Juuri nyt meillä on käsissämme akuutti ongelma eli hoitajien työtaistelu. Sen ei kuitenkaan saisi antaa peittää näkymää suurempaan ongelmaan eli julkisen sektorin paisumiseen oleellisesti sen rahoitusmahdollisuuksia suuremmaksi. Eikä rikosoikeudellisen vastuun analysoimista saisi siksi jättää pelkästään terveydenhuoltoon vaan se pitäisi ulottaa kaikkiin julkisiin toimintoihin.
Laajassa kuvassahan meillä on kaksi toistensa kanssa pahasti ristiriidassa olevaa asiaa, eli poliittisten päättäjien luoma lainsäädäntö ja sen toteuttamiseen myönnettävät resurssit. Ensimmäistä luodaan hyveellisyyden sädekehän valossa ja jälkimmäistä joudutaan sovittelemaan taloudellisten resurssien ahtaisiin rajoihin.
Tolvasen ehdotuksen mukaan meidän tulisi haastaa oikeuteen ne poliittiset päättäjät, jotka myöntävät lain toteuttamisen kannalta liian vähäisiä resursseja. Asian nyt noustua esiin tuntuukin suorastaan järjettömältä, että meillä vielä herran vuonna 2022 on poliittisten päättäjien tapana rikkoa lakeja vain siksi, ettei niiden täyttämiseen liittyviä resursseja ole käytettävissä.
Eikä tietenkään ole suurta älykkyyttä sekään, että eduskunta säätää lakeja ja kulloinenkin hallitus määrää asetuksia, joita ei pystytä resurssoimaan. Eikä liene suurta viisautta sekään, että säädettyjen lakien rikkominen sallitaan ilman seurauksia.
Jos päättäjien rikosvastuu toteutuisi, ja se johtaisi poliitikkojen sekä virkamiesten tuomioihin - vaikka lieviinkin - syntyisi epäilemättä kova paine lainsäädännön järkeistämiseen. Sellaisessa tilanteessa päättäjille syntyisi tarve menojen ja kulujen priorisoimiseen siten, että julkiselta sektorilta perattaisiin tarpeettomia laskuja aiheuttavat kulut, jotta lakiin kirjatut vaatimukset saataisiin täytetyksi. Näin tapahtuisi sekä paikallisella että valtakunnallisella tasolla.
Samalla Suomen hallitukselle ja eduskunnalle syntyisi nopeasti valtava paine lainsäädännön uudistamiseksi siten, ettei siitä seuraisi toteuttamisen kannalta mahdottomia vaatimuksia - siis sellaisia kuin vaikkapa parin vuoden takainen vanhusten hoitajamitoituspäätös. Tämän seurauksena julkisen sektorin toiminnasta olisi pakko poistaa resursseja kuluttavia turhanaikaisia rönsyjä.
Edelle kirjoittamani perusteella on helppo nähdä, että päättäjiin kohdistuvan todellisen rikosvastuun seuraukset olisivat julkisten toimintojen ja talouden kannalta erittäin positiiviset. Ja tämä jos jokin olisi juuri nyt erittäin positivista maassa, joka on viimeisten vuosien aikana syöksynyt yhä liukkaammin kohti taloudellista vararikkoa.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Tekstit
