Suomen lainsäädäntö ei salli puolustautumista kansainväliseltä uhalta

Suomen laki ei talli turvapaikanhakijoiden pitämistä erillään muusta yhteiskunnasta. Näin meille kertoi sisäministeri Mari Rantanen (ps). 

Siten Suomi ei pysty laillisesti estämään maahamme saapuvia perusteettomia turvapaikanhakijoita tai venäläisten palveluksessa olevia desantteja liikkumasta maassamme tai laajemmin EU:n alueella. Ja siksi meillä on - sisäministerin sanoin - "tarvetta lisätä tehokkuutta, kun lähtökohtana on se, että ei tule yhtään sellaista henkilöä, joka aiheuttaa uhkaa kansalliselle turvallisuudelle tai sisäiselle turvallisuudelle".

Nykyinen tilanne osoittaa demokraattisen päätöksenteon heikkouden silloin kun kansa on jakaantunut kahteen leiriin. Maahanmuuton osaltahan suomalaisille on käynyt juuri näin, koska lähinnä vihervasemmistoon ja arvoliberaaleihin kuuluvat haluavat täyttää maamme kehitysmaalaisilla, kun taas konservatiiviset ja pragmaattiset ihmiset haluaisivat ehkäistä sekä meillä että muualla maailmassa yhteiskunnalliseen muutokseen johtavaa kansainvaellusta. 

Tästä ruususen unesta useimmat arvoliberaalitkin poliitikot ovat kuitenkin heränneet viimeistään sen jälkeen kun on käynyt ilmi, että Venäjä on käyttänyt hyväkseen kehitysmaalaisten intoa hakeutua Länsi-Euroopan lihapatojen ääreen. Sen se on tehnyt paitsi toimittamalla turvapaikanhakijoita rajoillemme niin myös pyrkimällä värväämään näiden joukosta vakoilijoita. 

Edelle kirjoittamani perusteella näyttääkin siltä, että lopultakin on tullut aika suhtautua nykyajan kansainvaellukseen sen vaatimalla vakavuudella ja saattaa lainsäädäntömme ajan tasalle. Ja siksi on erinomaista, että Suomessa on vallassa hallitus, jossa ovat edustettuna parhaiten humanitaarisen maahanmuuton ongelmallisuutta ymmärtävät puolueet (tästä linkistä puolueidemme asenteiden hämmentävän lujaa stabiiliutta osoittavaan kirjoitukseeni kolmentoista ja puolen vuoden takaa).

Siksi myös tavalliset kansalaiset voivat juuri nyt toivoa, että maahanmuuttoon liittyvä lainsäädäntömme saatetaan lopultakin tosiasioiden vaatimalle tasolle. Eli huolehditaan turvapaikanhakijoiden vaatimusten sijaan ensisijaisesti vastaanottavan maan eli Suomen kansalaisten oikeuksista.  

Tämä ei kuitenkaan yksin riitä, vaan Suomen tulee jatkossa toimia sen puolesta, että auttamatta vanhentuneet - ja kosketuspintansa todellisuuteen menettäneet - kansainväliset Geneven sopimukset korvataan nykyajan tosiasiat huomioivalla uudella lainsäädännöllä. Ja että sellaisen synnyttyä se saatetaan voimaan koko EU:n alueella.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Mari Rantasella on kolme kuukautta aikaa
Kunniamurha ja intersektionaalinen feminismi
Martti Koskenniemi ajatustenlukijana