiden asiantuntemukseen.
VastaaPoistaLeonardolle voisi kyllä ehdottaa jotakin metsätalouden peruskurssia, jotta hän tietäisi enemmän eikä hänen tarvitsisi toimia luulojen varassa. Eihän hänen tarvitse kuin opetella pikkuisen suomea, mutta kyvykkäältä näyttelijältähän tuon pitäisi luontua verraten helposti.
On siis jälleen kerran sovellettu tätä perinteistä kuviota. Meillä on julkisuuden henkilö, jolla on "hyviä tarkoituksia", mutta ei asiantuntemusta. Nämä "hyvät tarkoitukset" voivat olla vilpittömiäkin, mutta ennen kaikkea na palvelevat kyseisen henkilön julkisuuskuvan markkinointia. Sitten meillä on järjestö, joka tarvitsee julkisuuden henkilöitä omaan mainontaansa. Se syöttää tälle henkilölle sopivasti valittuja tietoja, jotka sinällään saattavat olla oikeitakin, mutta antavat itse asiasta virheellisen kuvan. Ja sitten meillä on tämän järjestön asiaa ajavia toimittajia, jotka kernaasti julkaisevat tämän järjestön propagandajuttuja sen sijaan, että tarkastelisivat kriittisesti tarjottuja tarinoita ja tekisivät sen, mitä juhlallisesti väittävät tekevänsä eli tekisivät taustatutkimuksen ja liittäisivät tarjoilemaansa tarinaan myös ne olennaiset taustatiedot. Eipä ihme, että luottamus mediaan on matalammalla kuin koskaan sinä aikana, kun moista asiaa on mitattu.
VastaaPoistaSaatatpa olla hyvinkin oikeassa.
PoistaEn tunne tätä Kuhmon tapausta, mutta joskus tulee mieleen, että nämä suojeluihmiset ajattelevat, että jos metsää hakataan, se on ikuisesti menetetty. Johtunee siitä, että he ovat usein kaupunkilaisia ja nuoria, josta johtuen heillä ei ehkä ole ymmärrystä metsien uudistumiskyvystä.
VastaaPoistaKesämökkimme läheisyydessä Mäntyharjulla tehtiin n. 35 vuotta sitten erittäin karun kasvualustan omaavalle alueelle aukkohakkuualue, johon jätettiin vain siemenpuut pystyyn. Lisäksi pohja aurattiin. Olihan se tietysti pahan näköinen jonkin aikaa, mutta muutamassa vuodessa siihen kasvoi erittäin tieheä metsikkö, samalla kun sammaleet yms. aluskasvit peittivät aurausjäljet. Nykyisin siinä kasvaa jo korkea metsä, johon ei tahdo sekaan sopia, taidettu kyllä jo harventaakin. Vieras ei pystyisi sanomaan, että siinä on joskus ollut aukkohakkuu.
Kahdeksankymmentäluvulla kävin työn vuoksi Kanadan Calgaryssä, ja siinä yhteydessä tuli vierailtua myös Banffin kansallispuistossa, joka on ollut suojelualueena kai jo 1800- luvulta lähtien. Muistini mukaan (johon ei kaikissa aioissa ole enää luottamista) metsät näyttivät olevan vanhoja kuusikkoja, paljon pystyyn kuolevia ja kuolleita puita, konkeloon kaatuneita ja maassa lahoavia runkoja. Olisiko niin, että riittävän pitkän ajan kuluessa lopulta kuusikot valtaavat nämä suojelualueet, jos hoitotoimenpiteitä ei tehdä ? Tuollainen kuusikkohan on aika aavemainen paikka, kuusien alla ei ole mitään aluskasvillisuutta, koska sinne ei aurinko paista. Eivät taida linnutkaan siellä viihtyä.
Mielestäni hyvin hoidettu, ajallaan harvennettu, ryhdikäs talousmetsä on huomattavasti mukavampi ympäristö myös satunnaiselle retkeilijälle kuin tuollainen pystyyn kuoleva kuusikko.
Ja eipähän ole Suomesta metsät vielä loppuneet, vaikka kaikenkarvaiset linkolat ovat asialla pelotelleet...
Rehevillä kasvupaikoilla Suomen metsät muuttuvat kuusikoiksi. Usein lahoiksi. Kuivilla pysyvät männiköinä.
PoistaMinä en koskaan antanut metsähoitoyhdistyksen aurata metsiä, kn tehtii päätehakkuu, käytiin siitä kyllä kädenvääntöä, mutta luopuivat ideasta, , laikutusta tehtiin, se ei ole niin karmea käsittely metsämaahan, ..
PoistaLaikutus lienee nykyisin valtavirtaa...
Poista