Helsingin Sanomat kritisoi aamun pääkirjoituksessaan demareiden kannanottoja taannoiseen Ulkopoliittisen instituutin Venäjä-raporttiin. Pääkirjoituksen näkemys on tosiasioihin perustuva todetessaan arvostelun perusteettomaksi. Siis demareiden populismiksi sanan negatiivisessa merkityksessä.
Yksi asia pääkirjoituksessa kuitenkin pisti silmääni. Eli sen loppukaneetti: "Venäjä-tutkimusta ei pitäisi politisoida".
Tämä on tietenkin totta, mutta ilmaan jää kysymys siitä, minkä asioiden tutkimus sitten pitäisi politisoida? Lääketieteen, luonnontieteiden, ihmistieteiden vai jonkin muun alan tutkimus?
Tutkimuksen politisoimisesta parhaat esimerkit löytynevät erilaisista diktatuurista, joissa vallanpitäjää myötäilemällä voi saada kunniaa ja menestystä - kun taas päinvastaiset tulokset saattavat vaarantaa jopa oman ja läheisten hengen.
Klassinen esimerkki tutkimuksen politisoitumisesta on tietenkin Neuvostoliiton aikainen lysenkolaisuus, jonka juuret olivat toisaalta lamarckismissa ja toisaalta marksilaisessa filosofiassa. Sen seurauksena vallankumousta edeltänyt vahva venäläinen populaatiogeneettinen tutkimus kuihtui ja sen merkittävin edustaja eli Nikolai Vavilov tapettiin. Käytännön vaikutuksista suurin lienee ollut venäläisen kasvinjalostuksen jälkeenjääneisyys, mikä vaikeutti maan ruokahuoltoa ja omalta osaltaan vauhditti sosialistisen diktatuurin epäonnistumista.
Koska lienee siis itsestään selvää, että tutkimuksen politisoituminen ei tuo mukanaan mitään hyvää, olisi Helsingin Sanomat voinut aivan hyvin todeta, että tutkimusta ylipäänsä ei kannata politisoida. Sekä samalla esittää vaatimuksen siitä, että myös suomalaiseen tutkimusjärjestelmään hiipinyt (tai oikeammin rytinällä mukaan tullut) tutkimuksen politisoiminen tulisi keskeyttää ja palata aatteellisten intohimojen tavoittelusta luotettavan tiedon tuottamiseen ja sitä kautta yhteiskunnan hyvinvoinnin perustan vahvistamiseen.
Tämä olisi ollut paitsi oikein ja yhteiskunnallisesti hyödyllistä, myös loogista, sillä lehti on jo aiemmin julkaissut järkevän kannanoton tästä asiasta. Valitettavasti kuitenkin juuri nyt näyttää siltä, ettei tutkimuksen politisoitumiselle ole näkyvissä loppua. Sen sijaan jo neljännesvuosisata sitten kaatuneen sosialistisen imperiumin käytännöt ja ihanteet ovat levinneet yhä vahvemmin länsimaihin ja myös Suomeen. Näin myös politisoituvan tutkimuksen kaikilla aloilla.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Hyvien talousuutisten aamu
Avain menestykseen
Miljoonia poliittisiin pamfletteihin - näin on hallitus päättänyt
Tekstit
-
Näin maallikosta näyttää, että on tutkimusaloja, joilla vallitsee virallinen totuus, jota ei saisi kyseenalaistaa. Jos on eri mieltä, ei saa rahoitusta. Tällaisia aloja näyttävät olevan esimerkiksi ilmastotiede, naistutkimus ja antropologia.
VastaaPoistaSuomen 1990-luvun lamaa ei ole kunnolla selvitetty. Onko joku tutkinut esimeriksi oikeudenkäyntejä, joissa pankit kohtasivat asiakkaansa? Toteutuiko oikeus?
Rahanjakoon liittyy aina inhimillinen tekijä. Siksi olet ainakin periaatteessa oikeassa.
PoistaKäytännössä esimerkiksi Suomen Akatemia suosii hyvälaatuista standarditutkimusta, jolloin vaarana on se, että innovatiivisimmat tutkimukset jäävät tekemeättä. Tämä ei ole varsinaisesti Akatemian vika, vaan samoin toimivat lähes kaikki tiederahoittajat.