Therese Johaug - kärähtänyt kaunotar

Kun Martin Sundbyn dopingkäry tuli julkisuuteen, kirjoitin siitä kuinka vaikeaa norjalaisille on ollut katsoa hiihtäjiensä doping-totuutta silmiin. Onhan selvää, ettei norjalaisten hiihtäjien kemiallinen valmennus alkanut äskettäin, vaan viimeistään jo 1990-luvulla.

Nyt on sitten kärähtänyt maan kuvankaunis hiihtokuningatar Therese Johaug. Eilen kameroiden edessä kyynelehtineen urheilijan reaktion aitoutta ei varmaankaan ole syytä epäillä, mutta selityksen hakeminen huulirasvasta on lähinnä huvittavaa - etenkin kun käry on norjalaisille jo toinen lyhyen ajan sisällä.

Doping ei ole pelkästään oman suorituskyvyn parantamista, vaan rahan ja kunnian maailmassa myös kilpakumppaneiden huijaamista ja rahavirtojen siirtämistä näiltä omalle pankkitilille. Tapaus sai minut pohtimaan niitä suomalaisia hiihto-urheilijoita, jotka ovat kärsineet eniten muiden dopingin käytöstä.

Listalla ensimmäiseksi sijoittaisin Pirjo Murasen. Hän menetti varmuudella kaksi viestihiihdon arvokisahopeaa muiden suomalaisten kärähdettyä. Ensin Lahdessa 2001 ja seuraavaksi Val di Fiemmessä 2003.

Lisäksi hänen edellään lienee useimmissa kilpailuissa ollut kemiallisesti terästettyjä kilpasiskoja: ainakin norjalaisia ja venäläisiä. Yleisellä tasolla on huomattava, että hänen koko uransa sijoittui aikaan, jolloin suomalaisen hiihdon rahoitustilanne oli heikoimmillaan.

Itse asiassa koko nyt viimeisiä vuosiaan kilpaileva hiihtäjäsukupolvi (Heikkinen, Jauhojärvi, Saarinen ja Roponen) voidaan lukea suurten kärsijöiden joukkoon. Hekin joutuivat tyhjän päälle hiihtoliiton talouden romahdettua Lahden viidentoista vuoden takaisten tapahtumien jälkeen.

Lisäksi norjalaisten ylivoima lisääntyi vuosi vuodelta, mikä saattaa kertoa heidän kemiallisen valmennuksensa tehostamisesta - joka sitten lopulta olisi johtanut nyt nähtyihin käryihin. Tämä saattaa selittää myös sen, että Lahden 2001 jälkeen on arvokisamenestystä saatu ainoastaan perinteisestä hiihdosta.

Mutta siitäkin vain silloin, kun suksi on ollut muihin nähden ylivoimainen. Luisteluhiihdossahan välineiden välillä on vähäisemmät erot, joten sillä hiihtotavalla dopingin avulla saavutettu etu realisoituu varmemmin mitaleiksi kuin perinteisen puolella.

Nyt tapahtuneiden norjalaiskäryjen jälkeen kehotan lukijoitani seuraamaan alkavalla kaudella "puhtaiden" norjalaisten hiihtäjien suorituksia. Ovatko he alkavalla kaudella ja erityisesti Lahdessa yhtä ylivoimaisia kuin menneinä talvina? Onko Heidi Weng latujen valtiatar? Täyttävätkö viikinkien jälkeläiset koko palkintopallin?

Jos ei, on syytä epäillä nyt nähtyjen käryjen olevan ainoastaan jäävuoren huippu. Ja norjalaisen hiihdon puhdistuneen samalla tavalla kuin kävi suomalaisille Lahden katastrofin jälkeen.

Itse odotan kieli pitkällä, että Lahdessa on edessä suomalainen mitalisade; ja että Krista Pärmäkoski, Anne Kyllönen ja Kerttu Niskanen tekevät lopullisen läpimurtonsa aivan huipulle eli korkeimmalle korokkeelle. Lisäksi Aino-Kaisa Saarinen ja Riitta-Liisa Roponen saattavat ottaa vielä uransa loppupuolella mitalin tai kaksi.

Miesten puolella vastassa on muitakin kovia kuin norjalaisia. Siitä huolimatta Matti Heikkisen ja Sami Jauhojärven voi odottaa kilpailevan kärkisijoista. Miesten perinteisen hiihdon valtiaaksi noussee kuitenkin juuri nyt elämänsä parhaassa kunnossa oleva Iivo Niskanen, mikäli vain pysyy terveenä. Myös muut nuoret mieshiihtäjämme nousevat kohti maailman huippua, ja ainakin jotkut heistä nostavat tasonsa sellaiseksi, että maailmancupin pisteiltä pois jääminen olisi pettymys.

Odotan siis siis pitkästä aikaa mielenkiintoisinta hiihtokautta. Ja sen kruununa kotikisoja Lahdessa. Ja muistan kyllä, ettei urheilu olisi mielekästä, elleivät ennakkoarviot osoittautuisi kerta toisensa jälkeen vääriksi.

JK 15.10.2016 kello 6:50

Marit Björgen sanoi eilen näin: "en koskaan ajatellut, että Therese voisi olla osallisena jossain tällaisessa. Minäkin voisin joutua tähän tilanteeseen. Se panee ajattelemaan, onko tämä kaikki sen arvoista. Sitä olen miettinyt."

Kommentin voi tulkita siten, ettei Björgen katso voivansa jatkossa käyttää harjoitteluunsa niitä keinoja, joita hän on käyttänyt aiemmin eikä siten saavuttaa entisenkaltaista menestystä. Tuliko Björgen siis vahvistaneeksi, että dopingin käyttö on ollut Norjassa systemaattista?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Norjalainen dopingohjelma
Similän doping-tapauksesta
Hiihdon likaisen ajan testamentti - katse tulevaisuuteen