HS isänmaallisuuden jalanjäljillä

Itsenäinen Suomi täyttää tänään 99 vuotta. Juhlapäivän kunniaksi on Helsingin Sanomat julkaissut itsenäisyyttä ja isänmaallisuutta pohdiskelevia mielipidekirjoituksia. Kokoelma on varsin mielenkiintoinen.

Ensimmäinen mielipidekirjoitus julkaistiin pääkirjoitussivulla. Siis anonyymin päätoimittajan kynän jäljiltä.

Kirjoituksessa nostettiin esille jo ensi vuoden 100-vuotisjuhlat, joiden tapahtumat koostuvat anonyymin päätoimittajan mukaan mm. taidenäyttelyistä, luistelutapahtumasta, Tom of Finland -musikaalista, lasten lintubongauksesta ja presidentin matkailusta.

Jutussa kerrattiin myös maamme menestysaskelia itsenäisyyden aikana ja toivottiin kansalta erilaisuuden hyväksymistä ja sitä kautta yhtenäisyyttä. Lopuksi kiinnitettiin huomiota koulutettujen suomalaisten lisääntyneeseen maastamuuttoon.

Tuo viimeiseksi mainittu huolenaihe lienee seurausta Suomen pitkään jatkuneista taloudellisista vaikeuksista. Esimerkiksi tutkimusrahoitusta on supistettu ja sen myötä määräaikaisin työsopimuksin tähän asti selvinneiden tutkijoiden asema on käynyt vaikeaksi vakinaisten työsuhteiden vähenemisen seurauksena. Koska tutkimus on kansainvälistä toimintaa, on heidän kuitenkin muita suomalaisia helpompi löytää työtä maailmalta.

Ongelmaa on vielä pahentanut se, ettei heikosti kannattava teollisuutemmekaan ole pystynyt rekrytoimaan heitä. Sama ongelma on edessään monilla vastavalmistuneilla nuorilla. Niinpä heistäkin monet ovat kielitaitoisina ja kansainvälisyydestä kiinnostuneina päättäneet hakeutua parempien työmarkkinoiden perään.

Kun maan talous on nyt kuitenkin kaikesta päätelleen nousemassa, paranee myös korkeasti koulutetun työvoiman asema nopeasti. Huoleen on siis syytä, mutta synkistelyyn ei ole aihetta, koska valoa on jo näkyvissä. Ja sen myötä myös Suomen houkuttelevuus korkeasti koulutettujen työmarkkinana on paranemassa.

* * *

Toisessa itsenäisyyteen liittyvässä mielipidekirjoituksessa ovat äänessä yhdeksäsluokkalaiset. Kirjoitus on muiden koululaisten kirjoitelmien tapaan peilikuva koulumme asenneopetuksesta. Suomen erinomaisuutta hehkutetaan ja suomalaisuuden syvintä olemusta pohditaan. Kieli on ällistyttävän erinomaista ja monimutkaista yhdeksäsluokkalaisten kirjoittamaksi - itse en olisi keskikoulun lopulla pystynyt läheskään samaan.

Erityisesti koulun monikulttuurisuusopetus näyttäisi menneen hienosti läpi. Vai mitä pitäisi ajatella seuraavasta tekstinpätkästä.

"Osittainen syy suomalaisten ennakkoluuloihin ulko­maalaisia kohtaan on media, jossa usein on vain kielteisiä piirteitä ulkomaalaisista. Koska media suurentelee näitä asioita, on entistä tärkeämpää, että koulumme ja muut yhtei­söt, joihin kuulumme, korostavat kaikkien tasa-arvoisuutta."

Avoimeksi jäi puhuivatko lapset ns. valtamediasta, valemediasta vai suorastaan sosiaalisesta mediasta. Itse en ole huomannut ainakaan suomalaisen valtamedian korostaneen maahanmuuttajiin liittyviä ongelmia - pikemminkin se on salaillut niitä.

* * *

Kolmanneksi vaadittiin Suomeen oman historiansa museota. Ehkä sellainen olisi tosiaankin paikallaan kun maamme täyttää ensi vuonna pyöreitä vuosia.

Neljänneksi saimme luettavaksemme saksalaisen maahanmuuttajan valituksen siitä, kuinka Suomessa yritykset käyttävät mainonnassa hyväkseen suomalaisuutta. Muistan lukeneeni samansisältöisen vuodatuksen aiemminkin. Lieneekö sitten kirjoittaja ollut sama.

Oli sama tai ei, niin voin vakuuttaa saksalaistaustaiselle naiselle, että hän voi hyödyntää kaikkia niitä tuotteita, joiden menekkiä mainosmiehet yrittävät parantaa vetoamalla suomalaisuuteen. Jos ja kun hän tekee niin, olen siitä pelkästään tyytyväinen, sillä osoittaahan se osaltaan hänen tuntevan itsensä suomalaistuneeksi suomalaisten joukossa.

Mainosmiesten tekstien ylitulkitseminen sen sijaan osoittaa pelkästään olkiukkojen rakentelutaipumusta ja älyllistä epärehellisyyttä.

* * *

Viides kirjoittaja onkin sitten ottanut asiakseen määritellä mitä on oikea isänmaallisuus. Kirjoittajan mukaan "oikeaa isänmaallisuutta on katsoa tulevaisuuteen". Sanatarkasti tulkiten olen kirjoittajan kanssa samaa mieltä.

Sen sijaan jäin hämmästelemään kirjoittajan edellä mainittuun johtopäätökseen vienyttä logiikkaa. Kirjoitus on kuin kooste humanitaariseen maahanmuuttoon kritiikittömästi suhtautuvien loogisista häränpyllyistä.

Koko teksti alkaa sillä, että maahamme muuttamista ei pitäisi rajoittaa tai edes valvoa lainkaan, koska "Suomen ­teollistumisen historia on myös maahanmuuton historiaa. Monet osaajat ja pääoma tulivat ulkopuolelta."

Niinpä niin. Valitettavaksi kirjoittaja ei ilmeisesti ole tullut ajatelleeksi, onko kaikilla maahanmuuttajilla sellaista osaamista, jonka avulla he voisivat elättää edes itsensä. Tai minkälaisia pääomia parempaa elintasoa hakevat kehitysmaalaiset tuovat mukanaan teollisuusyritysten perustamista varten.

Koomisuuden huippua edustaa kirjoittajan lausahdus, jonka mukaan "maailmassa on seitsemän miljardia ihmistä, meitä suomalaisia on viisi miljoonaa. Nämä sopimukset ovat myös meidän turvamme." Lausahduksen musta komiikka ei tarvinne selitystä.

Loput kirjoituksesta käytetään nationalististen ääriryhmien ajattelun tuomitsemiseen. En tiedä onko kuvatun kaltaisia ryhmiä edes olemassa, mutta todetaan nyt tässä kuitenkin, ettei ylivoimaisesti suurin osa suomalaisista eikä yksikään eduskuntapuolue halua sulkea Suomen rajoja eikä maamme käpertyvän itseensä.

Sen sijaan Suomen halutaan huolehtivan nykyisen väestönsä tulevaisuudesta niillä keinoin, jotka itsenäisyys suo. Joissain asioissa se tarkoittaa ulkomaalaisten rekrytoimista, toisissa kansainvälisen pääoman houkuttelemista ja kolmansissa humanitaarisen avun oikeudenmukaista mitoittamista omiin mahdollisuuksiimme.

Tuon viimeisen osalta on todettava, ettei alle yksi promille maailman väestöstä voi mitenkään pelastaa koko maailmaa. Kirjoittajan omin sanoin: "maailmassa on seitsemän miljardia ihmistä, meitä suomalaisia on viisi miljoonaa".

Koska maailmassa on pelkästään pakolaisia on noin 65 miljoonaa (siis 13 kertaa viisi miljoonaa), ei meillä ole mitenkään mahdollisuuksia huolehtia heistä omassa maassamme. Siksi oikeaa isänmaallisuutta on pyrkiä ratkaisemaan maailman kriisipesäkkeiden ongelmia paikan päällä ja auttaa hädänalaisia ihmisiä heidän omissa kotimaissaan tai niiden lähistöllä.

Erityisen hyödyllistä olisi kriisien ennaltaehkäisy. Siis kehitysmaiden naisten kouluttaminen ja syntyvyyden sääntelyn sitominen kehitysapuun. Näillä toimilla voitaisiin ratkoa ongelmia pitkälle tulevaisuuteen.

Olisiko siis sittenkin niin, että oikeaa isänmaallisuutta on järjen käyttäminen ongelmien ratkaisemiseksi ja hyvinvoinnin tuottamiseksi niin koti- kuin ulkomaillakin?

Näillä sanoin toivotan arvoisalle lukijalleni hyvää itsenäisyyspäivää!

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Me ollaan sankareita kaikki
Suora valta itsenäisen Suomen itsenäisille kansalaisille
Kiakkovieraat ja itsenäisyys