Toiminimellä toimivat pienyrittäjät voivat jatkossa päästä velkajärjestelyjen piiriin, edellyttäen etteivät he ole velkaantuneet piittaamattomuuttaan ja vastuuttomuuttaan. Uudistus on mitä kannatettavin, sillä sen piirissä on maamme kestävän hyvinvoinnin kannalta poikkeuksellisen merkittävä ryhmä.
Yksityisten yritysten perustaminenhan on kaikissa muissa talousjärjestelmissä paitsi sosialismissa, kommunismissa ja kansallissosialismissa (ainakin ideologian tasolla) edellytys talouden rattaiden pyörimiselle. Alkujaan metsäteollisuuden sekä myöhemmin metallin ja elektroniikkateollisuuden varassa vaurastuneessa Suomessa on historiallisista syistä kiinnitetty huomiota erityisesti suuryritysten ja palkansaajien etuihin.
Sen sijaan pienten yritysten toimintaedellytykset eivät ole olleet parhaassa mahdollisessa kunnossa. Tästä kertoo omaa kieltään PK-yrityksissä työskentelevien osuus palkansaajista.
Se on Suomessa 55% kaikesta yrityksissä työskentelevistä henkilöistä, kun koko EU:ssa vastaava luku on kaksi kolmasosaa. Lisäksi Suomessa on Euroopan kolmanneksi suurin julkinen sektori, joten PK-yrityksissä työskentelevien määrä koko työvoimasta on suhteessa muihin EU-maihin vielä pienempi.
Suomalaisten laimean innon perustaa uusia yrityksiä ymmärtää helposti sitä taustaa vastaan, että meillä palkansaajien tulotaso on kohtuullisen korkea ja vähänkään infrastruktuuria tarvitsevan yrityksen perustamiseen liittyy pahimmillaan riski koko omaisuuden menetyksestä.
Esimerkiksi puolisoni suvussa Tekesin rahoituspäätöksen perusteella loistavaksi arvioidun uuden innovaation kaupallistamiseksi perustettu pienyritys kaatoi keksinnön tekijän ja hänen vanhempiensa kodin 1990-luvun laman pyörteissä. Siinä meni yksi suuri pohjalainen kantatila, joka oli kiinnitetty yrittämiseen liittyvien laitteiden ostoon tarvittujen lainojen vakuudeksi. Eikä tapaus ollut mitenkään harvinainen.
Ei siis ihme, että vaikkapa koulutettu tutkija pysyy mieluummin yli 3000 euron palkallaan töissä yliopistossa kuin lähtee viemään hyvääkään keksintöä markkinoille oman start-up yrityksen kautta. Sama koskee epäilemättä myös yksityisellä sektorilla toimivia ihmisiä.
Itse asiassa PK-yritysten perustamisen heikosta houkuttelevuudesta kertoo viime aikojen kehitys Oulussa. Sen jälkeen kun Nokian/Microsoftin Oulun toimintoja ensin supistettiin ja sitten lopetettiin, ja paikkakunnalle jäi työttömäksi joukoittain osaavaa työvoimaa, alkoi sinne syntyä uusia yrityksiä kuin sieniä sateella, vaikka aiemmin oli ollut paljon hiljaisempaa.
Muutokseen ei ajanut äkkiä syntynyt yrittämisen himo, vaan yksinkertaisesti pakko löytää töitä paikkakunnalta, jonne koko muu elämä oli rakennettu. Toisin sanoen Oulussa oli koko ajan ollut osaamista ja taitoa, mutta toisen palveluksessa työskentely tarjosi niin hyvät edut, ettei yrittämisen riski kiinnostanut juuri ketään.
Olen siis erittäin hyvilläni siitä, että valtiovalta on halunnut ratkaista yhden pienyrittämisen suuren ongelman. Eli kohtuuttoman suuren yrittäjäriskin.
Toivottavasti tämä johtaa paitsi uusien yritysten synnyttämisessä, niin myös ensimmäisten työntekijöiden palkkaamisessa mikroyrityksiin. Sitäkin valtiovallan olisi helppo tukea esimerkiksi PK-yritysten irtisanomissuojaa purkamalla.
Itse asiassa, PK-yritysten toimintaedellytyksiä parantamalla Suomen tällä hetkellä lohduton taloustilanne voisi kääntyä aika nopeastiksin. Etenkin kun meillä on jo nyt myös erinomaisia esimerkkejä yrittämisen kautta rikastumisesta: sehän onnistuu niin pelejä tekemällä kuin muillakin aloilla.
Toivotan siis kaikille suomalaisille rohkeutta ja onnea uusien yritysten perustamisessa ja vähän vanhempienkin kasvattamisessa. Ja miettiköön maan hallitus uusia keinoja pienten yritysten perustamisen ja kasvattamisen helpottamiseksi!
Kuten Oulun esimerkki osoittaa: meillä on osaamista ja meillä on taitoa - tarvitaan vain oikeanlaisia kannustimia yritysten perustamiselle. Enkä tällä tarkoita suuryritysten alasajon tuomaa ahdinkoa, vaan nyt säädetyn lain kaltaisia parannuksia yrittämisen edellytysten parantamiseksi.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Hyviä uutisia
Konsultokratia tulee kalliiksi Helsingin kaupungin veronmaksajille
Kansalaiset haluavat ensisijaisesti metsien monimuotoisuutta - entä sitten?
Tekstit
-
Eli kohtuuttoman suuren yrittäjäriskin.
VastaaPoistaLueppas tämä artikkeli:
Suomalainen pankkilaina on riskiensiirtotuote, jonka myötä yritykset joutuvat kantamaan yritystoiminnan riskien lisäksi myös pankkitoiminnan riskejä. Kilpailijamaihin verrattuna kaksinkertainen riskitaakka tukahduttaa investointeja.
Hyvin Suomen rahoitusmaailmaan perehtyneenä uskallan sanoa että meillä pankkimaailma on yliaddiktoitunut valtion antamaan suojaan. Nordeassa oikeasti juhlittiin kuplajuomilla päätöstä siitä, että pankki on institutionaalisesti liian suuri annettavaksi kaatua. Pankkijärjestelmän koko idea perustuu siihen, että pankki voi mennä nurin. Nykyinen toiminta on korporatiivien suojelua. Ay-liike, pankki tai EK edustavat saman sairauden januksen kasvoja.
Minusta on kaikkein hulluinta, että ihminen joka ottaa riskin joutuu maksamaan samat verot kuin ihminen, jonka työpaikan turvaa korporatismi. Ei ihme ettei kukaan halua ottaa sitä riskiä kuin pakon edessä kuten Oulun esimerkki osoittaa.
Ns. suuret ikäluokat saivat asuntolainansa maksettua pääasiassa säännöstellyillä markkinoilla. Seuraava sukupolvi on ihan kusessa kun joutuvat maksamaan lainojaan eläkeikään asti. Miksi? Koska pankkien ei anneta kaatua. Syy on se, että pankit ovat liian suuria. Miksi? Koska korporatismissa suuruuden ideologia vallitsee.
Ratkaisu olisi selvä - annetan pankkien kaatua - mutta sitä ei tehdä, koska pyöröoviefekti vie halun toimia. Sveitsin esimerkki UBS:n osalta on paljastava. Sveitsissä noin 150.000 ihmistä työskentelee julkisen vallan suojeluksessa pankkisektorilla. Voiko sairaampaa yhteiskuntaa kuvitella?
Oma näkemykseni on täsmälleen sama, paitsi etten tiennyt tuosta Nordean kuohujuomasta.
Poista