Irja Askolan maahanmuuttopoliittiset näkemykset kertovat unelmahötöstä

Helsingin Sanomissa oli mielenkiintoinen piispa Irja Askolan haastattelu, joka sisälsi muutamia maahanmuuttopolitiikkaan liittyviä kommentteja. Käsittelen tässä kirjoituksessa niitä siitä syystä, että ne osoittavat kristallinkirkkaasti sen, minkälaisesta epäloogisten toiveiden hötöstä maamme ensimmäisen naispiispan maailmankatsomus kasvaa.

* * *

Otan ensimmäiseksi käsittelyyn piispa Askolan kommentin, jonka mukaan "moni ihminen kokee, että hänen hädästään ei kukaan välitä, hänen kertomustaan ei kukaan kuule. Siitä syntyy vihaa ja katkeruutta. Mutta on väärin asettaa vastakkain turvapaikanhakijoita ja irtisanottuja ihmisiä."

On tietenkin totta, etteivät yksittäiset turvapaikanhakijat ole yksin syyllisiä Suomen heikkoon taloustilanteeseen. Sen taustallahan on ensisijaisesti muita tekijöitä kuten EU:n Venäjälle kohdistamat boikotit, työmarkkinajärjestöjen kyvyttömyys toimia eurojärjestelmässä ja oman ICT-sektorimme lippulaivan Nokian totaalinen epäonnistuminen kännykkäbisneksessä.

Silti myös maahanmuuttajien vyöryminen Suomeen on merkittävä ongelma, joka aiheuttaa valtavia taloudellisia kustannuksia. Niiden mittakaava pelkästään viime vuonna turvapaikkaa hakemaan tulleiden osalta on lähes miljardia euroa. Se tarkoittaa lähes kahta prosenttia valtion budjetista.

Miljardin päälle tulee jo aiemmin saapuneiden heikosti integroituneiden humanitaaristen pakolaisten aiheuttamat mitä erilaisimmat kustannukset sosiaaliturvan varassa elämisestä heille kohdistettuihin erityispalveluihin ja heidän tekemistään rikoksista aiheutuneisiin kustannuksiin. Niiden osalta suorat kustannukset on arvioitu noin 700 miljoonaksi euroksi, mutta siitäkin puuttuvat vielä maahanmuuttajien aiheuttamat yhteiskunnan epäsuorat kulut.

Siten humanitaarisen maahanmuuton kustannukset suomalaisille veronmaksajille nousevat ainakin kahteen miljardiin euroon vuodessa. Se tarkoittaa vajaata neljää prosenttia valtion budjetista.

Valitettavasti humanitaarisen maahanmuuton kulujen hoitamiseen ei ole mitään erillistä budjettia, vaan rahat niihin on otettava muista julkisista menoista. Ja juuri niiden vähentymisestä kärsivät piispan mainitsemat irtisanotut ihmiset ja muut kantaväestöön kuuluvat vähäosaiset. Siten humanitaaristen maahanmuuttajien ja vaikeuksissa olevien kantasuomalaisten intressit ovat väkisinkin vastakkaiset, hyväksyi piispa sitä tai ei.

* * *

Askola on huolissaan myös suomalaisen asenneilmaston kiristymisestä. Hänen mukaansa "julkiseen keskusteluun pesiytyy käsitteitä, jotka voivat olla selkeästi rasistisia ja hyvin ilkeämielisiä.... meillä kaikilla on vastuu siitä, että asenneilmastoa ei päästetä lipsumaan. Vihapuhetta ei pidä sallia."

Tämä on sellainen kommentti, joka vaatisi tarkennuksia ennen kuin siihen voi kukaan ottaa mitään kantaa. Esimerkiksi itse haluaisin tietää, mitä Askola tarkoittaa rasistisilla ja ilkeämielisillä käsitteillä? Tai mitä on hänen mielestään vihapuhe?

Jos ja kun piispa haluaa käydä yhteiskunnallista keskustelua, pitäisi hänen kyetä puhumaan asioista ymmärrettävästi. Epäselviin käsitteisiin perustuvilla vaatimuksia kun on usein käytetty esimerkiksi sananvapauden rajoittamiseen.

On kuitenkin vaikea uskoa, että juuri sananvapauden rajoittaminen olisi Askolan kommentin tarkoitus; pikemminkin epäilen, että epäselvyydet johtuvat siitä, ettei piispa ole selvittänyt edes itselleen, mitä hän tarkalleen ottaen tarkoittaa mainitsemillaan käsitteillä. Nehän ovat vain julkisessa keskustelussa viime aikoina yleisesti esitettyjä tiettyjen poliittisten suuntausten suosimia tarkoitushakuisia termejä, joita on käytetty lyömäaseina toisin ajattelevia kohtaan.

* * *

Askola ottaa kantaa myös siihen, minkälaista lainsäädäntöä Suomessa tehdään. "Puhumme kotouttamisen puolesta, mutta samaan aikaan suunnitellaan lakeja, jotka tekevät perheiden yhdistämisen lähes mahdottomaksi. Silloin pitää kysyä: Palveleeko tämä hyvyyttä? Edistääkö tämä oikeudenmukaisuutta?"

Askola on triviaalilla tasolla oikeassa. Mikäli perheiden yhdistäminen edesauttaa kotoutumista on sen vaikeuttamisella tietenkin negatiivinen vaikutus tänne saapuneiden integroitumiseen.

Perheenyhdistämisen vaikeuttamisen tarkoituksena ei kuitenkaan ole kotouttamisen edistäminen vaan kestämättömäksi paisuneen Suomeen ja muualle Eurooppaan suuntautuvan turvapaikkamatkailun vähentäminen. Toisin kuin Askola on ehkä ymmärtänyt, haluaa 96% suomalaisista rajoittaa tällaista maahanmuuttoa.

Piispan olisi hyvä ymmärtää, että demokraattisessa valtiossa näin suuren enemmistön näkemys on käytännössä toteutettava. Muussa tapauksessa hallintomme menettää legitimiteettinsä samalla tavalla kuin kaikenlaiset despootit ja diktatuurit, jotka hallitsevat valtakuntiaan kansan tahdon vastaisesti.

Sitä paitsi, noin suuren kansan enemmistön yli käveleminen johtaa ajan myötä myös kantaväestöön kuuluvien henkilöiden radikalisoitumisen. Sillä taas olisi laajamittaiseksi muuttuessaan koko yhteiskuntajärjestyksen kannalta järisyttävä vaikutus. Sellaista piispa tuskin haluaisi.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
96% suomalaisista haluaa rajoittaa EU:n ulkopuolelta tulevaa maahanmuuttoa
Perheenyhdistämistä on rajoitettava, vaikka se haittaisi tulijoiden integroitumista
Suomen Perustan laskelman puutteet vähättelevät somalien ja irakilaisten aiheuttamia kustannuksia