Marinin aamiaiset paljastivat

Viime päivinä on kovasti päivitelty pääministeri Sanna Marinin (sd) veronmaksajien piikkiin syömiä aamiaisia. Tapauksessa on ilmeisesti ollut kyse virkamiesten epäasiallisista ohjeista, joita pääministeri ei ymmärtänyt olla noudattamatta, vaikka olisi kannattanut. 

Tapaus vahvisti siten käsitystä siitä, ettei SDP:n äärimmäistä vasemmistoa edustava pääministeri ole ainakaan aivan ruudinkeksijöiden terävimmästä päästä, vaan yksinkertaisesti tyypillinen omia etujaan maksimoiva poliitikko. Asialla ei olisi muuten merkitystä, mutta tämä lienee yksi selittävä tekijä joillekin Marinin ihmetystä herättäneille toimille (esimerkki, toinen).

Marinin inhimillistä luonnetta koskevan vahvistuksen lisäksi aamiaistapaus paljasti karusti Suomen Sosialidemokraattisen puolueen jakaantumisen. Se tapahtui entisen pääministeri Paavo Lipposen (sd) vaimon Päivi Lipposen (sd) suulla, kun tämä ilmoitti, että "minä maksoin perheemme ruuat. Siivosin, kokkasin ja pyykkäsin – ihan itse. Maksoimme jopa vuokraa asunnosta, mitä ei ole kukaan jälkeemme tehnyt."

Lausunto on sikäli ymmärrettävä, että Paavo ja Päivi Lipponen ovat edustaneet SDP:n Kokoomukselle läheistä oikeistosiipeä siinä missä Marinia ei erota Vasemmistoliitosta kuin puolueen jäsenkirja. Toistaiseksi puolueen jakautuminen oikeistoon ja vasemmistoon ei kuitenkaan ole juuri näkynyt hallitustyöskentelyssä - ehkä siksi, ettei siellä ole kuin vihervasemmistoa, yhden asian ruotsalaiset ja aina pettävä pönkäpuolue.

Tilanne on kuitenkin mielenkiintoinen seuraavaa hallitusta aikanaan koottaessa. Siinähän pääministeriksi ovat tarjolla demareiden lisäksi Perussuomalaisten ja Kokoomuksen puheenjohtajat. Siinä joukossa tulipunainen Marin ei nyt varsinaisesti herätä luottamusta, eikä hallitusohjelman muodostaminen hänen kanssa siten tule olemaan helppoa. 

Tästä syystä meidän kaikkien suomalaisten kannalta olisi parasta, jos SDP:n sisäinen valtataistelu johtaisi puheenjohtajan vaihtumiseen lipposlaista ajatusmaailmaa edustavaan oikeistodemariin. Näin maahan olisi mahdollista synnyttää vahva hallituskoalitio korjaamaan sitä tuhoa, jonka Marinin kauhukabinetti joka tapauksessa jättää jälkeensä.  

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Tietämätön populistinen sosialisti
Voi että me naurettiin...
Sanna Marin neuvotteli rahahanan ahneimmille

Kummallinen ajattelu vaikeuttaa maahanmuuttajien sopeutumista

Tampereen pizzerian useita kuolonuhreja vaatinut tuhopoltto kertoo karua kieltä suomalaisten demaripoliitikkojen ajattelusta. Välittömästi tapahtuman jälkeen kansanedustaja Päivi Lipponen tulkitsi teon viharikokseksi ja vaati toimia rasismia vastaan. Hänen puoluetoverinsa Kimmo Kiljunen teki samasta aiheesta eduskuntakyselyn, vaikka siinä vaiheessa poliisi oli jo tiedottanut, ettei asiaan todennäköisesti liity rasistista motiivia.

Myöskään journalistit eivät selviä juuri sen puhtaammilla papereilla. Vaikka rasistisen motiivin epätodennäköisyydestä oli jo uutisoitu, kirjoitti esimerkiksi Kalajokilaakson Seppo Kangas artikkelin, jossa hän totesi rasismin puutteen, mutta käytti siitä huolimatta palstatilansa maahanmuuttokriittisten syyllistämiseen.

Entä maahanmuuttokriittiset? Ainakin heidän Homma-foorumillaan teko tuomittiin yksimielisesti jo ennen kuin syyllisestä oli kenelläkään mitään tietoa. Pinnalle nousi lähinnä vaatimus siitä, että oli tekijä kuka tahansa hänelle pitäisi antaa tuntuva rangaistus, jonka ankaruuteen ei saisi vaikuttaa tekijän etninen alkuperä.

Näiden näyttöjen perusteella kaksi asiaa näyttää varsin selvältä: maamme politiikan huipulla ja lehdistössä toimii älyllisesti epärehellisiä ihmisiä, jotka ovat valmiita ajamaan omaa agendaansa jopa surmansa saaneiden henkilöiden kustannuksella. Tällaisessa ilmapiirissä ei asiallinen keskustelu maahanmuutosta ole mahdollista, minkä seurauksena sen ongelmakohtien ratkaiseminen viivästyy tarpeettomasti.

Tästä kärsivät eniten Suomeen sopeutumaan pyrkivät maahanmuuttajat, joiden elämää hankaloittavat sellaisten tulijoiden edesottamukset, jotka eivät edes halua integroitua, käyttävät sosiaalitukijärjestelmää väärin tai suorastaan tekevät rikoksia. Näillä teoilla kun tapaa olla negatiivinen vaikutus kantaväestön asenteisiin maahanmuuttajia kohtaan; mikä pahimmillaan voi eskaloitua ihan oikeaksi rasismiksi.

Tämän lienee oivaltanut myös Fatbardhe Hetemaj, joka on ryhtynyt toimiin sen puolesta, että maahanmuuttoon suhtauduttaisiin järjellisesti. Hänen lähtökohtanaan näyttäisi olevan, että sopeutuminen lähtee maahanmuuttajista itsestään. Heidän avukseen tarvitaan kuitenkin runsaasti valistustoimintaa - toisin sanoen suomalaisen kielen ja kulttuurin opetusta. Tämä on hyvin lähellä omaa ajatteluani.

Lopuksi; on ollut hieno huomata, kuinka nopeasti ja tehokkaasti poliisi on edistynyt Tampereen tapauksen selvittämisessä: juttu tullee valmiiksi lähipäivinä. Tähän ei voi todeta kuin sen, että jos virkavallan tehokas toiminta lisää turvallisuuden tunnetta kansalaisissa, on tämän päivän Suomessa poikkeuksellisen hyvä elää.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku
Pyhittaako tarkoitus epärehelliset keinot?