Yhteiskunnan muutoksessa uusi askel

Olen kirjoittanut jo aiemmin muutamia kertoja siitä, kuinka nykyaikainen kansainvaellus muuttaa syvällisellä tavalla yhteiskuntaa. Tämän aamun lehdessä asiasta kerrottiin pienehköllä uutisella, jonka mukaan ensihoitajille ja palomiehille on tulossa luotiliivit ja kypärät kohonneen uhka-arvion takia.

Suomi on kuitenkin nykyaikaisen kansainvaelluksen seurausten jälkijunassa. Koelaboratorio on länsinaapurissamme, jossa muutoksen merkkeinä on nähty esimerkiksi suuren ruotsalaisen musiikkifestivaalin peruuntuminen raiskausten ja seksuaalisen ahdistelun seurauksena.

Vielä sitäkin merkittävämpi uutinen on liittynyt sananvapauteen, josta parhaana esimerkkinä ovat olleet Tanskassa pilakuviin liittyvät jopa ampumiseen ulottuneet tapahtumat. Kolikon kääntöpuolena ovat väestöryhmien välit polarisoituneet ja myös kantaväestön piirissä on esimerkiksi Ruotsissa nähty radikalisoitumista, jonka seurauksena on syntynyt mielenosoituksia ja yhteenottoja.

Tätä taustaa vastaan oli irvokasta lukea Pekka Mykkäsen kirjoitus siitä, kuinka olisi olemassa muka järkisyitä ja inhimillisiä perusteluita sille, miksi Suomen kannattaisi olla mallioppilas turvapaikanhakijoiden sijoittelussa. Toki sovitusta kiinni pitämisen pitäisi olla kaikkien osalta itsestäänselvyys, mutta muut perustelut olivat lievästi sanottuna omituisia.

Mykkäsen mukaan "voi olla, että eräänä päivänä Suomeen marssii satojatuhansia ihmisiä itärajan yli ja maa on huutavassa solidaarisuuden tarpeessa". Oletan, ettei Mykkänen tarkoittanut vuoden 1939 tapausten toistumista, vaan jotain sellaista mitä on viime vuosina nähty Välimerellä.

Näin voi tietenkin käydä, mutta kuten tämäkin kansainvaellus on osoittanut, kyllä siinä tilanteessa keskeistä on Suomen oma toiminta. Tälläkään hetkellä EU:n alueelle suuntautuvan maahanmuuton "driving force" ei ole hätää ja vainoa pakeneminen vaan korkeamman elintason tavoittelu, kuten esimerkiksi malilaiset turvapaikanhakijat ovat osoittaneet.

Siksi myös itärajan yli tulvivan ihmisvirran syntymistä voidaan ehkäistä parhaiten minimoimalla Suomen vetovoimatekijät. On selvää, että turvapaikkahakemuksen tutkinnan ajalle ei pitäisi tarjota minkäänlaisia erityisetuja, eikä sen saamisen jälkeenkään pitäisi olla tarjolla sellaisia kotoutumista ehkäiseviä tekijöitä, joista eräs kunniaväkivaltaa kärsinyt irakilaisnainen on kertonut.

Vielä poskettomampi on Mykkäsen näkemys siitä, että "Suomi voi myös kuitata hieman sitä ´velkaa´, joka on kertynyt, kun maa ei ole sitten vuoden 1991 antanut kehitysapua YK:n tavoitteleman 0,7 prosentin bkt-osuuden verran".

Ensinnäkään en ole koskaan kuullut, että lahjan antamatta jättämisestä seuraisi velka. Toiseksi jo toteutuneen humanitaarisen maahanmuuton kustannukset ovat valtavat. Pelkät vastaanottokulut ovat vähintäänkin satoja miljoonia euroja.

Vieä suurempia ovat pitkän aikavälin kustannukset. Norjalaistutkimuksen mukaan kehitysmaalaisten maahanmuuttajien elinikäiset kustannukset ovat jopa puoli miljoonaa euroa. Se tarkoittaa, että jos nykytahdin mukaisesti 6000 ihmistä vuodessa saa Suomesta oleskeluluvan kansainvälisen suojelun perustella, maksavat he elinaikanaan yhteensä kolme miljardia euroa.

Tämä yhdistettynä nykyiseen kehitysapuumme ylittää selvästi Mykkäsen mainitseman 0,7 prosentin tavoitteen. Eikä tämä luku sisällä epäsuoria kustannuksia kuten edellä mainitsemani yhteiskunnallista muutosta, maahanmuuttajien rikollisuuden uhrien kärsimyksiä tai lähihoitajien ja palomiesten luotiliivejä.

Valitettavasti näyttää silti, huolimatta Mykkäsen kirjoitelman tapaisista järjettömistä perusteluista, että nykyainainen kansainvaellus jatkaa eurooppalaisten yhteiskuntien muutosprosessia. Ja siitä uusimpana merkkinä ovat siis ensihoitajille ja palomiehille tarkoitetut luotiliivit ja kypärät.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Yhteiskunnallinen muutos peruutti festivaalin
Mihin he uskovat, mitä he haluavat, mihin he pyrkivät ja milloin he lopettavat?
Onko Pohjoismaiden muutos käsillä nyt?

Demokratiaa, EU, demokratiaa!

Helsingin Sanomien kolumnistit esittelevät kerta toisensa jälkeen omaa ja vertaistensa ajatusmaailmaa. Tänä aamuna niin teki Pekka Mykkänen.

Hänen mukaansa "eurooppaministeri Sampo Terhon ajatus EU-kansanäänestyksestä on nolo ja turha – Suomea vietäisiin eroneuvotteluissa kuin millilitran mittaa". Näkemyksen loppuosa saattaa hyvinkin pitää paikkansa.

Mykkänen löytää asiasta monenlaista irvailtavaa. Hänen mukaansa "nolottaa ajatuskin siitä, että joukko perussuomalaisia fixiteeraajia istuisi pöytään komission ennalta ärsyyntyneiden neuvottelijoiden kanssa ja yrittäisi vedättää suomalaisille suurta kansallisromanttista tulevaisuutta".

Lisäksi kolumnisti ilkkuu, että "Terhon ajatusilmapallon takana ei ole kansa, eikä hänellä olisi tukenaan samanlaista roskalehtien viidakkoa kuin millä brexit saatiin aikaan. Terho joutuisi tukeutumaan leijonakorumiesten valeuutissivustoihin, mikä marginalisoisi perussuomalaisia entisestään."

* * *

Mikäli kolumnisti Mykkäsen näkemys Suomesta ja litran mitasta on oikea - kuten pahasti pelkään - olisin huolissani ennemminkin EU:n demokraattisuudesta kuin Perussuomalaisista puolueena. Mikä on sellainen vapaiden valtioiden Unioni, josta vie kuin millilitran mittaa kansakuntiaan, jotka syystä tai toisesta haluavat suvereenin itsenäisyytensä takaisin? Kansojen vankila?

Kokeneena kolumnistina olisin olettanut Mykkäsen huomaavan, että minkä tahansa jäsenmaan erohalukkuus EU:sta kertoo ennen kaikkea valtioliiton epäonnistumisesta? Ja hänen maalailemansa eroavaan kansakuntaan osoitettu kostaminen - millilitran mittana kohteleminen - alleviivaa tuon epäonnistumisen syvyyttä.

Kirjoitin vuonna 2014 otsikolla "Uuden Ajan Uljas Kansojen Vankila?" kun EU:ssa ryhdyttiin uhkailu- ja parjauskampanjaan skottien ajaessa kansanäänestystä itsenäistymisestään. Nyt on edessä brexit, ja jään jännityksellä odottamaan, jatkaako Unioni kolmen vuoden takaisella linjallaan kansojen vankilana, josta pois lähteville tulee kostaa valtioliiton oma epäonnistuminen.

Jään myös jännittämään, ryhdytäänkö EU:ssa korjaamaan niitä epäonnistumisia, joiden seurauksena EU:sta on lähdössä yksi sen suurimmista jäsenmaista. Ja myös Suomeen ja moneen muuhun jäsenmaahan on ilmaantunut merkittäviä poliittiisia voimia, jotka näkevät suvereniteetin palauttamisen tavoiteltavaksi asiaksi.

EU-ero ei ole tällä hetkellä Suomen osalta realistinen ajatus, sillä suurin osa kansalaisista kannattaa jäsenyyttä. Eron kannatus saattaa kuitenkin lisääntyä hyvinkin nopeasti, mikäli Unioni ei tyydytä jäsenmaidensa kansalaisten odotuksia politiikassaan.

Sellaisessa tilanteessa olisi kaikkien kannalta suotavaa, jos Unioni omaksuisi jäsenkysymyksissä demokraattiset ja oikeudenmukaiset periaatteet, eikä pyrkisi jonkinlaiseksi uuden ajan kansojen vankilaksi. Siksi Suomessakin kannattaa seurata tarkasti, mitä tapahtuu EU:n ja Iso-Britannian välisissä eroneuvotteluissa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Minne menet, Euroopan Unioni?
Uuden Ajan Uljas Kansojen Vankila?
David Cameron ja pullon henki

Toimittaja Pekka Mykkänen koki yllätyksen

Helsingin Sanomien toimittaja Pekka Mykkänen kirjoitti aamun lehdessä Ranskan vaaleista. Jutun alkupuolelle hän oli näppäillyt seuraavia asioita.

"Viime heinäkuun 26. päivä auton­korjaaja Julien Chenen räpsi työ­kavereidensa kanssa kännykkä­kuvia Renault’n huolto­korjaamon ikkunasta. Näköetäisyydellä poliisin erikoisjoukot ampuivat kaksi 19-vuotiasta terroristia Saint-Étienne-du-Rouvrayssa sijaitsevan kirkon edustalle."

"Autonkorjaaja Julien Chenen, 30, on itsekin puoliksi algerialainen, ja hänen kaltaisiaan miehiä katsellaan terrori-iskujen jälkeen julkisissa kulkuneuvoissa epäluuloisen tarkkaavaisesti. Hänen luulisi olevan viimeinen, joka ­äänestää Marine Le Peniä, mutta Ranskassa saa yllättyä.

Cheneniä suututtaa se, että Ranskalla tuntuu olevan pohjaton kassa maahanmuuttajien auttamiseksi, mutta omista kansalaisista ei huolehdita. Siitä Le Pen puhuu oikeilla sanoilla.

´Saatan äänestää Le Peniä, se on hyvinkin mahdollista.´"

Huomioni edelle lainaamassani kiinnittyi siihen, että Mykkänen oli yllättynyt siitä kun muslimin näköinen työtä tekevä Ranskan kansalainen harkitsee maahanmuuttajiin liittyvään turvattomuuteen ratkaisua lupaavan ehdokkaan äänestämistä. Itse olen puolestani ollut hyvin hämmästynyt siitä, ettei suomalainen media ylipäänsä näytä ymmärtävän sitä, että juuri maahanmuuttajan näköiset ihmiset ovat ylivoimaisesti suurimpia kärsijöitä toisten samannäköisten huonosta käytöksestä.

Ranskassa maahanmuuttajaongelma tarkoittaa koko asteikkoa tulijoiden elatuksesta näiden segregoitumisesta omille asuinalueilleen ja ohi kulkeville naisille huutelusta aina ihmisten tappamiseen terroritarkoituksella. Niiden seurauksena kaikkiin muslimeilta näyttäviin kohdistuu enemmän tai vähemmän vastareaktioita valtaväestöltä riippumatta heidän omasta käyttäytymisestään. Ja mikäli suomalaisia tilastoja on uskominen - erityisesti heihin kohdistuu myös maahanmuuttajien aiheuttamaa väkivaltaa.

Looginen johtopäätös tästä kaikesta on se, että juuri yhteiskuntaan hyvin sopeutuneilla ulkomaalaistaustaisilla ihmisillä luulisi olevan suurin motivaatio saada maahanmuuttoon liittyvät lieveilmiöt kuriin. Siksi minä en ole lainkaan yllättynyt jutussa kerrotun kolmikymppisen näkemyksistä.

Sen sijaan olen hämmästynyt siitä, ettei toimittaja Mykkänen näytä ymmärtävän tätä. Tai ettei myöskään maahanmuuttajien uuteen kotimaahansa kotoutumaan pyrkivä osa ole oivaltanut asiaa.

Syyksi maahanmuuttajien oivaltamattomuuteen veikkaan heidän kulttuurinsa epätervettä yhteisöllisyyttä, joka sekä häiritsee sopeutumista länsimaihin, että estää heitä näkemästä omaa yksilöllistä etuaan. Lisäksi heidän näkemystään sotkee todennäköisesti myös suomalaisen maahanmuuttoklusterin pyrkimys pitää yllä omaa ansaintalogiikkaansa korostamalla tulijoiden oikeuksia ja kulttuuria.

En myöskään usko, ettei toimittaja Mykkänen kykenisi lainkaan loogiseen ajatteluun. Sen sijaan uskon, että hänen työnantajansa toimitukseen on syntynyt suuri kupla, joka rajoittaa kaikkien siellä työskentelevien ajattelua. Tai ainakin sitä, mitä he päästävät näppäimistöltään julkisuuteen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Maahanmuutto seurannaisilmiöineen hallitsee suomalaisten pelkoja
Synnyttikö USA:n alhainen äänestysaktiivisuus törky-Trumpin?
Yle uutisoi vajavaisesti maahanmuuttajanuorten peloista