Riikka Purraa harmittaa juuri nyt kuin pientä eläintä

Iltalehti kertoi eilen, että Perussuomalaisten kansanedustaja ja everstiluutnantti evp. Tomi Immonen on häiriköinyt Finnairin lennolla. Hän oli saapunut lennolle humalassa ja jäänyt poistumiskehotuksen saatuaan väittelemään koneen henkilökunnan kanssa 40 minuutin ajaksi siten, että paikalle piti kutsua poliisi. Tämän seurauksena lento myöhästyi.

Immonen kertoi myöhemmin oman näkemyksensä, jonka mukaan "eilen illalla lentohenkilökunta katsoi minun olevan liian päihtynyt, jotta voisin nousta Thaimaan koneeseen. Arvio yllätti minut ja koska samalla lennolla ollut muistisairas ystäväni joutui nyt lähtemään Thaimaahan yksin, yritin neuvotella lennolle pääsystä henkilökunnan kanssa. Pyysin paikalle poliisia puhalluttamaan itseni, joka ei alkometritestaukseen suostunut." 

Myöhemmin hän oli kuitenkin käynyt puhaltamassa alkometriin, joka oli näyttänyt 0,69 promillen humalatilaa. Tätä ei ole vahvistettu miltään taholta, mutta kyseessä ei tämän tiedon mukaan olisi ollut mikään kaatokänni. 

Ylen toimittajalle kansanedustaja oli lisäksi kertonut, että "jokainen voi miettiä, että en ole kykenevä lentämään lentokonetta, mutta ehkä pystynyt kumminkin matkustamaan ja istumaan paikallani". Hän oli myös pyytänyt "vilpittömästi anteeksi" muilta matkustajilta sekä Finnairin henkilökunnalta. 

* * *

Tapaus on sinänsä vähäinen, mutta sikäli merkittävä, että se on yksi tapaus lisää siihen listaan, joka syö Perussuomalaisten uskottavuutta poliittisena liikkeenä. Enkä tarkoita tällä mitään kravattisyytöksiä, vaan esimerkiksi Timo Vornasen tai Teuvo Hakkaraisen tapauksia.

Heidän kummankaan tai Immosen teot eivät ole olleet mitään äärimmäisen vakavia rikoksia - murhia, raiskauksia, maanpetoksia tai muuta sellaista, jollaisiin esimerkiksi jotkut demarikansanedustajat (esimerkki, toinen) ovat syyllistyneet - mutta ne ovat olleet omiaan poliittisten vastustajien käytettäväksi puoluetta vastaan. Ja kun vielä lehdistökin on innokkaampi nostamaan tikun nokkaan perussuomalaisia kuin muiden puolueiden jäseniä, niin uskon, että puolueen puheenjohtaja Riikka Purraa harmittaa juuri nyt kuin pientä eläintä. 

* * *

Toistaiseksi olen nähnyt perussuomalaisista vain eduskuntaryhmän puheenjohtaja Jani Mäkelän kommentoineen tapausta. Ja hänkin oli varsin lakoninen ottaessaan kantaa tapahtuneeseen. 

Mäkelän sosiaalisessa mediassa julkaiseman viestin mukaan "julkisuudessa olleet tiedot ryhmämme edustajan toiminnasta lennolla ovat ikäviä. Olemme olleet asian merkeissä yhteyksissä. Toivon hänen itse selvittävän tapahtumat lentoyhtiön ja muiden mahdollisesti asiaan liittyvien tahojen kanssa."

Nähtäväksi siis jää, miten Immosen tapaus etenee. Ja kuinka paljon se saa näkyvyyttä suomalaisissa valtamedioissa. Ja ennen kaikkea - onko sillä vaikutusta hänen puolueensa kannatukseen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Helsingin sanomat sepitti salaliittoteorian
Lindtmanin retoriikka toi tuulahduksen vuodelta 1918
Vornanen ampui itsensä upoksiin ja Arhinmäki kannusti kapinaan

Julkisuutta, uhkailua ja suuruudenhulluutta

Kansanedustaja Teemu Keskisarja aikoo toimia poliittisen vihervasemmiston ja pääministeri Petteri Orpon (kok) kritiikistä huolimatta juhlapuhujana itsenäisyyspäivän 612-tapahtumassa sen sijaan, että osallistuisi Presidentin itsenäisyyspäivän vastaanotolle. Näin siinäkin tapauksessa, että osallistumisella olisi seurauksia. 

Keskisarja nimittäin totesi, että "jos erottavat mokomalla perusteella ryhmästä tai eduskunnasta, lähden hyvillä mielin kirjoittelemaan 1700-luvun ihmisten historiaa". Eli hän palaisi takaisin varsinaisen ammattinsa pariin.

Perussuomalaisten eduskuntaryhmän puheenjohtaja Jani Mäkelä on aikonut keskustella asiasta Keskisarjan kanssa, koska "kun kansanedustaja on kutsuttu Presidentinlinnaan, kutsua olisi syytä noudattaa". Sen sijaan puolueen puheenjohtaja Riikka Purra on korostanut kokoontumisen vapautta ja sanavapautta, joten "jokainen tietysti viime kädessä toimii niin kuin toimii".

Nähtäväksi jää, miten tämä myrsky vesilasissa lopulta päättyy. Selvää kuitenkin on jo tässä vaiheessa se, että 612-tapahtuma on jo nyt saanut julkisuutta enemmän kuin sen järjestäjät olisivat voineet edes toivoa.

* * *

Julkisuutta saivat myös Donald Trump ja Vladimir Putin. Ensin mainittu nimittäin uhkasi sosiaalisessa mediassa, että jos palestiinalaisten terroristijärjestö Hamasin viime vuoden lokakuussa ottamia "panttivankeja ei vapauteta ennen tammikuun 20. päivää vuonna 2025, jolloin ylpeästi otan vastaan Yhdysvaltain presidentin viran, helvetti pääsee irti Lähi-idässä niitä kohtaan, jotka ovat vastuussa näistä rikoksista ihmisyyttä vastaan". 

Nähtäväksi jää, miten terroristit reagoivat USA:n tulevan presidentin uhkaukseen. Omalta osaltani epäilen, etteivät he lotkauta korvaansakaan. 

Sen jälkeen näemme, miten Trump toteuttaa uhkauksena. Vai tuliko hän vaatimuksellaan syöneeksi oman uskottavuutensa jo ennen virkaan astumistaan?

* * *

Putinin saama julkisuus taas liittyy venäläiseen oligarkkiin Konstantin Malofejeviin, jonka mukaan Vladimir Putin hylkää Trumpin valitseman tulevan USA:n erikoislähettiläs Keith Kelloggin rauhansuunnitelman, ellei "pöydällä ole koko Eurooppa". 

Hänen mukaansa Putin neuvottelisi rauhasta vasta, kun USA on perunut päätöksensä sallia amerikkalaisilla ohjuksilla iskut Venäjän maaperälle ja Volodymyr Zelenskyi on syrjäytetty Ukrainan hallinnosta. Kumpikaan ehto tuskin tulee täytetyksi ainakaan USA:n vaatimuksesta. 

Vielä vähemmän tulee toteutumaan Putinin ajatus siitä, että Ukrainan taisteluiden lopettamisen yhteydessä sovittaisiin pitkän aikavälin rauhasta ja laadittaisiin jonkinlainen yleinen sopimus globaalista järjestyksestä. Siis vähän samaan tapaan kuin toisen maailmansodan loputtua järjestetyssä Potsdamin kongressissa, jossa luotiin pohja kylmälle sodalle sopimalla Euroopan jakamisesta sodan voittaneiden suurvaltojen kesken.

Tosiasia nimittäin on, ettei Putinin Venäjä ole enää mikään supervalta. Eikä sillä siitä syystä ole paluuta sellaiseen asemaan, joka Stalinin Neuvostoliitolla oli 79 vuotta sitten, vaikka maan suuruudenhullu diktaattori sellaisesta haaveileekin. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Putin odottaa Trumpin valtaannousua tietämättä, mitä diilimestari tarjoaa?
António Guterres on tehnyt YK:sta hyödyttömän
Muutama kommentti Teemu Keskisarjan listaan

Maahanmuuttopolitiikassa on huomioitava tekoäly ja robotit

Tuoreen väestöennusteen seurauksensa pääministeri Petteri Orpo (kok) kertoi hallituksen toteuttavan toimia, jotka edistävät työperäistä maahanmuuttoa, ja samaan aikaan kiristävät humanitaarisen maahanmuuton lainsäädäntöä pohjoismaiselle tasolle.  Hän totesi myös, että  "työperäinen maahanmuutto on se, mitä meidän täytyy edistää ja mitä me haluamme edistää. Me tarvitsemme sitä."

Myös toisen suuren hallituspuolueen edustaja eli Perussuomalaisten eduskuntaryhmän puheenjohtaja Jani Mäkelä otti kantaa asiaan. Hänen mukaansa ennusteen toteutuminen on epävarmaa, koska viime aikojen kiihtynyt maahanmuutto johtuu lähinnä ukrainalaisista, joiden virta Suomeen tuskin jatkuu kovin pitkään.

Tästä huolimatta hänenkin mukaansa "hallitus tekee ihan oikeanlaisia toimia työperäisen maahanmuuton suhteen, että tiukennetaan ehtoja, joilla maahan saa tulla ja täällä voi työskennellä. Nämä ihmiset, jotka näiden vaatimusten voimassa ollessa voivat jäädä maahan, todennäköisesti tuottavat aika hyvin kansantaloudelle."

* * *

Pystyn hyvin yhtymään näihin näkemyksiin, mutta samalla muistutan, että vaikka hallitus ilmeisesti saattaakin maahanmuuttopolitiikkamme nykyistä selvästi järkevämmille linjoille, olisi tämän linjan pidettävä myös vuoden 2027 eduskuntavaalien jälkeen. Enkä usko, että niiden tulos määräytyy niinkään harjoitetun maahanmuuttopolitiikan perusteella, vaan pikemminkin yleisen talouspolitiikan seurauksena. 

Tästä syystä hallituksen olisi huolehdittava Suomen ja sen julkisen talouden kääntymisestä kasvuun käytännössä viimeistään vuoden 2026 alkupuolella, jotta se tuntuisi ihmisten elämässä ennen kevättä 2027, jolloin vaalit järjestetään. Muussa tapauksessa vaarana on vasemmiston valtaanpaluu ja sitä kautta nyt tehtyjen uudistusten vesittyminen ja siirtyminen taloudellisesti ja sisäisen turvallisuuden kannalta kestämättömään maahanmuuttopolitiikkaan.

* * *

Tässä yhteydessä on muistutettava myös siitä, että teknologia kehittyy tällä hetkellä erityisen nopeasti. Ja siksi on käytännössä varmaa, että tekoälyn ohjaamat robotit korvaavat päivä päivältä yhä enemmän työntekijöitä. 

Olen esimerkiksi täysin varma siitä, että jos itse joudun jossain vaiheessa vanhainkotiin, minua hoitavat siellä - Japanin esimerkin - mukaisesti robotit. Eikä niiden käyttö rajoitu pelkästään vanhusten hoitamiseen, vaan robotit ja tekoäly tulevat korvaamaan mitä moninaisimpia työntekijöitä vielä omana elinaikanani.

Käytetäänhän tekoälyä jo nykyisinkin esimerkiksi tietokoneohjelmien tekemiseen tai proteiinien avarauusrakenteen selvittämiseen. Enkä näe periaatteellista estettä sille, etteivätkö tekoälyn ohjaamat robotit rakentaisi tulevaisuudessa vaikkapa oopperataloja tai huolehtisi maataloustuotantoketjusta viljanviljelystä aina eläinten teurastukseen, lihan pakkaamiseen ja sen kuljettamiseen kauppoihin. 

On myös käytännössä varmaa, että tekoälyrobotit tulevat jossain vaiheessa tarjoamaan päivisin hissikapuloita ja iltaisin olutta laskettelukeskusten lomalaisille. Enkä ihmettelisi, vaikka näkisimme jonain päivänä yrityksen, jonka omistaja valitsisi toimitusjohtajakseen tekoälyn tai tutkimusryhmän, jonka itsenäisinä jäseninä toimisivat erilaiset tekoälyt ja robotit - tästäkin on jo nähty ensiaskeleet. 

Toisin sanoen työmarkkinat tulevat jo tällä vuosisadalla muuttumaan radikaalisti. Eikä siksi ole tarvetta äkillisiin väestöpoliittisiin paniikkireaktioihin, vaikka akuutin työvoimapulan takia juuri nyt onkin hyvä panostaa jonkin verran työperäiseen maahanmuuttoon sekä tietenkin mahdollistaa nuorille ihmisille lasten hankkiminen - jos ja kun he niitä haluavat. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Fertiliteettitilastot ja maahanmuuton tarve
Nyt oli liian vaikeaa opposition kansanedustajille
DeepStack: tietokone, joka voitti pokeripelin

Nuoriso vaatii Yleisradiolta vastuullisuutta

Kokoomuksen, perussuomalaisten ja kristillisdemokraattien nuorisojärjestöt ovat laatineet kansalaisaloitteen, jossa vaaditaan että "Yleisradio osallistuu tiukempiin taloudellisiin sopeutustoimiin ja sen lakisääteiset tehtävät rajataan tarkemmin vastaamaan kansalaisten tahtoa ja yhteiskunnan tarpeita. Ylen on osoitettava vastuullisuutta verovarojen käytössä ja sopeuduttava julkisen talouden realiteetteihin kuten muidenkin julkisten toimijoiden. On myös varmistettava, ettei Yle-veroa koroteta sopeutustoimien seurauksena, vaan Yle ohjataan tarkkarajaisemmilla tehtävillä ja tiukemmalla rahoituksella keskittymään vain tärkeimpiin ydintehtäviinsä: tiedonvälitykseen, ajankohtaisohjelmiin, kansalliskulttuurin tukemiseen ja kriisiajan viestintään."

Kansalaisaloite sai heti ensimmäisenä päivänä yli 10 000 allekirjoittajaa, joten on hyvinkin mahdollista, että se saavuttaa eduskuntakäsittelyyn pääsyn vaatiman 50 000 allekirjoituksen rajan hyvinkin nopeasti. Ja johtaa sitä kautta Ylen toiminnan tarkasteluun lainsäätäjien parissa. 

Yleisradio katsoi asiaa pohdittuaan lopulta eilen iltapäivällä kello 15 aikaan tarpeelliseksi julkaista lyhyen jutun kansalaisaloitteesta. Artikkeli oli lyhyt ja lakoninen, eikä maininnut sanallakaan siitä, että aloite oli päivän mittaan kerännyt poikkeuksellisen paljon allekirjoituksia. 

Sen sijaan Ilta-Sanomat kirjoitti aiheesta pitkähkön artikkelin, jossa haastateltiin muun muassa Yleä kritisoinutta kansanedustaja Jani Mäkelää (ps), joka suositteli kansalaisaloitteen allekirjoittamista. Siinäkään ei silti mainittu nimien nopeaa kertymistä. Tätä kirjoitettaessa allekirjoittajia on 13 464.

Itse kukin voi tietenkin miettiä, mistä syystä allekirjoittajia kertyy niin nopeasti. Itse uskon syyksi sen, että Yleisradio on jo pitkään harjoittanut ohjelmapolitiikkaa, jonka sisällön tarkoituksena on ilmiselvästi laitavasemmistolaisen ajatusmaailman istuttaminen suomalaiseen yhteiskuntaan (esimerkki) - vaikka sitten pakolla, ellei muuten. Eikä se vastaa yhtiötä erillisellä verolla rahoittavan kansan suuren enemmistön näkemyksiä tai tahtoa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Merja Ylä-Anttila käyttäytyy kuin uhmaikäinen lapsi ja on siksi erotettava
Yleisradio ja feministinen dramaturgi
Onko Suomi punavihreä demokratia?

Viipalointia vai kasvatusta?

Ilta-Sanomat kertoi kansanedustaja Matias Marttisen (kok) sanoneen, että SDP:n puheenjohtaja Antti "Lindtmanin hämärtynyt käsitys Suomen talouden vakavasta tilanteesta ja täysin huteralle pohjalle kyhätty vaihtoehto on osoitus siitä, että Lindtman on uusvasemmistolaisten voimien vietävissä". 

Tällä kommentillaan hän viittasi Lidtmanin taannoiseen ulostuloon, jonka mukaan "tälle hallitukselle on helppoa ottaa viimeinenkin euro pienituloiselta opiskelijalta, eläkeläiseltä tai työttömältä. Mutta on niin vaikeaa ottaa suurituloiselta edes se ensimmäinen euro."

* * *

Tapaus kertoo poliittisen oikeiston ja vasemmiston välisestä syvästä talouspoliittisesta erosta. Siinä missä poliittinen vasemmisto näkee kaiken lähinnä tulonjako- eli kakun viipalointikysymyksenä, on vastapuoleen ajattelussa keskeistä koko kakun kasvattaminen. 

Tämän näkyy hyvin nykyisen ja edellisen hallituksen toiminnassa. Sanna Marinin (sd) johdolla maan talouden ongelmia ei ryhdytty perkaamaan, vaan julkisten varojen puute kuitattiin ottamalla lisää velkaa. Taustalla oli jopa ajatus siitä, että - silloin halvan - lainan ottaminen olisi kannattavaa.

Tämän seurauksena maksamme kuluvana vuonna pelkästään valtion lainojen korkoja yli kolme miljardia. Ja maksaisimme enemmänkin, mikäli Suomi olisi vaalien jälkeen jatkanut Marinin hallituksen linjoilla. Ellei koko rakennelma olisi sitten jo romahtanut kassakriisiin.

Poliittisen oikeiston linja kakun kasvattamisesta on puolestaan johtamassa Petteri Orpon (kok) hallituksen päätöksin siihen, että työnteon ja yrittämisen kannusteita lisätään. Jos tässä onnistutaan, kasvaa koko Suomen talous ja näin myös julkiselle taloudelle syntyy pelivaraa, joka voidaan käyttää esimerkiksi valtionvelkojen maksamiseen ja/tai kansalaisille tarjottavien palveluiden kustantamiseen. 

* * *

Alussa linkittämässäni IS:n jutussa kansanedustaja Jani Mäkelä (ps) totesi sen karun tosiasian, että "Suomessa... ei tunnetusti ole vaikeaa ottaa suurituloiselta edes suurempaa osaa hänen tuloistaan, kuin hänelle itselleen jää". Tämän pitäisi pysäyttää jokainen ajatteleva ihminen: harva lienee oikeasti halukas maksamaan jokaisesta työnteollaan hankitusta eurosta yli 50 senttiä muiden käyttöön. 

Tässä yhteydessä on syytä ymmärtää marginaaliveron käsite. Se tarkoittaa sitä, kuinka monta prosenttia tulonsaaja joutuu maksamaan hankkimistaan lisäeuroista. Juuri nyt tämä osuus ylittää 50 prosenttia jo noin 4 700 euron kuukausiansioilla.

Jos ja kun tilanne on tällainen, ei liene suuri ihme, ettei kaikilla menestykseen kykenevillä ole halua työnteon tai yrittämiseen kautta rikastumiseen - ja siinä sivussa verojen maksuun - Suomessa, vaan he panostavat ahkeroinnin sijaan mieluummin vapaa-aikaan tai siirtyvät yritysmyönteisemmän ja alhaisemman verotuksen maihin (esimerkki ja toinen). Ja samalla vaikuttavat siihen, ettei suomalaispoliitikoille jaettavaksi kertyvä kakku kasva. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Valtamedia harhautti "unohtamalla" tärkeimmän
Julkinen raha johtaa lailliseen korruptioon
Orpon hallitus ja köyhien köyhdyttäminen

 

Silmiä avaava keskustelu

Eilisessä Ylen keskusteluohjelmassa käyty keskustelu oli silmiä avaava. Tarkoitan tällä erityisesti kahta asiaa.

Niistä ensimmäinen on se, että hallituspuolueita edustaneiden Ben Zyskowiczin (kok) ja Jani Mäkelän (ps) puheenvuorot viestivät kerta toisensa jälkeen tarvetta löytää keinoja Suomen taloudellisen tilanteen korjaamiseksi. Tämä ei kuitenkaan kiinnostanut millään tavalla oppositiota edustaneita Tytti Tuppuraista (sd) ja Li Anderssonia (vas), jotka talouden korjaamisen sijaan korostivat puheenvuoroissaan tulonjakokysymyksiä. 

Tätä jakoa voidaan havainnollistaa esimerkillä, jossa hallituksen tavoitteena on kasvattaa kakkua, jotta siitä riittäisi enemmän jaettavaa kaikille suomalaisille. Oppositiota sen sijaan ei kiinnosta niinkään jaettavan kakun koko, vaan sen mittaaminen viivottimella ja analyysivaa´alla, jotta joikaiselle voitaisiin leikata mahdollisimman samankokoinen pala.

Toinen silmiä avaava seikka oli poliittisen vasemmiston kyvyttömyys tehdä rakentavia esityksiä. Se saavutti huippunsa keskustelun loppupuolella, kun Zyskowicz tämän tallenteen kohdassa 34 min 11 sekuntia osoitti sanansa Tuppuraiselle: "te teitte oman vaihtoehtobudjetin, pyysitte eduskunnan tietopalvelua laskemaan sen työllisyysvaikutukset. Se laski ne, ne oli negatiiviset. Sen jälkeen te piilotitte sen. Te salasitte sen. Milloin se tulee julkisuuteen? Se laskelma, jossa on laskettu tiedän vaihtoehtobudjetin työllisyysvaikutukset."

Zyskowiczin esille nostamassa seikassa on kyse tässä tilanteessa aivan äärimmäisen keskeisestä asiasta eli siitä, onko maan suurimmalla oppositiopuolueella tarjottavanaan vaihtoehtoa hallituksen toimia. Tuppurainen kuitenkin kiersi kysymyksen - ilmeisesti liian kiusallisena - sanomalla "ei nyt saivarrella siitä, koska teidän tavoitteenne oli sata tuhatta työllistä ja nyt itse asiassa siitä ollaan yli kakskyt tuhatta jäljessä.

Toisin sanoen Tuppurainen tunnusti epäsuorasti, ettei maan suurimmalla oppositiopuolueella - tai ylipäänsä vasemmistolla - ole tarjota edes teoriassa toimivaa keinoa korjata Suomen taloudellista tilannetta. Siitä huolimatta se vastustaa kynsin ja hampain valtioneuvoston suunnittelemia toimenpiteitä ja on valjastanut käsikassaransa eli ay-liikkeen tekemään maan hallitukselle ja elinkeinoelämälle tarjousta, josta ei voi kieltäytyä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Jarkko Elorannan alleviivaus 
Velkakatto vai neliraajajarrutus: siinäpä vasta kysymys vihervasemistolle
Jarkko Eloranta alleviivasi hallitusohjelman toteuttamisen tärkeyttä

Arkkipiispan rasismi, Jani Mäkelän määritelmä ja todellisuus

Arkkipiispa Tapio Luoma tuli julkisuuteen sanomaan, että "jokaisen on oltava valmis tunnistamaan rasismia heijastavia piirteitä juuri omassa ajattelussaan. Miksi minun on vaikea nähdä erilainen ihminen vertaisenani? Miksi pelkään erilaisuutta ja minkä takia erilaisuus herättää ahdistusta, aggressiota ja jopa suoranaista vihaa?"

Vaikka en arkkipiispan laumaan kuulukaan, jäin miettimään, mitä hänen lausahduksensa tarkoitti omalla kohdallani. Teenhän kuitenkin työtäni monikulttuurisessa ympäristössä ja arvostan kaikkia siellä työskenteleviä kollegoitani ihmisinä täysin riippumatta heidän etnisestä taustastaan. 

Tosin joitakin heistä pidän suuremmassa arvossa kuin toisia - tämä liittyy esimerkiksi siihen, miten menestyksekkäästi he ammattiaan harjoittavat. Ovathan tutkijat ja heitä avustavat tekniset henkilöt työn tuottavuudeltaan erilaisia aivan samoin kuin muissakin työpaikoissa. 

Pieni joukko tutkijoista saa kerta toisensa jälkeen nerokkaita oivalluksia ja toteuttaa niiden pohjalta tutkimuksia, joiden kautta ihmiskunnan tieteellinen tieto kasvaa oleellisesti. Toiset taas tekevät julkaisuja, joiden suurin merkitys taitaa olla heidän julkaisuluettelonsa piteneminen yhdellä merkinnällä.

Tekniset työntekijätkin poikkeavat ammattitaidoiltaan ja osaamiseltaan. Heistä toiset tekevät pyydetyt analyysit erittäin luotettavasti, kun taas joidenkin kohdalla virheitä sattuu tämän tästä. Eivät jälkimmäiset sinänsä ole sen huonompia ihmisiä, mutta toki pyydän omia analyysejäni mieluiten tekemään jonkun ensin mainitsemaani ryhmään kuuluvalta.  

Jotkut muita enemmän arvostamani henkilöt taas ovat mukavia kavereita, joiden kanssa on mukava vaihtaa ajatuksia kahvitauolla tai muussa sopivassa tilanteessa. He luovat työyhteisöön mukavaa tunnelmaa, mutta jos pitäisi luokitella työyhteisöni jäsenet tämän ominaisuuden perusteella, olisi järjestys suurelta osin toinen kuin työn tuottavuutta mittarina käyttäen. 

Saattaisipa joku loistavaa tutkimusta tekevä - ja sitä kautta suuresti arvostamani - henkilö olla jopa niin sanotusti varsin epämiellyttävä tyyppi. Sellainen olisi sikäli ristiriitainen tapaus, että arvostaisin kyllä hänen tieteellistä kyvykkyyttään, mutta käyttäytymisen puolesta pikemminkin päinvastoin.

* * *

Luulen kuitenkin, ettei arkkipiispa tarkoittanut näitä - ihmisten yksilöllisiä ominaisuuksia korostavia - erilaisuuden lajeja vaan ihmisten perinnöllistä olemusta. Siis ennen kaikkea heidän etnistä taustaansa, joka on ollut ennennäkemättömällä tavalla esillä viime vuosien rasismikeskustelussa.

Tässä suhteessa oli hyvä, että rasisteiksi syytettyjen perussuomalaisten eduskuntaryhmän puheenjohtaja Jani Mäkelä antoi haastattelun siitä, mitä rasismi hänen ja hänen puoluetovereidensa mielestä tarkoittaa. 

Mäkelän mukaan "Suomen lainsäädäntö antaa aika hyvät raamit sille, mikä on kiellettyä syrjintää ja mikä ei. Jos sinulla on edessäsi yksilö, joka on esimerkiksi eri värinen kuin sinä, niin et saa kohdella häntä eri tavalla, kuin miten kohtelisit jonkun toisen väristä ihmistä. Syrjintä tällaisella perusteella, johon henkilö itse ei voi vaikuttaa, on kiellettyä."

Tämä on hyvä määritelmä rasismille, ja voin hyvin allekirjoittaa sen. Tarkempi määritelmä löytyy Suomen perustuslaista, jonka mukaan "ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella... Lapsia on kohdeltava tasa-arvoisesti yksilöinä, ja heidän tulee saada vaikuttaa itseään koskeviin asioihin kehitystään vastaavasti... Sukupuolten tasa-arvoa edistetään yhteiskunnallisessa toiminnassa sekä työelämässä, erityisesti palkkauksesta ja muista palvelussuhteen ehdoista määrättäessä, sen mukaan kuin lailla tarkemmin säädetään." 

Kun nyt puhutaan vaikkapa Riikka Purran (ps) tunnetusta turkkilaista apinaa koskevasta kirjoituksesta, on hyvä huomata, ettei se perustunut puheena olleen henkilön edellä mainittuihin ominaisuuksiin, vaan hänen käyttäytymiseensä naisen edessä - siis seksuaaliseen häirintään. Eikä se siten ole rasistinen. 

* * *

Mäkelä nosti esille myös toisen nyt käynnissä olevaan keskusteluun liittyvän oleellisen asian. Hän nimittäin totesi, että "jotkut poliittiset suuntaukset... ottavat tämän termin, määrittelevät sille mielivaltaisesti oman sisältönsä ja alkavat peilaamaan muita keskustelijoita sen oman määrittelemänsä mukaan". 

Tämä - Orwellinkin mainitseman uuskielen lanseeraaminen - on asia, johon vastuullisen median tulisi ehdottomasti tarttua, mikäli Suomessa olisi sellainen. Toisin kuin vihervasemmisto näyttäisi ajattelevan, ei rasismia ole esimerkiksi maahanmuuton rajoittaminen sellaisilta ihmisryhmiltä, joiden maahantulo aiheuttaa kohtuuttomia kustannuksia, lisää suhteettomasti seksuaalirikollisuutta ja on naapurimaissa johtanut vakavan rikollisuuden kasvuun. 

Rasismia olisi, mikäli rajoituksen syynä olisi esimerkiksi muslimien maahanmuuton rajoittaminen siitä syystä, että heillä on erilainen ihonväri, uskonto ja ruokakulttuuri kuin meillä suomalaisilla. Rasismia ei ole myöskään näiden ihmisten pukeutumiseen puuttuminen silloin, kun se estää heitä osallistumasta työelämään tai toimii sukupuolisen syrjinnän ja/tai naisten alistamisen työkaluna. 

* * *

Lopuksi on vielä todettava, ettei rasismia ole myöskään se, ettei yhteiskunta ota vastaan kantokykyään enempää pakolaisia - heitähän on koko maailmassa yli sata miljoonaa, joten on selvää, ettei 5,5 miljoonan asukkaan Suomi pysty ottamaan heitä kaikkia vastaan. Mutta sitä enemmän me kuitenkin pystymme, mitä nopeammin tänne jo saapuneet sopeutuvat yhteiskuntaamme ja ryhtyvät osaltaan lisäämään sen taloudellisia voimavaroja. 

Tässä suhteessa hyvän vertailukohdan tarjoavat kymmeniä vuosia maassamme asuneet somalit, joiden työllisyysaste on edelleen vain noin 30 prosenttia kun taas viime vuosina maahamme saapuneista yli 15-vuotiaista ukrainalaisista on jo nyt työllisinä noin 22 prosenttia. Näiden lukujen valossa on selvää, että Suomessa asuvien ukrainalaisten työllisyysaste nousee somaleiden ohi hyvinkin nopeasti, joten heidän aiheuttamansa taakka suomalaiselle yhteiskunnalle tulee jo lähivuosina olemaan pienempi kuin somaleiden aiheuttama. 

Tämän seurauksena Suomi voi vähentää maailman pakolaisten määrää huomattavasti tehokkaammin ottamalla maahamme ukrainalaisia somaleiden sijaan. Eikä tämän asian ääneen sanominen ole rasismia vaan tosiasioiden toteamista. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Maahanmuuttajien työllisyys lähestyy Suomessa syntyneiden työllisyysastetta
Hyväksyttävää rasismia ja sovinismia?
Rasismia vai itsesuojeluvaistoa?