Ylen otsikko johti lukijoita harhaan

Yle julkaisi jutun otsikolla "UPM pahoittelee tapaa, jolla se kertoi lapsille metsän hävittämisestä Loviisassa". Kyse on paljon huomiota saaneesta kohtuullisen laajasta yksityismetsän hakkuusta Isnäsin kylän alueella. 

Artikkeli on sikäli asiallinen, että metsäyhtiö on tosiaan epäonnistunut tiedotustilaisuudessaan eläinten tulevaisuudesta huolestuneille lapsille. Tämän osoittaa jo sekin, että UPM on pyytänyt edustajansa ylimielisyyden takia tapahtunutta epäonnistumista anteeksi tilaisuuteen osallistuneilta lapsilta. Enkä siis kirjoita tätä blogimerkintääni sen takia. 

Huomioni nimittäin kiinnittyi - kuinkas muuten - Ylen jälleen kerran omituisen epäonnistuneeseen sananvalintaan. En toki tiedä, johtuiko se jutun kirjoittaneen toimittaja Toni Joukasen tietämättömyydestä vai peräti tarkoituksellisesta harhaanjohtamisesta. 

Tarkoitan sitä, että otsikon mukaan UPM olisi tilaisuudessa puhunut metsän hävittämisestä. Näin ei ole tapahtunut ainakaan jutun linkittämän videon mukaan, eikä muutenkaan, sillä metsän hävittäminen tarkoittaa yksityismetsälain mukaan metsämaan jättämistä sellaiseen tilaan tai käyttöön, että sen luontainen uudistuminen tai viljelyllä toteutettava uudistaminen joutuu vaaraan, samoin kuin kehitettäväksi kelvollisen metsän sellainen käsittely, joka on ristiriidassa sen järkevän kasvattamisen kanssa.

Edelle linkitetyn videon mukaan Isnäsissä on tehty kasvatus- eli harvennushakkuu, jossa puita on harvennettu siten, että ne tuottaisivat aikanaan tehtävässä uudistushakkuussa mahdollisimman paljon tukkipuuta. Tämä täyttää metsälain ensimmäisen pykälän vaatimuksen, jonka mukaan "lain tarkoituksena on edistää metsien taloudellisesti, ekologisesti ja sosiaalisesti kestävää hoitoa ja käyttöä siten, että metsät antavat kestävästi hyvän tuoton samalla, kun niiden biologinen monimuotoisuus säilytetään".

Tilanne ei muutu, vaikka kyseessä olisi ollut avo- eli uudistushakkuu. Sekin on aivan laillinen ja metsän omistajan päätösvallan alainen toimenpide, jolla ei ole mitään tekemistä metsänhävityksen kanssa. Näin kaikissa niissä tapauksissa, joissa hakkuualue uudistetaan metsäksi joko viljelyn tai luontaisen uudistamisen kautta.  

Jos Ylen toimittaja haluaisi ihan oikeasti tehdä jutun metsien hävittämisestä, tulisi hänen etsiä kohteita, joita ei enää uudisteta metsäksi. Sellaisia ovat esimerkiksi peltojen, kulkuväylien ja rakennusten sekä aurinkovoimaloiden ja tuulimyllyjen sekä niistä asutuskeskuksiin vievien sähkölinjojen rakentaminen. 

Tällä hetkellä erityisesti viimeksi mainittuun metsien hävitykseen on maassamme satsattu paljon, sillä pohjoisen Suomen tuulimyllyjen sähköä varten rakennetaan useita tuhansia kilometrejä uutta kapasiteettia. 

Nämä lähes sata metriä leveät linjat täyttävät metsän läpi kulkiessaan metsän hävityksen tunnusmerkit, koska niiden kohdalle tai välittömään läheisyyteen ei tule kasvamaan uutta metsää. Eikä maansa pakkolunastuksella menettävä omistajakaan saa omaisuudestaan kuin pienen kertakorvauksen.  

Nähtäväksi siten jää, tekeekö toimittaja Tomi Joukanen jutun myös tästä - ihan oikeasta - metsien hävittämisestä. Ja siihen liittyvästä tiedottamisesta lapsille. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Luonnonsuojelijoiden suurtyön hyödyntämisestä
EU:n komission ja Kanada metsäpalojen välinen yhteys
Virheellistä argumentointia

Ympäristöahdistus estää elokapinallista erottamasta faktaa fiktiosta

Ilmastoahdistunut elokapinallisnainen - Ida Korhonen - kertoi kokeneensa ensimmäistä kertaa ympäristöahdistusta yksitoistavuotiaana istuttaessaan puiden taimia isoisänsä kanssa. Hän oli nähnyt kaadettujen puiden kannot sekä muokatun maan ja suri itselleen rakkaan metsän kaatamista.

Tämä on tietenkin varsin ymmärrettävää, sillä taimikon kasvu takaisin metsäksi kestää ihmisen mittapuulla kauan. Mutta tuntuu oudolta, ettei ahdistunut elokapinallisnainen tunnu ymmärtäneen sitä, että Suomessa on metsiä ylipäätään vain siksi, että niille on talouskäyttöä. Ilman sitä metsämaalle olisi kyllä keksitty viimeistään 1800-luvun lopulla muuta käyttöä, kuten esimerkiksi silloinen suurmies Johan Vilhelm Snellman vaati. 

Nyt elämme tietenkin jo 2000-luvun toista vuosikymmentä ja metsien arvo ymmärretään paljon laajemmin kuin puolitoista vuosisataa sitten. Itse asiassa tällä tielle lähdettiin maassamme jo vuonna 1886, jolloin säädettiin ensimmäinen metsälaki, jonka mukaan "metsiä älköön hävitettäkö". Vaatimus esiintyy myös nykyisessä metsälainsäädännössä, joka alkaa seuraavasti.

"Tämän lain tarkoituksena on edistää metsien taloudellisesti, ekologisesti ja sosiaalisesti kestävää hoitoa ja käyttöä siten, että metsät antavat kestävästi hyvän tuoton samalla, kun niiden biologinen monimuotoisuus säilytetään". Tosin laissa todetaan myöhemmin, että "tämä laki ei estä metsätalousmaan ottamista muuhun käyttöön".

Ja juuri tämä - metsätalousmaan ottaminen muuhun käyttöön - on Suomessa ainoa tie, jolla metsiä hävitetään tänä päivänä. Näitä muita käyttöjä ovat esimerkiksi rakennusten rakentaminen, liikenneväylien ja kaivosten perustaminen sekä nykyisin valtaviin mittasuhteisiin paisunut vihreään sähköntuotantoon tarvittava sähkölinjojen vetäminen tuulimyllyiltä etelän kasvukeskuksiin. 

Siksi oli outoa nähdä elokapinallisen - jonka voisi kuvitella perehtyneen ajamaansa asiakokonaisuuteen - kirjoittavan, että metsäteollisuus "on suurimpia syitä luontokatoon Suomessa ja hakkuillaan romahduttanut hiilinielut". Siis juuri se teollisuudenala, jonka olemassaolo on mahdollistanut sen Suomen, joka on Euroopan metsäisin maa, ja joka nykyisin vaatii ostamansa puutavaran olevan sertifioitua (esimerkkinä suurimman eli UPM:n kirjaus). 

Sellaisen merkinnän saadakseen on puutavaran oltava peräisin metsästä, jonka hoidon ja käsittelyn on oltava "ekologisesti, taloudellisesti ja sosiaalisesti kestävää, eikä tulevien sukupolvien elämisen mahdollisuuksia heikennetä. Metsäluonnon monimuotoisuus sekä metsien kulttuuri- ja virkistysarvot säilytetään samalla kun harjoitetaan suunnitelmallista metsätaloutta". 

Suomessa on lisäksi hyvin tunnettua, että metsiemme puuston määrä on kasvanut jo vuosikymmenien ajan. Näin on edelleen, sillä puuston vuotuinen poistuma, joka sisältää sekä hakkuut että luontaisen poistuman, oli vuosina 2014-2020 vain 83 prosenttia kasvusta. Lisäksi tutkimus on osoittanut, että metsien kehitys on viime vuosikymmeninä ollut suotuisaa monimuotoisuutta edistävien rakennepiirteiden kannalta, äärimmäisinä esimerkkeinä siitä ovat suojellun metsämaan pinta-alan seitsemäntoistakertaistuminen ja järeän haavan määrän moninkertaistuminen Etelä-Suomessa.

Sitä paitsi metsien monimuotoisuus on Suomessa jo nykyisin paljon paremmalla tolalla kuin suurimmassa osassa muuta maailmaa. Tästä kertoo esimerkiksi tämä karttakuva, jonka on koonnut englantilainen Natural history museum.

Kaiken edelle kirjoittamani perusteella minusta näyttääkin siltä, että median luoma ympäristöahdistuneisuus on saanut tässä kirjoituksessa puheena olevan elokapinallisen niin sekavaan tilaan, ettei hän enää kykene erottamaan toisistaan faktaa ja fiktiota. Eikä siksi suuntaamaan aktivisimiaan luonnon kannalta oikeisiin osoitteisiin.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Anarkismilla on kannatusta eduskunnassa
Elokapinan jäsen paljasti
Ympäristöväki asettaa monimuotoisuuden suojelun ilmastonmuutoksen torjunnan edelle