torstai 23. huhtikuuta 2015

Tyytyväisyys parantaa tulosta

Tämän päivän Helsingin Sanomissa kerrotaan Kone-yhtiön jälleen kerran loistavasta kvartaalituloksesta ja sen ohella monista muistakin asioista. Niistä silmiini pisti henkilöstötutkimmus, johon oli vastannut 93% työntekijöistä ja joka kertoi yrityksen työntekijöiden työtyytyväisyyden kasvaneen. Tarkkoja lukuja juttu ei sisältänyt, mutta siitä huolimatta pidän uutista tärkeänä.

Se nimittäin toi mieleeni reilun kuukauden takaisen uutisen menestyneestä naissijoittaja Marika af Enehjelmistä, jonka mukaan yrityksen arvo sijoittajalle näkyy yhtiön työilmapiiristä. Esimerkiksi jatkuvia organisaatiomuutoksia hän pitää hälytysmerkkinä.

Ja kuinka ollakaan: Enehjelm mainitsee kiinnostavana yhtiönä Koneen. Näin siksi, että sitä tukee maailmanlaajuinen megatrendi, sillä on hyvät tuotteet sekä vahva oma tutkimus- ja tuotekehitysohjelma. Ja kuten tänään opimme: tyytyväinen työväki.

Kun Suomen seuraava hallitus siis ryhtyy korjaamaan taloutemme tilaa, tulisi sen miettiä ensisijaisesti sitä, kuinka Suomesta tehtäisiin parempi paikka työn tekemiselle. Onko siinä ensisijaista hyvän turvaverkon ylläpitäminen ja erilaisten sääntöviidakoiden rakentaminen, vai olisiko sittenkin parempi pyrkiä parantamaan yritysten ja julkisten virastojen toimintaedellytyksiä.

Taustatietona on niin hallituksen kuin varsinaisten yrittäjienkin hyvä muistaa, että työilmapiirin ja -motivaation välillä on suora yhteys ja niiden kannalta merkittäviä seikkoja ovat työn riittävä haastavuus, sen sisällön mielekkyys ja merkittävyys, mahdollisuus itsenäiseen toimintaan sekä myös työstä saatava palaute.

Kun Keskusta nyt tulee varmasti ajamaan voimakkaasti aluepolitiikkaa, on sen hyvä huomata mitä esimerkiksi lääketurvallisuusvirasto Fimean siirtäminen Kuopioon sai aikaiseksi. Ei ainakaan työtyytyväisyyden kasvua.

Kannattaisiko Sipilänkin siis tässä vaikeassa taloustilanteessa keskittyä myös julkisen sektorin toiminnan tehostamiseen rajaamalla puolueensa hinkua muuttaa eri virastojen organisaation alueellisiksi? Tai kannattaisiko hänen vaikkapa tutkimuksen osalta miettiä tiukan poliittisen ohjauksen mielekkyyttä tieteellisen tiedon tuottamisen kannalta?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Toiveet kohdistuvat Juha Sipilään ja muihin hallitusneuvottelijoihin
Keynesiläisyyden dilemma
Kuinka julkisista menoista vähennetään kuusi miljardia?

10 kommenttia:

  1. Kiitos kirjoituksesta.

    Kone porskuttaa, upeaa. Toimittaja " kuinka tämän kaiken voi oikein sössiä? "

    Suomalainen nerous, ironia, satiiri, tragedia, maanisuus.
    Kuinka tämän kaiken voisi innovoida jatkomenestykseksi? Ehkä se Sipilä vaikka tietää? Hesarin toimittaja ainakin.

    -Satu-

    VastaaPoista
  2. Hmm. Minulla on kokemusta molemmista, hyvän ja huonon työtyytyväisyyden duuneista. Ero on kuin yöllä ja päivällä. Tosin minun täytyi hyvässäkin paikassa lopettaa, siinä vaiheessa kun olin jo "palanut loppuun yhden kerran liikaa". Huonossa paikassa ei tarvinnut palaa loppuun, vi***us kasvoi pian niin suureksi että pidin parempana olla 4 kuukautta PA kuin duunissa siinä paikassa.

    Puolensa siis kummankinlaisissa duuneissa.

    VastaaPoista
  3. Hyvä johtajuus on piste iin päällä työhyvinvoinnissa. Olisi kunnia saada olla Ehnroothin kaltaisen johtajan alaisena. Mutta missäs niitä hyviä johtajia oikein koulutetaan? Ankkalammessako? Sieltähän ne söpöt ankanpoikasetkin ponnistavat kasvaakseen uljaiksi joutseniksi.

    -Satu-

    VastaaPoista
  4. Tuota... minä tiedän miten työilmapiirikyselyn tuloksen saa nousemaan ilman että tekee oikeastaan yhtään mitään. Arvaatteko? meillä se onnistui vuodessa. Eli määritettiin henkilöstön bonusten yhdeksi mittariksi henkilöstökyselyn työilmapiirin tulos. Ihmisen hoksottimet (ja työkaverit) pitää kyllä sitten huolen lopusta. Työilmapiirin luku nousi kohisten. Tosin bonukset eivät nousseet, mutta eivät pienentyneetkään kun firma sai kymppiä kyselyssä.

    Anteeksi sarkastisuuteni, mutta näihin tällaisiin tuloksiin pitää suhtautua sellaisina kuin mitä ne ovat, propagandana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sarkasmistasi!
      Totta varmaan tuokin. Silti ajattelen, että sen verran vilpittömyyttä saattaa olla jäljellä ainakin jossain päin työkulttuureissa, että siellä voidaan aidosti voida hyvin ja olla ylpeitä työstä, huom. ehkä. Tämä nyt on tietysti tosi naiivi ajatus yleistettäväksi näinä aikoina mitä tulee työilmapiiriin ja muutenkin kai uskaliasta tässä kulttuurissa ääneen sanoa.
      Positiivista lukea hyvä uutinen Koneelta. Itse asiassa olen niin vaikuttunut Ehnroothin, kerta se on ensimmäinenkin heh, tavasta käsitellä sympaattista toimittajaa, että näkisin hänelle lupaavaa työuraa jatkossakin!

      -Satu-

      Poista
    2. Olet toimittaja? valitettavasti teikäläiset tuntuvat olevan niin naiiveja että ne oleelliset kysymykset jäävät aina esittämättä. En osaa arvostaa teikäläisiä.

      Olen aina ihmetellyt mitä teille siellä toimittajakoulutuksessa oikein opetetaan, koska teksteistänne päätellen se ei ole kirjoittamisen perusasiat. Yleissivistyskään se ei ole, samasta lähteestä päätellen. Oletan pääaineenne olevan poliittinen oikeaoppisuus ja sivuaineena poliittinen korrektiivisuus. Ainakin osalla toisena sivuaineena on toisinajattelijoiden nonchaleeraus, mustamaalaus ja demonisointi. Vai onko tuo viimeinen sittenkin se pääaine? Vallan perseennuolenta on aivan varmasti yksi pakollinen sivuaine.

      Vallan vahtikoira? juu, lujalla kettingillä kiinni vallan portinpielessä räksyttämässä niitä jotka eivät vallan saleissa pyöri. ;-)

      Poista
    3. Huh :-)
      Oikeastaan halusin vain sanoa että oli mukava lukea positiivinen uutinen Koneelta.
      Kiitos Proffalle, että sain tuoda sen julki, kovin vajavaisin sanoin toki.

      Eiköhän se nyt tullut selväksi, etten ole minkään sortin kirjoittaja.

      -Satu-

      Poista
  5. Eli olet? näillä palstoilla kun kukaan muu ei ihguta Pravdan toimittajaa kuin toinen toimittaja ;-)

    VastaaPoista
  6. En koe että mulla olisi sana siinä määrin hallussa että olisi ollut ainesta toimittajaksi.
    Kiitos kuitenkin.

    Pahoittelut sinulle anonyymi ja Proffalle vielä kommenteistani.

    -Satu-
    -Satu-

    VastaaPoista
  7. Hmm.. ehkei kukaan ihguttanut hesarin toimittajaa vaan yritettiin suhtautua positiivisesti, pokalla ja kaikella kunnioituksella - niin vaikeaa kuin se olikin - hänen esittämiinsä älyvapaisiin kysymyksiin Ehnrootille. En osaa sanoa, että miksi.

    VastaaPoista

Kiitos ajatuksen lukemisesta

Tervetuloa uudelleen!