Elisa Aaltolan ajattelu on pikkulapsen tasolla

Tavallisella maalaisjärjellä varustettu ihminen on kerta toisensa jälkeen joutunut hämmästelemään poliittisen vihervasemmiston suunnasta tulleita ajatuksia. Siis sellaisia kuin esimerkiksi eurooppalaisten maiden kehitysavulla tuotetun väestöräjähdyksen seurauksena Afrikasta Suomeen tulevien elintasopakolaisten innokas puolustaminen - ja samaan aikaan kehitysavun lisäämisen vaatiminen. Tai tropiikin metsien laajamittaisten hakkuiden aiheuttaman luontokadon projisoituminen suomalaisen metsätalouden aggressiivisena vastustamisena. 

Eilen tämä asia aukesi sitten minullekin eli koin niin sanotun ahaa-elämyksen etsiskellessäni Twitteristä uutisia Ukrainan tapahtumien viimeisistä vaiheista. Silmiini sattui viestejä selaillessani nimittäin veljensä kautta julkisuutta saaneen vihreän naispoliitikon, Elisa Aaltolan, viesti. 

Sen sisältö oli seuraava: "Rallikuski törmäsi lehmään, ja uutisjutussa keskitytään siihen, tuliko autoon vaurioita. Oikeasti, @hsfi? Rallikuski itse taas jatkoi matkaa edes katsomatta, miten lehmälle kävi. Mitä ihmettä?! Suomessa niin tekeminen olisi eläinsuojelurikos. Törkeää piittaamattomuutta!"

Tapaus oli tietenkin ikävä, mutta se avasi kyseisen ihmisen loogisen ajattelun vajavaisuuden itselleni kertaheitolla, koska viesti osoittaa selkeästi, ettei Aaltola osaa erottaa toisistaan asioiden välitöntä ja perimmäistä syytä. Kuten eivät hänen kaltaisensa ymmärrä kehitysmaalaisten nykyaikaisen kansainvaelluksen tai maapallon metsäkadon ja siitä seuraavan luontokadon perimmäisiä syitäkään.

Lehmän tapauksessahan olisi oikean vihanpurkauksen kohteen tullut olla rallikuski Kalle Rovanperän sijaan joko lehmän omistaja tai rallin järjestäjä. Ensin mainitunhan olisi tullut pitää huoli siitä, ettei hänen karjansa edes pääse rallitielle ja jälkimmäisen taas olisi pitänyt huolehtia siitä, ettei ajoradalla ole sinne kuulumattomia esteitä. 

Mutta punavihreän naisen päässä näin ei näköjään ole, vaan hänen ajattelunsa on perimmäisiä ja välittömiä syitä ymmärtämättömien pikkulasten tasolla ja siksi syyllisen penkille asettuu yksi tapauksen uhreista. Eli Kalle Rovanperä, joka omalla ajotaidollaan onnistui väistämään eteensä yllättäen ilmestynyttä lehmää edes sen verran, ettei syntynyt täystörmäystä, jonka seurauksena lehmä olisi kuollut varmasti, auto olisi romuttunut ja sen kuski ja kartanlukija olisivat mahdollisesti loukkaantuneet tai jopa kuolleet.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomalaisten selvä enemmistö vastustaa komission metsäpolitiikka
Maria Ohisalo ja spedepasaslainen logiikka
Vihreiden naisten logiikka

Ympäristöahdistus estää elokapinallista erottamasta faktaa fiktiosta

Ilmastoahdistunut elokapinallisnainen - Ida Korhonen - kertoi kokeneensa ensimmäistä kertaa ympäristöahdistusta yksitoistavuotiaana istuttaessaan puiden taimia isoisänsä kanssa. Hän oli nähnyt kaadettujen puiden kannot sekä muokatun maan ja suri itselleen rakkaan metsän kaatamista.

Tämä on tietenkin varsin ymmärrettävää, sillä taimikon kasvu takaisin metsäksi kestää ihmisen mittapuulla kauan. Mutta tuntuu oudolta, ettei ahdistunut elokapinallisnainen tunnu ymmärtäneen sitä, että Suomessa on metsiä ylipäätään vain siksi, että niille on talouskäyttöä. Ilman sitä metsämaalle olisi kyllä keksitty viimeistään 1800-luvun lopulla muuta käyttöä, kuten esimerkiksi silloinen suurmies Johan Vilhelm Snellman vaati. 

Nyt elämme tietenkin jo 2000-luvun toista vuosikymmentä ja metsien arvo ymmärretään paljon laajemmin kuin puolitoista vuosisataa sitten. Itse asiassa tällä tielle lähdettiin maassamme jo vuonna 1886, jolloin säädettiin ensimmäinen metsälaki, jonka mukaan "metsiä älköön hävitettäkö". Vaatimus esiintyy myös nykyisessä metsälainsäädännössä, joka alkaa seuraavasti.

"Tämän lain tarkoituksena on edistää metsien taloudellisesti, ekologisesti ja sosiaalisesti kestävää hoitoa ja käyttöä siten, että metsät antavat kestävästi hyvän tuoton samalla, kun niiden biologinen monimuotoisuus säilytetään". Tosin laissa todetaan myöhemmin, että "tämä laki ei estä metsätalousmaan ottamista muuhun käyttöön".

Ja juuri tämä - metsätalousmaan ottaminen muuhun käyttöön - on Suomessa ainoa tie, jolla metsiä hävitetään tänä päivänä. Näitä muita käyttöjä ovat esimerkiksi rakennusten rakentaminen, liikenneväylien ja kaivosten perustaminen sekä nykyisin valtaviin mittasuhteisiin paisunut vihreään sähköntuotantoon tarvittava sähkölinjojen vetäminen tuulimyllyiltä etelän kasvukeskuksiin. 

Siksi oli outoa nähdä elokapinallisen - jonka voisi kuvitella perehtyneen ajamaansa asiakokonaisuuteen - kirjoittavan, että metsäteollisuus "on suurimpia syitä luontokatoon Suomessa ja hakkuillaan romahduttanut hiilinielut". Siis juuri se teollisuudenala, jonka olemassaolo on mahdollistanut sen Suomen, joka on Euroopan metsäisin maa, ja joka nykyisin vaatii ostamansa puutavaran olevan sertifioitua (esimerkkinä suurimman eli UPM:n kirjaus). 

Sellaisen merkinnän saadakseen on puutavaran oltava peräisin metsästä, jonka hoidon ja käsittelyn on oltava "ekologisesti, taloudellisesti ja sosiaalisesti kestävää, eikä tulevien sukupolvien elämisen mahdollisuuksia heikennetä. Metsäluonnon monimuotoisuus sekä metsien kulttuuri- ja virkistysarvot säilytetään samalla kun harjoitetaan suunnitelmallista metsätaloutta". 

Suomessa on lisäksi hyvin tunnettua, että metsiemme puuston määrä on kasvanut jo vuosikymmenien ajan. Näin on edelleen, sillä puuston vuotuinen poistuma, joka sisältää sekä hakkuut että luontaisen poistuman, oli vuosina 2014-2020 vain 83 prosenttia kasvusta. Lisäksi tutkimus on osoittanut, että metsien kehitys on viime vuosikymmeninä ollut suotuisaa monimuotoisuutta edistävien rakennepiirteiden kannalta, äärimmäisinä esimerkkeinä siitä ovat suojellun metsämaan pinta-alan seitsemäntoistakertaistuminen ja järeän haavan määrän moninkertaistuminen Etelä-Suomessa.

Sitä paitsi metsien monimuotoisuus on Suomessa jo nykyisin paljon paremmalla tolalla kuin suurimmassa osassa muuta maailmaa. Tästä kertoo esimerkiksi tämä karttakuva, jonka on koonnut englantilainen Natural history museum.

Kaiken edelle kirjoittamani perusteella minusta näyttääkin siltä, että median luoma ympäristöahdistuneisuus on saanut tässä kirjoituksessa puheena olevan elokapinallisen niin sekavaan tilaan, ettei hän enää kykene erottamaan toisistaan faktaa ja fiktiota. Eikä siksi suuntaamaan aktivisimiaan luonnon kannalta oikeisiin osoitteisiin.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Anarkismilla on kannatusta eduskunnassa
Elokapinan jäsen paljasti
Ympäristöväki asettaa monimuotoisuuden suojelun ilmastonmuutoksen torjunnan edelle