Kansanedustaja Maria Tolppanen erosi Perussuomalaisten eduskuntaryhmästä ja siirtyi SDP:n riveihin. Iltalehti uutisoi asiasta yllätysloikkana.
Tolppanen itse sanoi olevansa työväen tyttö, joka on pettynyt Suomen hallituksen politiikkaan, eikä siksi "voinut hyväksyä sitä, että entinen puolueeni takaa politiikkaa, jolla heikennetään työntekijöiden työehtoja, leikataan työttömiltä ja kohdellaan kaltoin yhteiskunnan kaikista heikoimpia". Sekä edelleen, että "viimeisen vuoden aikana minulle kävi täysin selväksi, että Perussuomalaiset ei ole työväenpuolue".
Tolppasella on tietenkin laillinen oikeus ratkaisuunsa ja minä luulenkin, että hän teki omalta kannaltaan oikein. Hänhän alleviivasi edelle lainatuilla kommenteilla ja uudella puoluevalinnallaan katsovansa maailmaa holhousvaltion ideologisten silmälasien läpi ja huomanneensa, ettei Perussuomalaiset ole työväenpuolue sosialismilla, vaan ilman sitä. Siis asian, jonka puolueen puheenjohtaja kertoi vaalikarjalle ja Tolppaselle jo aiemmin, eikä sen olisi siksi pitänyt tulla yllätyksenä kenellekään.
Tolppanen kuitenkin näki asian aivan toisin. Omien sanojensa mukaan hän on "ollut pettynyt siihen, että kun ollaan oppositiossa niin ollaan yhtä mieltä ja kun mennään hallitukseen ollaan toista. Ja kun hallituksesta tullaan pois niin sitten ollaan taas toista mieltä. Se näkyi erityisen selvästi vasemmistoliitossa viime kaudella ja myös vihreissä."
Jälkimmäisen toki tiedämmekin. Mutta en muista Soinin tai muidenkaan perussuomalaisten koskaan vaatineen maahamme sosialismia. Ei edes oppositiossa ollessaan.
SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne puolestaan luonnehti uutta puolueensa jäsentä näin. "Olen tuntenut Marian usean vuoden ajan ja tunnen hänet ahkerana ja asialleen omistautuneena ihmisenä, joka on iso lisävoimavara eduskuntaryhmälle." Mitäpä muutakaan puheenjohtaja voisi sanoa, kun puolue saa uuden kansanedustajan riveihinsä?
Mielenkiintoista oli tässä yhteydessä lukea toisen perusnaisen, eli Leena Meren kommenttia, jonka mukaan vuosi sitten Tolppanen "marmatteli... miksi häntä [ei] valittu työ- ja oikeusministeriksi ja miksi Jari (Lindström) valittiin. Tolppanen sanoi, että hän itse olisi ollut Jaria parempi vaihtoehto ja hänellä olisi alalta hyvät tiedot".
Niin tai näin, Timo Soini puki asian vanhaa tamperelais-turkulaisvitsiä lainaten seuraavasti: "nyt taso nousee molemmissa eduskuntaryhmissä". Ilkeästi sanottu, mutta vasta aika näyttää kävikö näin. Ja loikkaako Maria Tolppanen (sd) ministeri-Audin takapenkille seuraavaa hallitusta muodostettaessa.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Valaiseva loikka
Onko suomalainen sisimmässään sosialisti?
Iloinen veronmaksaja?
Tekstit
-
Poliittista peliä. Ei tarvitse olla ennustaja nähdäkseen persujen karun kohtalon seuraavissa vaaleissa. Jos tavoitteena tosiaan on ministeri-Audi, sen löytää tulevaisuudessa todennäköisemmin SDP:n kuin persujen luota.
VastaaPoistaSinänsä surullista, että kenenkään täytyy "muutosta" etsiäkseen palata laumaan (SDP), joka vuosikymmenet on huseerannut politiikassa tunnetuin seurauksin. Tässä näyttäytyy persujen lässähtänyt politiikka ja antautuminen vanhoihin rakenteisiin kaikessa karmeudessaan.
Edelleenkään Suomen politiikassa ei ole vaihtoehtoa, valitettavasti.
Vähän pelkään, että politiikan vaihtoehdottomuus johtuu suomalaisten perimmäisestä sosialistisuudesta. Siis siitä, että haluamme jonkun muun (valtion ja kuntien) tekevän päätökset omasta puolestamme ja tyydymme vastineeksi luovuttamaan tulomme sen rahoittamiseksi.
PoistaTuo päätösten omista käsistä luovuttaminen on toki sietämättömän kepeä ratkaisu, mutta tulee lopulta kammottavan kalliiksi. Silloin vain ei olekaan enää mahdollista valittaa: "että kyllä mä sittenkin..."
PoistaPoliittiset hait laskevat yksilöllisen laiskuuden varaan. On niin paljon helpompaa tuijottaa esim. jalkapalloa kuin tutkia, mitä maailmassa on meneillään - saati reagoida siihen.