lauantai 11. huhtikuuta 2015

Ruotsalaisia emme ole, venäläisiksi emme tahdo, olkaamme siis dhimmejä

Taiteilija Lars Vilksin vierailu Suomen eduskunnassa kiellettiin terrorismin pelossa. Päätöksen asiasta teki eduskunnan pääsihteeri Seppo Tiitinen suojelupoliisin lausunnon perusteella.

En ole lausuntoja nähnyt, mutta niiden sisältönä tuskin on pelko Vilksin huonosta käytöksestä, vaan erään 600-luvulla eläneen pikkutytön sänkykaverin ja sotapäällikön seuraajien sivistymättömyyden, hulluuden ja väkivaltaisuuden luomasta uhasta.

Kutsun Vilksille oli esittänyt perussuomalaisten kansanedustaja Mika Raatikainen, jonka puolueen puheenjohtaja puolestaan ei halunnut ottaa kantaa Tiitisen päätökseen, koska kansanedustajilla ei ole asiassa toimivaltaa. Totesi vain, ettei asiaan ole nokan koputtamista. Sanoi kyllä pitävänsä sananvapautta tärkeänä ja Raatikaisella olevan oikeuden kutsua kenet haluaa.

Tähän on siis tultu. Suomen eduskunta ei uskalla omassa maassaan toimia sananvapauden takaavien lakiemme mukaan vaan mieluummin tuhoaa sananvapauden kuin ottaa riskin rikollisten ärsyttämisestä. Tämä on aika mielenkiintoista huomioiden, että Pariisin terrori-iskun jälkeen niin poliitikot kuin lehdistökin puhuivat paljon sananvapaudesta. Jotkut taisivat jopa julistaa olevansa Charlieita.

Käytäntö ei siis vastaa puheita. Poliitikot eivät paheksu sananvapauden ennakkosensuuria. Eikä sitä paheksu sen enempää lehdistökään. Sananvapaus kuuluu siis ilmiselvästi niihin asioihin, joista puhutaan kauniisti juhlapuheissa, mutta jotka saavat väistyä uskonnollisen fanatismin edestä.

Mika Raatikaisen kutsu ja Seppo Tiitisen päätös ovat merkkipaalu suomalaisen yhteiskunnan muutoksen tiellä. Sen sijaan että pyrkisimme yhteiskuntana vähentämään keskiaikaisiin uskomuksiin perustuvaa sikailua, alistumme sen hulluudelle.

Noin 150 vuotta sitten Adolf Ivar Arwidsson totesi "ruotsalaisia emme ole, venäläisiksi emme tahdo tulla, olkaamme siis suomalaisia". Tuon sloganin hengessä kestimme kaksi venäläisten sortokautta, rakensimme suomenkielelle tasa-arvoisen aseman ruotsin rinnalle, hankimme itsenäisyyden, onnistuimme yhdistymään julmasta sisällissodasta vastustamaan suurvallan täysimittaista sotilaallista aggressioita ja nostimme Suomen noin sadassa vuodessa nälkää näkevästä kehitysmaasta demokratiaksi ja hyvinvointivaltioksi, jossa jokaiselle on taattu sananvapaus perustuslaissa.

Vilksin kutsussa on kyse ennen kaikkea sananvapaudesta, joka Tiitisen päätöksellä sekä johtavien poliitikkojen ja median hiljaisella hyväksynnällä ristiinnaulitaan uskonnollisen fanatismin edessä. Tuntuu vaikealta uskoa, että niin johtavat poliitikkomme kuin valtamediakin haluavat ilmiselvästi muuttaa Arvidssonin lausahdusta uuteen muotoon: "ruotsalaisia emme ole, venäläisiksi emme tahdo, olkaamme siis selkärangattomia dhimmejä"?

Koen näiden niljakkeiden puolesta myötähäpeää. Etenkin kun samat tahot toimivat toisaalla kasvattaakseen uskonnolliseen fanatismiin taipuvaisen ja sananvapautta halveksivan väestönosan kokoa maassamme.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Koiralle ei saa antaa valtaa yli kamelikaravaanin
Muslimien kaveri sai palautetta
Terrorismin uhka muuttaa maailmamme


6 kommenttia:

  1. Professorin kirjoitukset ovat ilahduttava poikkeus ammattikuntansa, tavallisesti, poliittisesti niin korrektista valtavirrasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kehuista. Mutta eivät akateemiset piirit ole ihan niiin bimboja kuin usein näkee ajateltavan. Eivät ainakaan humanististen tieteiden ulkopuolella.

      Sen sijaan ääneen ajattelu saattaa työasioiden hoitamisen kannalta olla vaarallista - siksihän minäkin kuljen nimimerkin suojasta. Ehkäpä eläkkeelle jäätyäni kuitenkin otan ja ilmaisen itseni, koska silloin asialla ei ole enää väliä.

      Poista
  2. Olisiko niin, että Supolla on erinomaisen realistinen kuva maamme ja mm. länsinaapurimme ongelmista uhkakuvineen.

    Rohkenen linkittää tähän ruotsalaisen blogistin hiuksia nostattavan tekstin (ISIS on jo siellä...):

    https://meritwager.wordpress.com/2015/04/09/deras-malsattning-ar-att-etablera-ett-kalifat-i-sverige-dar-bara-sharialagar-skall-galla/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sattuu tämäkin maahanmuuttotyöläinen olevan alkujaan suomalainen.

      Poista
  3. Natsikulttilaisia on siis jatkossa syytä kohdella kuin vihollistaistelijoita.Ikävä juttu.Heille.

    VastaaPoista
  4. Tässä toteutetaan suomalaisen poliittisen kulttuurin huonoimpia perinteitä. Onneksi tällä kertaa jokseenkin pienessä asiassa.

    Ensimmäinen niistä on rähmällään olon perinne, jonka mukaan aina täytyy kumartaa nöyrästi johonkin suuntaan. Sikäli kun olen nähnyt, se piirre on ominainen suomalaisille poliitikoille, vaikkei se kansalaisten keskuudessa mitenkään yleinen olekaan. Virkamiehet aikanaan oppivat sen Pietarin suuntaan kumartelemisen ja tapa on säilynyt, vaikka suunta on välillä vaihdellut.

    Toinen on ulkopolitiikan käyttäminen sisäpolitiikan työkaluna. Sisäistä vihollista sopii aina mätkiä sillä perusteella, että se aiheuttaa vakavaa vaaraa ärsyttämällä suurta ja mahtavaa ulkovaltaa. Ja suureksi ja mahtavaksi ulkovallaksi kelpaavat paremman puutteessa terroristijärjestötkin.

    Kari Suomalainen aikanaan luonnehti tätä kulttuuria kutsumalla ulkopolitiikka kekkuloinniksi ja sisäpolitiikkaa kekkoiluksi. Mutta eikös Tiitinen olekin vielä näitä Kekkoslovakian poliittisessa koneistossa meritoituneita apparatchikejä.

    VastaaPoista

Kiitos ajatuksen lukemisesta

Tervetuloa uudelleen!