Aktiivisuutta, Sipilä! Aktiivisuutta!

Pääministeri Juha Sipilä (kesk) kertoi aamun lehdessä, että "sote-uudistuksen onnistuminen on suurin ja tärkein mittari hallituksen onnistumiselle". Tämä on hyvä painaa mieleen.

Oli myös mielenkiintoista huomata, että pääministeri on tyytyväinen hallituksensa aikaansaannoksiin. Niinpä hän totesi, että "omat asiat alkavat pikku hiljaa tulla kuntoon. Fiilis on aivan erilainen kuin hallitusohjelmaa kirjoitettaessa."

Jos ja kun pääministeri on julkisesti tätä mieltä, ei sitä ole syytä kritisoida. Sen sijaan on syytä katsoa mitä hallituksen päätöksistä seuraa.

Lähteekö Suomi nousuun, kuten itse veikkasin tasan kuukausi sitten, vai kääntyykö taloutemme nousu pienen kasvupiikin jälkeen taas mateluun, kuten Valtiovarainministeriö ennusti eilen? Jos talouden kasvu VM:n ennusteesta huolimatta jatkuu, on mahdollista saada poikki valtionvelan kasvu. Samoin on mahdollista työllisyystilanteen radikaalikin paraneminen.

Samoin on syytä katsoa, pitävätkö hallituksen tekemät muutokset maahanmuuttopolitiikassa Suomen tulijavirtojen ja sitä kautta myös terrorismin ulkopuolella. Tämän politiikan viimeisenä merkkinä on Irakiin suuntautuneiden pakkopalautusten käynnistyminen.

Talouden kasvu puolestaan saattaa parantaa myös Suomeen oleskeluluvan saaneiden työllisyystilannetta ja siten heidän kotoutumistaan. Se vähentäisi veronmaksajien taakkaa ja vähentäisi siten yhteiskunnan polarisoitumista.

Sote-uudistus puolestaan näkyy ihmisten saamassa vastineessa verovaroilleen. Hallitus on aikaansaannokseensa tyytyväinen, joten myös kansalaisilla on lupa odottaa siltä paljon. Maaseutua sote-ratkaisu tuskin hetkauttaa, mutta isojen kaupunkien terveyskeskusten ruuhkien voisi toivoa katoavan.

Soten voi toivoa myös alentavan kustannuksia - asia jota on yleisesti epäilty (myös eilisen kirjoitukseni kommenteissa). Säästöistä ei siis ole mitään varmuutta, vaikka samaan hengenvetoon on todettava julkisella sektorilla olevan edelleen langat käsissään sikäli, että se määrää palvelujen kustannustason myös jatkossa.

Epäterve rahastusmahdollisuus syntyy terveysalan yrityksille vasta sitten, jos sote-uudistus johtaa terveyskeskusten eli julkisen vaihtoehdon katoamiseen. Tähän voivat kuluttajat vaikuttaa omilla valinnoillaan.

Summa summarum, hallitus on nyt puhunut pääministerinsä suulla ja pelimerkit on heitetty ajatellen vuoden 2019 eduskuntavaaleja. Yli kaksi vuotta on kuitenkin pitkä aika, joten hallitus ei voi jäädä lepäämään laakereillaan, vaan maailman muuttumista on syytä edelleen seurata aktiivisesti. Ja reagoida tarvittaessa. Mieluiten proaktiivisesti.

On siis syytä katsoa jo esille nousseisiin ongelmakohtiin kuten suomalaisen koulutusjärjestelmän laatuun ja päättäjien toimintatapojen laillisuuteen. Sekä varautua Italiasta lähtevään Euroopan talouskriisiin, joka toteutuessaan sotkisi poliittisen pelikentän kokonaan ja samalla tuhoaisi myös Suomen orastavan talouskasvun. Tai Eurooppaan suuntautuvaan uuteen kehitysmaalaisten ryntäykseen.

Suomi on pieni maa, ja se voidaan pitää kunnossa vain päättäjien aktiivisuudella. Juuri siksi Kataisen/Stubbin hallitusaika oli sellainen katastrofi kuin se oli. Ja osittain juuri siksi Sipilän hallituksella on ollut kiire. Ja juuri siksi poliittiseen passiivisuuteen ei saisi olla paluuta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Tuliko susi vai kruununjalokivi?
Suomen talous kasvaa ennusteita nopeammin vuosina 2017-2021
Sipilän ja Kataisen hallitusten vertailu