tiistai 21. huhtikuuta 2015

Toiveet kohdistuvat Juha Sipilään ja muihin hallitusneuvottelijoihin

Vaalivoittaja Keskusta ja sen puheenjohtaja Juha Sipilä ovat parhaillaan miettimässä hallituksen ohjelmaa ja rakennetta. Lehdistö kirjoittelee kilpaa eri vaihtoehtojen puolesta - syntyykä perusprovaria tai peruspunamultaa; entä ovatko pääpuolueiden lisäksi mukana Vihreät, RKP tai KD?

Viisasta kyllä, Sipilä on nostanut puoluepolitikoinnin sijasta pinnalle hallituksen asialistan. Ja sen tueksi tarkemmin määrittelemättömän yhteiskuntasopimuksen.

Minusta kaikki näyttääkin hyvältä. Jos Suomelle ja sen hallitukselle saadaan järkevä asialista ja sille suurten edunvalvontaorganisaatioiden tuki, voi Suomen talous kääntyä nopeastikin nousuun. Etenkin, jos Kreikan tarina toivottomana ja epävakautta luovana euromaana lopultakin päättyy.

Niinpä esitän itse pienen listan toivomuksia tuohon Sipilän ensimmäisen asialistaan.

Keskusta on puhunut paljon byrokratian vähentämisestä. Tämän tuleekin olla hallituksen päätavoite kaikilla tasoilla, enkä epäile tulevan pääministerin hyviä aikeita.

Toivon siis, että tuleva hallitus poistaa nykymuotoisen julkisen sektorin hankintojen kilpailutuslain, joka käytännössä sulkee ulos pienyrittäjät vähänkään merkittämäpien julkisten palvelujen tuottamisesta, lisää kaikkien virastojen työvoimatarvetta ja hidastaa niiden toimintaa. Laki on EU-perusteinen, joten asiassa on joko käännettävä EU:n pää tai vaihtoehtoisesti käveltävä sen yli.

Toivon myös, että pienyritysten toimintaedellytyksiä parannetaan keventämällä aloittelevien yritysten verotaakkaa sekä pienentämällä rekrytointiriskiä. Nämä voisivat tarkoittaa esimerkiksi arvonlisäverojen kevennystä ja irtisanomiskynnyksen merkittävää alentamista nykyisestä.

On hyvä muistaa, että jälkimmäinen on oikein toteutettuna myös työntekijän etu, sillä ilman työpaikkaa hänen ei ole edes mahdollista välttyä irtisanomisilta vaan paikka työttömyyskortistossa on taattu. Tämä on työmarkkinajärjestöjenkin hyvä ymmärtää.

Vastaavasti yhteiskuntasopimukseen tulee saada kohtia, jotka vahvistavat yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta. Niinpä väkeä irtisanovien yritysten kohtuuttomia osinkoja tai johdon palkkioita tulee voida leikata tavalla tai toisella, jotta ne eivät houkuttelisi nykyiseen tapaan.

Sama koskee kansainvälisten yritysten voittojen siirtoa alhaisemman verotuksen maihin. Näin omistajien ja johdon sekä työntekijöiden vastakkainasettelu työpaikoilla vähenisi ja yhteiseen hiileen puhaltamisen motivaatio nousisi.

Lisäksi haluaisin, että uusi hallitus hakisi budjettisäästöt ennen muita vaihtoehtoja maailmanparannusmenoista, joihin puuttuminen ei heikentäisi yhteiskunnan toimivuutta. Jos on pakko, niin seuraavaksi tulee tarttua niihin menoihin, jotka ylläpitävät kansalaisten turvaverkkoa, mutta eivät tuota uutta kasvua. Ja vasta viimeiseksi kakkua kasvattaviin julkisiin menoihin.

Turhimpia menoja ja siten ensimmäisiä säästökohteita ovat maahanmuuton kustannusten alentaminen luopumalla humanitaarisin perustein annettavista oleskeluluvista sellaisille maahanpyrkijöille, joilla ei ole turvapaikantarvetta poikkeuksellisen henkiökohtaisen vainon perusteella, nykymuotoinen tarpeettomuutensa osoittanut kehitysapu sekä myös muuta maailmaa sitomattomat viherverot, jotka vain heikentävät suomalaisen teollisuuden kilpailukykyä.

Toisaalta kohtuuton ympäristön raiskaaminen tulee lopettaa. Esimerkiksi Talvivaaran kaivos saattaa tuoda joksikin aikaa työpaikkoja Kainuuseen, mutta hinta näyttää olevan aivan liian kova. Jos ja kun kaivos rikkoo jatkuvasti ympäristölupaansa, tulee sen toiminta lopettaa vaikka se tulisikin kalliiksi. Puhdas luontomme on liian arvokasta tuhottavaksi näin pienellä hinnalla.

Ja lopuksi toivoisin, että hallitus panostaisi suomalaisen yhteiskunnan osaamiseen panostamala tutkimukseen ja koulutukseen. Erityisen vahingollista on Kataisen/Stubbin neuvostokaudella vahvistunut tutkimuksen poliittinen ohjaus, joten siitä tulee paljolti luopua. Sen sijaan koulutuksen määriin ja laatuun tulee paneutua kaikilla tasoilla ja lisätä opiskelijamääriä niillä aloilla ja tasoilla, joilla tekijöistä on pulaa nyt ja tulevaisuudessa ja vastaavasti vähentää siellä missä valmistuneita odottaa kortisto tai alan vaihto.

Olemassa olevaa ja tutkimuksen ja koulutuksen avulla saavutettavaa osaamista toivoisin hyödynnettävän kaikissa ratkaisuissa. Vähentämällä poliittista intohimoa ja lisäämällä osaamisen ja järjen käyttöä saadaan myös vaikeat asiat viedyksi maaliin. Siis sellaiset kuin Sote-uudistus, jonka epäonnistuminen johtui omalta osaltaan asiantuntijoiden näkemyksen yli kävelemisestä.

Listani ei ole mitenkään täydellinen, mutta olen kerännyt siihen ajatuksiani isoimmista asioista. Siksi esimerkiksi pakkoruotsista luopuminen ei ole mukana, vaikka sen hyödyt etenkin pidemmällä aikavälillä olisivat ilmeiset.

Toivottavasti pääministerin ja muiden hallitusneuvottelijoiden sekä yhteiskuntasopimusten allekirjoittajien ajatukset kulkevat omieni kanssa samaan suuntaan. Edelle hahmottelemallani linjalla olisi hyvä lähteä ponnistamaan myös vuoden 2019 eduskuntavaaleissa kun menossa olisi lopultakin kauan odotettu suomalaisen talouden ja yhteiskunnan nousukausi.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Tie helvettiin on kivetty hyvillä aikomuksilla
Pitäisikö yhteiskunnan tukea lasten rokottamista?
Keynesiläisyyden dilemma

5 kommenttia:

  1. Olipa taas hyvä kirjoitus, helppo olla samaa mieltä.

    Toivon, että Sipilä ja "kabinettinsa" on läksynsä lukenut eli tajuaa esimerkiksi sen, miksi monet ulkomaalaiset sijoittajat karttelevat Suomea: pitkäjänteisyys puuttuu, lainsäädäntö ja muu pykäläviidakko on karmea. Lisäksi tämä pykälä- ja säädösviidakko karrikoiden sanottuna muuttuu minuutin välein - ei houkuttele investoimaan.

    Tämä sama pätee maailmanparannusmenoihin: pitkäjänteisyys puuttuu, mennään minne tuuli kuljettaa (=kehitysyhteistyöstä vastaavan ministerin mieltymysten mukaan).

    Olen kritisoinut erityisesti Suomen Akatemiaa tyhmien nollatutkimusten erittäin avokätisestä rahoittamista. Lisää aiheesta esimerkiksi Kai-Ari Lundellin blogikirjoituksessa

    Olen sitä mieltä, että ulkomailta tänne tuleville opiskelijoille pitää määrätä lukukausimaksut. Toisin kuin vastustajat väittävät, Suomen maine ei siitä huonone. Jos opinahjo on tarpeeksi korkeatasoinen, tulijoita riittää vaikka lukukausimaksut olisivat kymmeniä tuhansia euroja, jopa enemmän. Harvard tästä hyvä esimerkki.

    VastaaPoista
  2. Perussuomalaisten tulisi pyrkiä hallitustunnusteluissa siihen että uudessa hallituksessa ei ole RKP eikä Vihreät. Pakkoruotsin poistovaatimuksilla pidettäisiin RKP ulkona. Maahanmuuton kiristämisvaatimuksilla ja ilmastopelleilyn lopettamisvaatimuksilla pitettäisiin Vihreät ulkona.

    SDP kärsi niin pahan tappion ettei sitä kannata ottaa väkisin hallitukseen jossa se kutistuisi lisää. Tällöin SDP saattaisi vaatia hallitukseen osallistumsensa ehdoksi Vasemmistoliiton ottamista mukaan koska muuten Vasemmistoliitto potkisi sitä oppositiossa. Ei siis kumpaakaan mukaan. Potkikoon SDP ja Vasemmistoliitto toisiaan oppositiossa.

    Keskusta ja Perussuomalaiset eivät saa kahdestaan enemmistöä, mikä on harmi. Jos saisivat kahdestaan enemmistön niin sillä saisi hallituksen eikä siihen tarvittaisi muita. Mutta kun enemmistö tarvii saada, niin sitten hallituspohjaksi Kepun ja persujen seuraksi Kokoomus ja Kristillisdemokraatit. Mieluisin hallitus olisi siis Kepu+PS+Kok+KD.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. RKP tulee taipumaan vaikka umpisolmuun säilyttääkseen hallituspaikkansa. Asiaperustein sitä on vaikea pitää ulkona niin kauan kuin ei puututa Ruotsin kielen asemaan. Mutta katsotaan nyt mihin päädytään.

      Poista
  3. Siis jos enemmistö saadaan Kepu+PS+Kok niin mihin siinä tarvitaan mitään RKP:ta? Se vain veisi ministerinsalkkuja muilta. Mieluummin vaikka Kristilliset.

    Proffa, suostuuko RKP hallitukseen jos sille sanotaan näin: "Pääset hallitukseen vain jos suostut pakkoruotsin poistoon sekä maahanmuuttopolitiikan kiristykseen. SInun tulee hyväksyä molemmat. Jos et suostu niin jäät ulos. Piste."

    RKP on muutenkin täysin peritaatteeton joka ei ole mitään mieltä mistään. Se on valmis tekemään millaista politiikkaa tahansa, oli kyse sitten Pol Pot-kommunismista tai anarkokapitalisimsta tai siltä väliltä.

    Sillä ei ole mitään kynnyskysymystä minkä takia se jäisi vapaaehtoisesti oppisitioon. Kun se on hallituksessa, niin ei ole mitään seikkaa minkä takia se jättäisi hallituksen protestina. Paitsi jos hallitusneuvotteluissa vaaditaan suostumaan pakkoruotsin poistoon ja maahanmuuttopolitiikan kiristämiseen. Silloin se ehkä sanoo ettei osallistu tuollaiseen hallitukseen. Ja jos virassa oleva hallitus poistaisi pakkoruotsin ja kiristäisi maahanmuuttopolitiikkaa niin silloin RKP saattaisi lähteä hallituksesta ulos.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vastaus kysymykseen: RKP ei suostuisi molempiin tai siis tarkalleen ottaen pakkoruotsin poistoon. Sen sijaan maahanmuutosta ei viime kädessä luultavasti pidettäisi kiinni, jos vain pakkoruotsi voitaisiin säästää.

      Poista

Kommentointi tähän kirjoitukseen on vapaata ja toivottavaa. Pyydän kuitenkin noudattamaan kaikissa vastineissa hyviä tapoja ja asiallista kieltä. Valitettavasti tämä asia karkasi käsistä kesällä 2022, minkä seurauksena olen 15.8.2022 alkaen poistanut epäasiallista kielenkäyttöä sisältävät kommentit riippumatta niiden asiasisällöstä.

Kiitos ajatuksen lukemisesta

Tervetuloa uudelleen!