maanantai 10. elokuuta 2015

Mitä tarkoittaa monikulttuurisuus?

Ylen verorahoitteinen toimittaja Anna Leppävuori on haastatellut paria asiantuntijaa siitä, mitä on monikulttuurisuus. Heistä mediakulttuurin professori kehottaa kaikkia sanaa käyttäviä määrittelemään mitä sillä tarkoitetaan.

Itse jutussa ns. asiantuntijat käyttävät nimitystä lähinnä siihen, että kulttuurit ovat saaneet vaikutteita oman perinteensä ulkopuolelta. Siis että esimerkiksi suomalaiseen kulttuuriin on tullut aineksia Ruotsista.

Minä en tarkoita sanalla monikulttuuri mitään tuollaista. En myöskään käytä sitä synonyyminä monietnisestä yhteiskunnasta. Sen sijaan tarkoitan sanalla sitä, mikä on tuon yhdyssanan luontevin tulkinta, jota Ylen jutussa ei jostain syystä edes mainita, vaikka minun käsittääkseni ainakin maahanmuuttokriittiset käyttävät sanaa aina juuri siinä merkityksessä.

Monikulttuurisuus tarkoittaa siis sitä, että samassa yhteiskunnassa esiintyy kaksi tai useampia erillistä kulttuuria. Tämä on tietenkin kaikkien yhteiskuntien normaalitila, jonka merkitys riippuu siitä, kuinka paljon nuo kulttuurit eroavat toisistaan. Usein puhutaankin alakulttuureista, kun tarkoitetaan vain hiukan toisistaan poikkeavia, usein lyhyikäisiä, kulttuureja.

Esimerkiksi Suomessa on yläluokka elänyt omalla tavallaan, joka on aina poikennut merkittävästi tavallisen kansan tavoista. Historiallisesti näitä kahta elämäntapaa on Suomessa yhdistänyt samankaltainen arvopohja, jonka juuret ovat kristinuskossa sekä antiikin filosofiasta juontuneessa perinteessä ja valistuksen ajan perinnössä.

Toisen maailmansodan jälkeen on myös suomalainen nuorisokulttuuri eronnut voimakkaasti vanhempien kulttuurista. Voimakkaimmillaan ikäluokkien aatteet ja elämäntavat lienevät poikenneet 1960- ja 1970-luvuilla. Nykyisin sukupolvien väliset kulttuurierot ovat merkittävästi pienempiä, mutta silti olemassa. Samalla kuitenkin marginaaliset ääriainekset ovat entistä radikaalimpia.

Kaksi edelle kirjoittamaani kotimaista esimerkkiä osoittavat myös monikulttuurisuuden ongelmat.

Yläluokan ja tavallisen kansan kulttuurien erillisyys ja risteävät intressit ovat aikojen kuluessa johtaneet Suomen maaperällä kahteen sisällissotaan (1596-97 ja 1918) huolimatta yhteisestä arvopohjasta. Rajojemme ulkopuolella vastaavista kulttuurieroista on kasvanut myös vielä kielteisempiä ilmiöitä kuten maaorjuus, jossa talonpoika oli sidottu pakolla kartanonherransa maille.

Vanhempien ja nuorison kulttuurienkaan erot eivät sukupolvien yhteisestä geeniperimästä huolimatta ole jääneet ilman kielteisiä seurauksia. Perheiden sisällä on esiintynyt paljonkin erimielisyyksiä ja tragedioita.

Merkittävin seuraus sukupolvien välisistä kulttuurieroista lienee kuitenkin ollut 1960-luvun loppuvaiheen kehityksen kärjistyminen 1970-luvun alussa radikaalin stalinistisen nuorisoliikkeen nousuun, joka haki tukea itäisestä suurvallasta ja olisi valtaan päästyään todennäköisesti tuhonnut maamme itsenäisyyden tai ainakin taloudellisen hyvinvoinnin ja sananvapauden.

Nykymaailmassa monikulttuurisuus on käsillä erityisesti silloin, kun samassa yhteiskunnassa esiintyy kaksi tai useampia arvomaailmaltaan erilaista kulttuuria. Mikäli kulttuurit sopeutuvat toisiinsa ne lopulta sulautuvat keskenään, kuten on käynyt esimerkiksi "kalevalaisen" suomalaisen ja germaanisen ruotsalaisen kulttuurin välillä. Siksi Suomen ja Ruotsin kulttuurit olivat varsin samankaltaiset viime vuosikymmenille asti, ellei lasketa merkittävää eroa näiden kansakuntien varallisuudessa.

Aina kulttuurit eivät kuitenkaan sulaudu toisiinsa. Esimerkiksi Pohjois-Amerikassa alkuperäiskulttuurit eivät sopeutuneet eurooppalaiseen kulttuuriin, vaan käytännössä hävisivät pois.

Sen sijaan islamin eri suuntaukset ovat monissa maissa eläneet enemmän tai vähemmän tasavertaisina ja synnyttäneet aika ajoin uskontoryhmien välisiä konflikteja. Jopa sosialistisen Jugoslavian purkautuessa eri uskontoryhmien välinen vihanpito johti pahimmillaan joukkomurhiin.

Juuri nyt Eurooppaan suuntautuu valtava muuttoaalto monien erilaisten kulttuurien piiristä. Eniten huomiota on saanut islamilainen kulttuuripiiri, johon sisältyy sellaisia länsimaisen kulttuurin kanssa yhteensopimattomia piirteitä kuin naisten alistaminen ja uskonnollisen shria-lain pitäminen ensisijaisena ohjeena länsimaisen lainsäädännön sijasta.

Erityisen ongelmalliseksi islamin tekee kyseisen uskonnon pyhiin teksteihin ja perimätietoon kirjattu pyrkimys alistaa koko muu maailma valtaansa - ellei muuten niin väkivalloin. Samoin islamin uskosta luopumisen sanktiointi kuolemalla on täysin ristiriidassa länsimaille tärkeän uskonnonvapauden kanssa.

Monikulttuurisuuden kannalta nämä piirteet ovat erityisen ongelmallisia, sillä ne eivät tarjoa minkäänlaista lähtökohtaa kulttuurien väliselle sulautumiselle, vaan pikemminkin lietsovat kulttuurien välistä ristiriitaa. Lisäksi ongelmaa lisää se, että islam dogmaattisuudessaan heikentää siihen uskovien kykyä menestyä länsimaisessa yhteiskunnassa, mikä johtaa etnis-kulttuurisen syrjäytyneistön syntyyn, joka edelleen provosoi kateutta ja rikollisuutta yhteiskunnan muita jäseniä kohtaan.

Edelle kirjoittamastani siis seuraa se, että vastustan monikulttuurisuuden eli usean toisistaan radikaalisti poikkeavan kulttuurin synnyttämistä maahanmuuton myötä Suomeen. Tämä on erityisen tärkeää siksi, että historia osoittaa monikulttuurisuuden käytännössä aina johtavan yhteiskunnan sisäisiin konflikteihin, jotka on sitä vakavampia, mitä enemmän kulttuurit poikkeavat toisistaan.

Tässä yhteydessä on merkittävää, että erityisesti dogmaattinen, omaa erityislaatuisuuttaan korostava ja yhteiskunnallisesti vanhakantainen islamilainen kulttuuri sisältää vahvasti yhteensopimattomia ristiriitoja demokraattisen, uskonnon- yksilön- ja mielipiteenvapautta kunnioittavan länsimaisen kulttuurin kanssa.

Siten näiden kahden kulttuurin esiintyminen tasavertaisina samassa yhteiskunnassa tulee väistämättä johtamaan ennemmin tai myöhemmin sekasortoon ja loppumattomaan kulttuurien väliseen vihanpitoon, joka toki saattaa ajoittain keskeytyä lyhytaikaisiksi rauhanomaisen rinnakkaiselon jaksoiksi purkautuakseen myöhemmin jälleen väkivallaksi tai jopa islamin valta-asemaan. Minä en tahdo tällaista tulevaisuutta jälkeläisilleni, enkä kenellekään muullekaan.

Tässä yhteydessä on lopuksi syytä tuoda esiin, että jokainen ihminen, jolla on edellytyksiä ja aitoa halua sopeutua suomalaiseen elämäntapaan ja joka on kykenevä elättämään itsensä (ja mahdollisen perheensä) omalla työnteollaan on minun puolestani tervetullut kotimaahani. Samoin kaikki länsimaisen arvomaailman kannalta hyväksyttävästä poliittisesta aktiivisuudestaan henkilökohtaista vainoa diktatuureissa kokeneet toisinajattelijat saavat minun tukeni väliaikaiselle turvapaikalle Suomessa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Irakissa pätevyys syrjäyttää sopivuuden
Helsingin Sanomat kiihkoilee maahanmuutosta
Ruotsinsuomalaistyttö Syyriassa


9 kommenttia:

  1. Kaipa sitä voi katsoa mitä mieltä Eero Paloheimo on aiheesta.

    Tuolle ei kukaan lotkauttanut korvaansa eikä tullut aiheeseen kuuluvaa syyttelyäkään.

    https://www.youtube.com/watch?v=CTa1Qk6cMeE

    Ilkka

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ajatelkaapa sitä, jos stalinistit eivät aikanaan olisi kaapanneet Vihreitä luonnonsuojelijoilta. Suomenkin poliittinen maisema olisi nyt ihan erilainen. Harmi että Paloheimo on jo niin vanha mies.

      Poista
  2. Tutkijoilla ei taida olla kaikki muumit laaksossa tai sitten heillä ei logiikkaprosessori ole tulilla. Ihan yksinkertaisesti sanottuna, jos monikulttuurilla tarkoitettaisiin tuota mitä he höpöttävät, ei mitään mono- tai monikulttuuri käsitteitä tarvittaisi, pelkkä "kulttuuri" riittäisi. Ai, miksikö? no ihan yksinkertaisesti siksi että sellaista kulttuuria ei ole olemassakaan joka EI OTTAISI VAIKUTTEITA TOISISTA KULTTUUREISTA. Helvetti soikoon. Aina kun kulttuurit kohtaavat, ne vaikuttavat toisiinsa. Edes Amazonin kaikaisimman perukan intiaaniheimon kulttuuri ei ole välttynyt kosketuksista toisiin heimoihin, jolloin on taatusti tapahtunut vaikutteiden vaihtoa, ainakin on katsottu että millaisia koristeita sillä toisella on ennenkuin hänet on syöty.

    Eli summa summarum, nuo höpötykset eivät voi olla monikulttuurin määritelmä koska jos ne olisivat, ei koko käsitettä edes tarvittaisi. Tuolla tavalla ei todellakaan mitään monokulttuuria ole olemassakaan. Miksi siis olisi keksitty käsite olemattomalle asialle, monokulttuurille? höpsistä heijaa.......

    VastaaPoista
  3. Monikulttuurisuus tarkoittaa vasemmiston terminologiassa aina ja yksinomaan kehitysmaaislamia.Aina.
    Luonnollisesti he kuitenkin tyypilliseen tapaansa yrittävät valehdella jotain muuta mutta se ei muuta tosiasioita.
    Erinomainen esimerkki on helsingin pravda joka ylistää monikulttuurisuuden ihanuutta päivästä toiseen rasismia vastaan pyhää sotaa käyden.
    Kyseinen jihad ei kuitenkaan mitenkään estä tai edes rajoita heitä esim keksimästä "hauskoja" pilkkanimiä virolaisille tai avoimen rasistisesti halveksumasta venäläisiä.Sen sijaan kehitysmaaislamia ylistetään täysin estottomasti ja kun todellisuus ei vastaa ideologiaa niin todellisuus joustaa.Ei ideologia.

    VastaaPoista
  4. Kulttuuri = Ryhmän jakamat arvot ja uskomukset. Sanaton sopimus siitä miten sopii olla, mikä on sopivaa käytöstä ja mikä sopimatonta, mikä on arvostettavaa ja mikä on halveksuttavaa.

    Ryhmien sisäisen kulttuurin syntymistä, luomista, johtamista ja hyödyntämistä on tutkittu yritysjohtamisen, politiikan ja ennen kaikkea sotalaitoksen piirissä vuosisatoja, viimeksi mainitussa instituutissa vuosituhansia.

    Armeija on erinomainen esimerkki yhtenäiskulttuurista. Nettisotilas James Mashiri iskee mielestäni kirveensä kiveen esitellessäään blogissaan intin esimerkkinä monikulttuurisuudesta.

    Torni ei todellakaan ole monikulttuurillinen vaan tiukka yhtenäiskulttuuri: Maastopuku päällä olet ensisijaisesti sotilas ja käyttäydyt sotilaan tavoin talon sinulle ilmoittamien arvojen mukaan ihan riippumatta etnisestä taustasta, uskonnosta, ihonväristä tai muusta toisarvoisesta seikasta. Jos et niin lennät pihalle ennen kuin huomaatkaan.

    Googlettamalla vaikkapa sana "yrityskulttuuri" saa rapiat 60 000 linkkiä. Niistä pääsee varmasti hajulle siitä, mitä "kulttuuri" on ja mikä on sen merkitys ryhmän/yhteisön/yrityksen/armeijan/kansakunnan toiminnalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jaan näkemyksesi.

      Tosin en ole kuullutkaan mainitsemastasi nettisotilaasta. Mutta on itsestään selvää, ettei toimivassa armeijassa voi olla kuin yksi kulttuuri: yksilö on vain sen joukon osa, jonka tehtävä on mahdollisimman tehokkaasti puolustaa omaa maata. Kaikki muu on alisteista tuolle tavoille ja tuota kulttuuria rakennetaan tarkoituksella Suomenkin armeijassa.

      Yksi tärkeimmistä keinoista siihen ovat sulkeisharjoitukset. Niissä ajetaan sisään lähes refleksimäinen esimiehen totteleminen. Siinä ei kysytä maailmankatsomusta eikä toiminnan miellyttävyyttä,

      Sivumennen sanoen molemmissa Suomen sisällissodissa hävinneiden kapinallisten sotajoukoissa esiintyi monikulttuurisia piirteitä, jotka vaikuttivat niiden taistelukykyihin. Erityisen selkeää tämä oli nuijasodan ensimmäisessä episodissa. Lopputulokset olivat sitten sen mukaisina.

      Poista
    2. Eikä firmassakaan ole kuin yksi yrityskulttuuri. Meinaan on tullut nähtyä. Ulkomainen ostaja on ajanut työpaikkaani oman kulttuurinsa ihan alhaalta ylös, kaikelle on uusi tapa tehdä asiat, heidän tapansa. Sitä noudatetaan, tai itketään ja noudatetaan, tai sitten otetaan nelivitosen kuva persiiseen. Satatuhatta työntekijää ympäri maailmaa on varmaan opettanut pääkonttorille jo aikaa sitten että mitään monikulttuuria ei kannata ylläpitää, se on vain yksi tapa hoitaa asiat, niin jenkeissä, ruotsissa, algeriassa kuin brasiliassakin. Monietninen yhtenäiskulttuuri, se meillä töissä on. Joka muuta väittää.... heh heh.....

      Poista
  5. Bruce Bawen teos The victims' revolution selittää, kuinka Yhdysvallat vielä 1980-lukuun asti oli yhtenäiskulttuuri, kaikki olivat sosiaaliluokastaan, uskonnostaan, koulutuksestaan huolimatta amerikkalaisia. Sitten tuli yliopiston ja poliitiikan rappio, identiteettiopinnot ("uhritieteet"). Etsittiin syyllinen, joka oli valkoinen mies, uhreja olivat naiset, homot, mustat. Tapahtui intellektuaalinen romahdus, koska alettiin esittää, ettei ketään saa loukata. Amerikkalainen sisäinen yhteenkuuluvuus murtui sisältäpäin. Se kulttuuri, mikä oli tehnyt kaikista yhdenvertaisesti amerikkalaisia, korvattiin monikulttuurisuudella ja tämän kulttuurin teorialla monikulturismilla. Amerikka lakkasi olemasta yksilöiden valtakunta, ryhmät ajoivat omia etujaan. Näiden ryhmien vanavedessä muslimien ei ollut vaikea asettua vaatimaan myös ryhmänä loukkaamattomuutta. Monikulturismi on luonut islamisaatiolle loistavat lähtökohdat. Tieteen rappio, yliopistolaitoksen liukuminen pois sananvapauden kunnioittamisesta, intellektuellien kykenemättömyys puuttua uskonnolliseen koskemattomuuteen, kaikkea tätä islam käytti hyväkseen. Monikulturismi on yhä enemmän islamia.

    VastaaPoista

Kommentointi tähän kirjoitukseen on vapaata ja toivottavaa. Pyydän kuitenkin noudattamaan kaikissa vastineissa hyviä tapoja ja asiallista kieltä. Valitettavasti tämä asia karkasi käsistä kesällä 2022, minkä seurauksena olen 15.8.2022 alkaen poistanut epäasiallista kielenkäyttöä sisältävät kommentit riippumatta niiden asiasisällöstä.

Kiitos ajatuksen lukemisesta

Tervetuloa uudelleen!