Suosittua juuri nyt!

Näytetään tekstit, joissa on tunniste Matti Tolvanen. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Matti Tolvanen. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 25. syyskuuta 2022

Kannatan poliittisten päättäjien rikosvastuuta

Itä-Suomen yliopiston rikosoikeuden professori Matti Tolvanen on käyttänyt suomalaisen yhteiskunnan nykytilanteeseen liittyen poikkeuksellisen tervetulleen puheenvuoron. Hän nimittäin ehdotti liian vähän rahaa terveyspalveluihin budjetoineiden päättäjien rikosvastuun tarkastelemista, koska ihmisten hoitoon pääsemisessä on ongelmia.

Juuri nyt meillä on käsissämme akuutti ongelma eli hoitajien työtaistelu. Sen ei kuitenkaan saisi antaa peittää näkymää suurempaan ongelmaan eli julkisen sektorin paisumiseen oleellisesti sen rahoitusmahdollisuuksia suuremmaksi. Eikä rikosoikeudellisen vastuun analysoimista saisi siksi jättää pelkästään terveydenhuoltoon vaan se pitäisi ulottaa kaikkiin julkisiin toimintoihin. 

Laajassa kuvassahan meillä on kaksi toistensa kanssa pahasti ristiriidassa olevaa asiaa, eli poliittisten päättäjien luoma lainsäädäntö ja sen toteuttamiseen myönnettävät resurssit. Ensimmäistä luodaan hyveellisyyden sädekehän valossa ja jälkimmäistä joudutaan sovittelemaan taloudellisten resurssien ahtaisiin rajoihin.  

Tolvasen ehdotuksen mukaan meidän tulisi haastaa oikeuteen ne poliittiset päättäjät, jotka myöntävät lain toteuttamisen kannalta liian vähäisiä resursseja. Asian nyt noustua esiin tuntuukin suorastaan järjettömältä, että meillä vielä herran vuonna 2022 on poliittisten päättäjien tapana rikkoa lakeja vain siksi, ettei niiden täyttämiseen liittyviä resursseja ole käytettävissä. 

Eikä tietenkään ole suurta älykkyyttä sekään, että eduskunta säätää lakeja ja kulloinenkin hallitus määrää asetuksia, joita ei pystytä resurssoimaan. Eikä liene suurta viisautta sekään, että säädettyjen lakien rikkominen sallitaan ilman seurauksia. 

Jos päättäjien rikosvastuu toteutuisi, ja se johtaisi poliitikkojen sekä virkamiesten tuomioihin - vaikka lieviinkin - syntyisi epäilemättä kova paine lainsäädännön järkeistämiseen. Sellaisessa tilanteessa päättäjille syntyisi tarve menojen ja kulujen priorisoimiseen siten, että julkiselta sektorilta perattaisiin tarpeettomia laskuja aiheuttavat kulut, jotta lakiin kirjatut vaatimukset saataisiin täytetyksi. Näin tapahtuisi sekä paikallisella että valtakunnallisella tasolla.  

Samalla Suomen hallitukselle ja eduskunnalle syntyisi nopeasti valtava paine lainsäädännön uudistamiseksi siten, ettei siitä seuraisi toteuttamisen kannalta mahdottomia vaatimuksia - siis sellaisia kuin vaikkapa parin vuoden takainen vanhusten hoitajamitoituspäätös. Tämän seurauksena julkisen sektorin toiminnasta olisi pakko poistaa resursseja kuluttavia turhanaikaisia rönsyjä. 

Edelle kirjoittamani perusteella on helppo nähdä, että päättäjiin kohdistuvan todellisen rikosvastuun seuraukset olisivat julkisten toimintojen ja talouden kannalta erittäin positiiviset. Ja tämä jos jokin olisi juuri nyt erittäin positivista maassa, joka on viimeisten vuosien aikana syöksynyt yhä liukkaammin kohti taloudellista vararikkoa. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

lauantai 27. heinäkuuta 2019

Ovatko toiset ovat tasa-arvoisempia kuin toiset?

Helsingin Sanomat teki jutun kahden rikosoikeuden professorin näkemyksistä Abdirahim "Husu" Husseinin julistukseen, jonka mukaan kaikki perussuomalaiset ja heitä äänestäneet ovat rasisteja. Itä-Suomen yliopiston Matti Tolvanen arveli, että Husun ulostulo saattaisi täyttää kansanryhmään kohdistuvan kiihotuksen tunnusmerkit, mutta Helsingin yliopiston Kimmo Nuotio oli eri mieltä.

Nähdäkseni professoreiden ristiriitaiset johtopäätökset eivät tässä asiassa ole oleellisia. Sen sijaan Nuotion perustelut ovat vähintäänkin kulmia kohottavia.

Hän nimittäin perusteli näkemyksensä ihmisten epätasa-arvoisuudella. Tarkalleen ottaen hän totesi, että lain tarkoituksena on suojata vähemmistöryhmiä, jotka yleensä ovat yhteiskunnassa valtaväestöä heikommassa asemassa ja siksi erityisen suojan tarpeessa. Tällaiseen vähemmistöön voi kuulua esimerkiksi ihonvärin, etnisen alkuperän, uskonnon tai vakaumuksen tai näihin rinnastettavan perusteella.

Hän siis tuli linjanneeksi, ettei poliittinen näkemys kuulu lain suojan piiriin, vaikka siinä puhutaan vakaumuksesta ja siihen rinnastettavasta perusteesta. Samalla hän vahvisti, että valtaväestöstä poikkeava ihonväri, etninen alkuperä ja uskonto tarjoavat valtaväestöä suuremman lain suojan, kuten monet maahanmuuttokriittiset ovat tiedostaneetkin.

Avoimeksi tässä jää se, mitä lainsäätäjä on - Niemen mielestä - tarkoittanut uskonnosta poikkeavalla vakaumuksella tai siihen rinnastettavalla perusteella. Etenkin, kun vuoden 1918 jälkeen pystytetyissä punaisten kuolleiden muistomerkeissä puhutaan usein heistä, jotka kaatuivat vakaumuksensa puolesta. Siis silloisen Suomen Sosialidemokraattista puolueen ja sen julistaman aatteen puolesta.

Niin tai näin. Kuten jo aiemmin olen todennut, on tapaus menossa oikeuden päätettäväksi ja ehkäpä siinä yhteydessä tullaan sanan "vakaumus" sisältökin avaamaan. Johtaako se - mikäli Nuotion näkemys saa oikeuden siunauksen - punaisten kaatuneiden muistomerkkien tekstien korjaamiseen jää nähtäväksi.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Rasisteja, sanoi Husu
Johanna Vehkoo ja orwellilainen tasa-arvo
Komisario havainnollistaa rikkaiden ja köyhien eriarvoista kohtelua lain edessä

tiistai 11. kesäkuuta 2019

Ryhtyykö Rinteen hallitus syrjäseutujen tappolinjalle?

Professorit Matti Tolvanen ja Jukka Korpela nostivat esille polttoaineverojen syrjäseutujen asukkaita rankaisevan luonteen. Eli siellä missä matkat ovat pitkiä, on myös liikkumisen kustannustasolla suurin merkitys.

Samaan aikaan esimerkiksi Itä-Suomessa on autolla liikkuminen työpaikkojen perässä tavallista, koska pienillä paikkakunnilla ei löydy töitä molemmille pariskunnan jäsenille. Eikä julkista liikennettä ole. Lisäksi pois muuttamisen mahdollisuudet jo ennestään ruuhkaiseen Helsinkiin ovat heikot, koska asuntojen hinnat ovat romahtaneet eli elämän uudelleenjärjestelyyn tarvittava pääoma on kadonnut.

Tätä taustaa vastaan onkin jännittävä nähdä, kuinka rajusti punamultahallituksemme nostaa poltto-aine- ja muita ympäristöveroja. Lähdetäänkö luomaan uutta kurjuutta ja väestökadon kiihtymistä maaseudulle, vai onnistuuko Keskusta tai oppositio torjumaan tällaiset toimenpiteet.

Professoreiden kirjoitus osoittaa joka tapauksessa, etteivät ympäristöverot ole valtakunnan eri osien kannalta oikeudenmukainen ratkaisu. Kuten eivät itse asiassa mitkään muutkaan verot, joille ei ole maksajien hyväksyntää.

Toisaalta on selvää, etteivät maaseudun kunnat pärjää ilman asukkaidensa omaa tahtoa. Eli jos nuoret muuttavat edelleen etelän kasvukeskuksiin, ei paikkakuntia voi pelastaa valtion toimin vaikka halukkuutta olisikin.

Erityisen vaikea on tilanne sellaisilla paikkakunnilla, josta nuoriso on jo ehtinyt kadota ja kulkuvälineistä yleisin on rollaattori. Niiden kohtalona on pakostakin totaalinen näivettyminen, johon poikkeuksen muodostavat ainoastaan muutamat kasvavat maa- ja metsätaloustilat sekä satunnaiset kesä-asukkaat.

Sen sijaan kunnissa, joissa on vielä nuorisoa, on elämän ja kuoleman kysymys innostuvatko nämä ihmiset rakentamaan elämänsä kotipaikkakunnille. Eli pystyvätkö he luomaan yrityksiä, löytämään työpaikkoja ja - niin, löytämään puolison ja perustamaan perheen.

Tältä osin keskeinen kysymys on luottamus tulevaisuuteen. Ja juuri sen rapauttamiseksi monet hallituksen suunnittelemat haittaverot ovat kuin täsmäisku salamasodassa. Sama koskee mahdollisia metsätalouden rajoituksia hiilinielujen kasvattamiseksi.

Toivottavasti tämä ymmärretään myös hallituksen punavihreällä laidalla.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Petra Laiti halusi lopettaa porotalouden tuet
Suuret uudistukset eivät saa johtaa alueiden väliseen polarisoitumiseen
Turkistalous vakavan paikan edessä

perjantai 29. tammikuuta 2016

Kelvotonta juridista toimintaa

Kun puhutaan kansan oikeustajun vastaisista lievistä tuomioista, tuodaan niitä puolustavien taholta usein esille, ettei länsimaisen oikeusjärjestelmän tarkoituksena ole kostaa, eikä kovilla tuomioilla ole juuri edes vaikutusta rikosten määrään. Nyt on kuitenkin rikos- ja prosessioikeuden professori Matti Tolvanen muotoillut julkisesti sen, mikä vastaa myös omaa käsitystäni rikosten rankaisemisesta.

"Voi olla, etteivät kovat tuomiot ole kovin tehokkaita estämään tuomitun uusia rikoksia, mutta silti raskaista rikoksista pitää tuomita raskaasti. Kyseessä on rangaistusjärjestelmän uskottavuuden takaaminen."

Juuri tästähän on kysymys. Jos rikollinen selviää teostaan helposti, mutta uhri joutuu sen seurauksena kärvistelemään loppuelämänsä joko henkisten tai ruumiillisten ongelmien kanssa, ei kansan käsitys oikeudenmukaisuudesta toteudu. Eikä järjestelmä ole siksi myöskään uskottava.

Asiaa on myös tutkittu ja tutkimuksen keinoin osoitettu ihmisten kaikkialla maailmassa olevan valmiita maksamaan oikeuden toteutumisesta. Jopa tutkimustilanteessa ja ihan selvää rahaa. Rangaistusasteikkojen pelkän alapään käyttämisessä vakavista rikoksista on siis ihmisten oikeustajua loukkaavaa, ja siksi kelvotonta juridista toimintaa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ehkäisevätkö puukottajien ja raiskaajien tuomioiden paljousalennukset rikoksia?
Iloinen veronmaksaja?
Katastrofi tarjoaa perversseille sairaan taivaan ja uhreille helvetin



Kiitos ajatuksen lukemisesta

Tervetuloa uudelleen!