Eskaloituuko mediaspektaakkeli todellisuudeksi Euroopassa?

Venäjä on järjestänyt Ukrainalta valloittamillaan alueella niin sanotun kansanäänestyksen. Sen tavoitteena on Mainilan laukausten tavoin luoda vaihtoehtoista todellisuutta - eli luoda laillisuuden verho sille, että Venäjä voi jatkossa väittää Ukrainan ulottaneen sotatoimensa sen alueelle. 

Toisin sanoen, jos ja kun kansanäänestyksen seurauksena valloitetut Ukrainan alueet liitetään Venäjän osaksi, on Putinilla mahdollisuus jopa ydinaseen käyttöön tappiolliseksi muuttuneen sodan kääntämiseksi. Tähän ei vaikuta millään tavalla se, ettei käytännössä kukaan - ainakaan länsimaissa - usko äänestyksen tulosta rehelliseksi. 

Kansanäänestyksen lisäksi Venäjän johto näyttäisi turvautuvan terrorismiin edistääkseen sotaansa Ukrainassa. Sillä kuka tai mikäpä muu taho olisi järjestänyt Itämerellä kulkevien kaasuputkien räjäytyksen kuin Vladimir Putin ja hänen hallintonsa.

Riitaisassa Euroopassa etenkin Saksalla on ollut vaikeuksia asettua selkeästi yhteisrintamaan aggressiivisesti käyttäytyvää Putinia vastaan. Syynä lienee ainakin osin sen riippuvaisuus venäläisestä fossiilisesta energiasta. 

Nähtäväksi siis jää useampikin asia. Johtaako Ukrainan menestys venäläisen ydinaseen vilauttamiseen tai jopa varsinaiseen käyttöön? Ja jos niin käy, niin kuinka USA - tai NATO - vastaa siihen?

Entä saako talvi Saksan ja muut venäläisestä energiasta riippuvaiset maat horjuttamaan länsimaiden yhteisrintamaa? Ja kuinka käy Venäjän sisäisen yhtenäisyyden nyt, kun Putin on päättänyt viedä joukoittain vastentahtoisia venäläismiehiä tapettavaksi teknisesti ylivoimaisilla länsiaseilla Ukrainassa? Vai onko hänen tavoitteenaan "vain" käyttää sotaa työkaluna etniselle puhdistukselle maassaan? 

Tämä kaikki ei ole vain mielenkiintoista mediaspektaakkelia, vaan arvaamattomaan lopputulokseen johtavaa kauhunäytelmää, joka saattaa tavalla tai toisella eskaloitua koko Eurooppaa koskevaksi todellisuudeksi. Siksi siihen on syytä varautua myös Suomessa ja koko Euroopan Unionissa - sekä toivoa, että päivä päivältä yhä vaarallisemmaksi muuttuvan Putinin aika maansa johdossa loppuisi mahdollisimman nopeasti.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Jussi Halla-aho selitti Sanna Marinin puhetta
Sota Ukrainassa on käännekohdassa - mitä tekee Putin?
Saksalaisten harhaluulo johtaa kylmään talven

Järki voitti oudossa näytelmässä

Chilessä on viime aikoina nähty outo näytelmä, jossa kansa valitsi itseään huomattavasti vasemmistolaisemman joukon suunnittelemaan maalle uuden perustuslain. Nämä tekivät niin ja lakiehdotuksesta tuli suunnittelijoidensa näköinen: sitä kutsuttiin yhdeksi maailman edistyksellisimmistä perustuslaeista, mitä tulee esimerkiksi ympäristönsuojeluun, sukupuolten tasa-arvoon ja alkuperäiskansojen oikeuksiin.

Uusi perustuslaki olisi muuttanut valtion luonnetta huomattavasti nykyistä vasemmistolaisemmaksi. Niinpä chileläiset päättivät viikonlopun kansanäänestyksessä hylätä esityksen. Ja hyvä niin. 

Perustuslain muutostarve on syntynyt siitä, että nykyinen on suurelta osin peräisin diktaattori Pinochetin ajalta. Ja sen uusimisen kannalla on sinänsä ollut ylivoimaisesti suurin osa chileläisistä. 

Mutta on kuvaavaa, että kun kansa valitsi poliittista vasemmistoa tekemään perustuslakiehdotuksen, nämä päätyivät äärimmäisen arvoliberaaliin ja sosialismilta haisevan ehdotukseen. Siis sen sijaan, että olisivat tehneet poliittisesti tasapainoisen esityksen, jolla olisi ollut läpimenon edellytykset. 

Chilehän on sinänsä yksi niistä valtioista, joka on noussut viimeisten vuosikymmenien aikana taloudelliseen kukoistukseen ja yhä korkeampaan hyvinvointiin. Maan BKT on noussut 1980-luvulta peräti lähes yksitoistakertaiseksi. Samalla ihmisten taloudellinen tasa-arvo on parantunut, sillä siitä kertova Gini-indeksi on pudonnut 1990-luvun sinänsä korkeasta 55:stä kymmeniseen pykälää. 

Maa on toki edelleen talous- ja hyvinvointikehityksessään vaikkapa Suomea jäljessä, mutta siis oikein hyvällä tiellä. Sitä paitsi Venezuelan esimerkki sosialismin kyvyttömyydestä tuottaa hyvinvointia on saattanut olla chileläisten mielessä heidän käydessään äänestämässä. 

Nähtäväksi siis jää, mikä on seuraava askel Chilen pyrkimyksessä päivittää perustuslakiaan. Toistaiseksi esitetty näytelmä on kuitenkin ollut lievästikin sanottuna outo. 

Miksi ihmeessä chileläiset äänestivät vasemmistolaisjoukon suunnittelemaan perustuslakiaan? Ja mikseivät valitut edes yrittäneet tehdä järkevää ehdotusta, jolla olisi ollut läpimenon mahdollisuus? Tässä vaiheessa oleellista on kuitenkin vain se, että viime viikonloppuna järki vei loppujen lopuksi voiton. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ovatko hallituksen ilmastopuheet vain poliittista agitatsioonia
Mitä jokaisen suomalaisen pitäisi oppia Venezuelasta?
Mapuchet ja maahanmuutto

Kieltolain opetus vaikuttaa koronapakkoon

Suomessa äänestettiin 90 vuotta sitten kieltolain päättämisestä. Kansa ilmaisi silloin selvän tahtonsa ja maan poliittinen apparaatti noudatti sen kehotusta, minkä seurauksena alkoholi teki paluun lailliseksi päihteeksi 5. 4. 1932 kello 10. 

Kieltolaki oli säädetty sen jälkeen, kun maamme eduskunta aloitti toimintansa. Se ei kuitenkaan onnistunut ensimmäisellä kerralla, koska tsaari kieltäytyi vahvistamasta autonomisen Suomen parlamentin yksimielistä päätöstä. Sen sijaan eduskunnan toinen yritys vuonna 1909 tuotti tulosta. 

Kieltolain seurauksena kansalaiset ostivat alkoholinsa laittomilta markkinoilta ja koska siellä myytiin vain salakuljetettua viinaa - vettähän ei kannata kuljetella - syntyi Suomeen ennennäkemätön viinan salakuljetusruljanssi

Pirtua salakuljetettiin Suomeen erityisesti Virosta ja Saksasta, mutta myös viinan kotipoltto yleistyi etenkin syrjäseuduilla. Näin suomalaiset muuttuivat olutkansasta väkevien kuluttajiksi. Samalla alkoholin kulutus nousi 1,4 litrasta sataprosenttista alkoholia noin kahteen litraan asukasta kohden ja juopuneena tehtyjen rikosten määrä kasvoi. 

Muina kieltolain haittapuolina on syytä mainita rikollisuuden kasvu ja myös verotulojen menetys. Lisäksi kansan parissa epäsuosittu laki heikensi yleistä oikeuden kunnioitusta.   

Kaiken kaikkiaan kieltolailla oli yksi opetus ylitse muiden: se osoitti selkeästi, ettei pakko ole aina paras ratkaisu. Tämä oppi on kuitenkin hankala sovellettava, sillä lainsäädäntö on myös keino ohjata ihmisiä toimimaan siten, että yhteiskunta toimii kaikkien kannalta mahdollisimman hyvin ja oikeudenmukaisesti. 

Hyvä ja ajankohtainen esimerkki tästä on koronarokotteiden ottaminen tai ottamatta jättäminen. Pieni osa kansastahan ei syystä tai toisesta halua ottaa rokotuksia, vaikka koko yhteiskunnan kannalta se olisi erittäin järkevää. 

Toistaiseksi kieltolain opetus on kuitenkin pitänyt, eikä ihmisten terveyttä ole lähdetty turvaamaan pakkokeinoin.  Siitä huolimatta suurin osa kansasta on rokotettu, mikä yhdessä muiden suojautumistoimien kanssa on mahdollistanut terveydenhuollon resurssien riittävyyden. 

Nyt kun koronaviruksen evoluutio on johtanut aiempaa lievemmän viruskannan kehittymiseen ja valta-asemaan, on enää huolehdittava siitä, että se leviää hallitusti rokottamattoman kansanosan parissa ja tuottaa siten heille samanlaisen suojan, kuin rokotteen avulla olisi saavutettu - vaikka rokottamattomuus johtaakin edelleen joihinkin kuolemantapauksiin. 

Sen jälkeen voimme huokaista helpotuksesta aivan kuin suomalaisten enemmistö vuonna 1932. Ja palata takaisin normaaliaikaan, jossa alkoholinhuuruisia huvitteluitakaan ei tarvitse rajoittaa enempää kuin yleisen järjestyksen kannalta on välttämätöntä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Koronaviruksen omikron-muunnos on aiempia variantteja säyseämpi, mutta tukkii terveydenhuollon
Sukulaiseni on alkoholisti
Myrsky viskilasissa paljasti valtionhallinnosta oivan säästökohteen

Hötkyilyä länsinaapurissa

Ruotsalaiset päättivät jo viime vuosituhannen lopun kansanäänestyksessä lopettaa ydinvoimaloidensa käytön ennen aikojaan. Syynä oli USA:n Harrisburgissa sattunut ydinvoimaonnettomuus, joka ei aiheuttanut sen enempää henkilövahinkoja kuin merkittäviä ympäristövaikutuksiakaan. 

Lähes 200 vuotta rauhassa eläneille Svea-mamman pojille ja tyttärille tapaus oli kuitenkin niin suuri järkytys, että kansanäänestyksen tulos oli mitä oli. Toki ydinvoimaloiden lopullista sulkemista on tosiasioiden edessä myöhemmin siirretty eteenpäin, mutta useita voimaloita on myös ehditty jo ajaa alas ja purkaa. 

Nyt elämme uutta aikaa ja ydinvoimakauhun sijaan herkkähermoiset pelkäävät maailman kuumenevan hirvittäväksi pätsiksi kasvihuonekaasujen pitoisuuden kasvaessa ihmistoiminnan seurauksena. Merkittävin kasvihuonekaasuista on hiilidioksidi, jonka pitoisuus on ilmakehässä kasvanut 1960-luvun alun 3,2 kymmenestuhannesosasta 2020 luvun 4,2 kymmenestuhannesosaan Mauna Loan mittausten mukaan.

Niinpä ruotsalaiset ovat huomanneet aiemman päätöksensä olleen hankalasti sovitettavissa nykyisen uhan torjuntaan. Ja sen seurauksena tuore mielipidetiedustelu kertoi, että länsinaapurin asukeista voimaloiden käyttöä haluaisi jatkaa peräti 77 prosenttia ja heistä noin kaksi kolmasosaa rakentaisi lisäksi uutta ydinvoimaa. 

Nähtäväksi jää mitä ruotsalaiset lopulta tekevät ydinvoimaloidensa kanssa. Toivoa kuitenkin sopii, että Suomessa jatketaan tulevaisuudessakin entistä emämaata vähemmän hötkyilevää politiikkaa ja toimitaan heitä harkitummin niin energiapolitiikassa kuin muillakin elämänalueilla. Näin voidaan säästyä asioiden moneen kertaan tekemisestä sekä ennen kaikkea välttää peruuttamattomien virheiden syntyminen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Komissio hamuaa määräysvallan suomalaisiin metsiin
Haaste nobelisteille
Vihreää politiikkaa

Jos meilläkin järjestettäisiin kansanäänestys Yle-verosta...

Ajattelin ensin kirjoittaa tänä aamuna siitä, kuinka Paavo Väyrynen on tullut erotetuksi perustamastaan Kansalaispuolueesta taloudellisiin väärinkäytöksiin viittaavien epäilyjen kera. Päätin kuitenkin tosin, sillä eihän tuo voinut olla yllätys kenelläkään Väyrystä vähänkään seuranneelle.

Sen verran kuitenkin sanon, että soisin Väyrysen äänestäjienkin liittyvän hänen todellista toimintaansa edes etäältä seuraavien ihmisten joukkoon. Silloin heidänkin äänensä saattaisivat suuntautua jonkun vakavasti otettavan poliitikon tukemiseen.

* * *

Varsinainen päivän aihe syntyi kuitenkin Helsingin Sanomien  kerrottua, että Sveitsissä järjestetään tänään kansanäänestys tv-lupiin liittyvästä 392 euron pakkoverosta. Jäin miettimään, miten itse äänestäisin, jos kansalta kysyttäisiin Suomessa näkemystä Yle-verosta.

Aloitan siitä, että mikäli Yleisradio tekisi monipuolista ohjelmaa, jossa kulttuuritarjonnassa huomioitaisiin koko kansa penkkiurheilusta nykytaiteeseen ja heavy-rockiin tarjoten myös sellaista ohjelmistoa, joka ei kiinnosta kaupallisia kanavia, panostaisi viihteen osalta kotimaiseen tuotantoon ja ajankohtaisohjelmat tehtäisiin ilman yhtiön omaa poliittista agendaa pitäen tosiasioiden välittämistä yleisölle koko toiminnan johtolankana, äänestäisin ilman muuta veron puolesta.

Sen sijaan kyllä-ääneni todennäköisyyttä laskisi, mikäli havaitsisin Ylen kilpailevan kaupallisesti merkittävistä TV-sarjoista yksityisten yritysten kanssa, yhtiö syrjisi systemaattisesti kulttuurin joitain osa-alueita ja etenkin jos se toimisi uutis- ja ajankohtaisohjelmissaan jonkin poliittisen suuntauksen tukemiseksi.

Toisaalta veronmaksuhalukkuuteni kasvaisi, mikäli kaupalliset maksukanavat paketoisivat ohjelmistonsa siten, että katsoakseen yhtä tai muutamaa kiinnostavaa ohjelmaa täytyisi maksaa kallis kokonaispaketti, josta suurin osa on pelkkää täyteohjelmaa. Ja jos esimerkiksi moottoriurheilusta kiinnostuneen pitäisi ostaa useita tuollaisia paketteja, koska ralli olisi yhdellä kanavalla, formulat toisella, motocross kolmannella ja moto-GP neljännellä.

Lisäksi minua ärsyttäisi suunnattomasti, mikäli kaupallisten yhtiöiden ilmaista ohjelmaa tarjoavat kanavat olisi täytetty pelkällä roskalla, joka ei kiinnosta ketään. Toisaalta näillä kanavilla esitettävä laadukas uutis- ja ajankohtaisohjelmisto toisi mielihyvää erityisesti jos se erottuisi Ylen tarjonnasta poliittisen agendan poissaololla.

Lopuksi on kuitenkin todettava, että tänään tuli kirjatuksi ylös aivan turhia ajatuksia. Väyrynen jatkaa väyrystelyään vielä vuosikausia, eikä Suomeen tulla koskaan saamaan suoraa demokratiaa. Sellainen olisi liian pelottava ajatus niin poliittiselle eliitillemme kuin vihervasemmistolaiselle toimittajakunnallemmekin.

Onneksi Yle tarjoaa tänään kuitenkin suorana maailmancupin hiihtokilpailun Lahden Salpausselältä. Jos ja kun Iivo Niskanen ja Krista Pärmäkoski menestyvät, tunnen saavani verorahoille vastinetta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kuinka lopettaa vihervasemmistolainen mielipidediktatuuri?
Kaikkien kotimaisten valemedioiden äiti
Media kehitysuskoisille lukijoille

Väkivalta on tuomittavaa, v

Eilinen päivä oli historiallinen. Vanha suurvalta Espanja käytti väkivaltaa estääkseen hallituksen mukaan laittoman, mutta tosiasiassa demokraattisen, äänestyksen Katalonia itsenäistymisestä. Todennäköisesti juuri sen takia katalaanien ylivoimainen enemmistö äänesti itsenäisyyden puolesta.

Tapahtuneen seurauksena on todennäköistä, että Katalonia itsenäistyy tai saavuttaa ainakin erittäin laajan itsehallinnon ja poliittisen riippumattomuuden keskushallinnosta. Seuraavaksi jää nähtäväksi kuinka sen esimerkki vaikuttaa Baskimaan itsenäisyyspyrkimyksiin: nouseeko sielläkin kansallistunne vai jäävätkö Euroopan kielikummajaiset edelleen keskushallinnon alaisuuteen. Mehän muistamme baskien ääriliikkeen kamppailleen vuosikymmeniä itsenäisyyden puolesta terrorismin avulla.

Ehkäpä eilisen päivän suurin opetus meille eurooppalaisille on siinä, että katalaanit onnistuivat demokratian keinoin siinä, missä baskit olivat epäonnistuneet väkivallalla. Se kertoo demokratian voimasta suhteessa vähä-älyiseen tappamiseen.

Tämä olisi hyvä muistaa myös länsimaissa asuvien kiihkomuslimien parissa, jotka eilen tekivät Kanadassa ja Ranskassa terrori-iskut lähes uutispimennossa. Myös islamistiseen väkivaltaan turtuu, kuten aiemmin totesin, eikä tapauksia uutisoitu kovinkaan näyttävästi.

Turtuminen väkivaltaan ei tee siitä hyväksyttävää sen enempää islamisteille kuin demokaraattisesti valituille hallituksille. Siksi myös Suomen valtiojohdon on syytä tuomita ne Espanjassa paljon selkeämmin kuin ulkoministeri teki eilen - eikä kukaan tehnyt Kanadan ja Ranskan tapahtumien johdosta.

Tuomitseminen selvin sanoin kuuluu joko presidentti Sauli Niinistölle, pääministeri Juha Sipilälle tai ulkoministeri Timo Soinille. Muussa tapauksessa näyttää siltä, kuin Suomi hyväksyisi väkivallan poliittisten päämäärien hyväksi. Ja kuten tiedämme, tärkeätä ei ole pelkästään se, miten asiat ovat, vaan myös se, miltä ne näyttävät.

Vai onko sittenkin niin, ettei Suomen valtiojohdossa ole sittenkään kyse siitä, miltä asiat näyttävät, vaan siitä, että se kaikessa hiljaisuudessa hyväksyy niin valtiojohtoisen kuin uskonnollisvetoisenkin terrorismin?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Lontoossa paukahti pommi ja Pariisissa välähti veitsi
Äärivasemmisto ja islamistit, kuin kaksi marjaa?'
Espanjan terrorisminvastaiset lääkkeet

Demokratiaa, EU, demokratiaa!

Helsingin Sanomien kolumnistit esittelevät kerta toisensa jälkeen omaa ja vertaistensa ajatusmaailmaa. Tänä aamuna niin teki Pekka Mykkänen.

Hänen mukaansa "eurooppaministeri Sampo Terhon ajatus EU-kansanäänestyksestä on nolo ja turha – Suomea vietäisiin eroneuvotteluissa kuin millilitran mittaa". Näkemyksen loppuosa saattaa hyvinkin pitää paikkansa.

Mykkänen löytää asiasta monenlaista irvailtavaa. Hänen mukaansa "nolottaa ajatuskin siitä, että joukko perussuomalaisia fixiteeraajia istuisi pöytään komission ennalta ärsyyntyneiden neuvottelijoiden kanssa ja yrittäisi vedättää suomalaisille suurta kansallisromanttista tulevaisuutta".

Lisäksi kolumnisti ilkkuu, että "Terhon ajatusilmapallon takana ei ole kansa, eikä hänellä olisi tukenaan samanlaista roskalehtien viidakkoa kuin millä brexit saatiin aikaan. Terho joutuisi tukeutumaan leijonakorumiesten valeuutissivustoihin, mikä marginalisoisi perussuomalaisia entisestään."

* * *

Mikäli kolumnisti Mykkäsen näkemys Suomesta ja litran mitasta on oikea - kuten pahasti pelkään - olisin huolissani ennemminkin EU:n demokraattisuudesta kuin Perussuomalaisista puolueena. Mikä on sellainen vapaiden valtioiden Unioni, josta vie kuin millilitran mittaa kansakuntiaan, jotka syystä tai toisesta haluavat suvereenin itsenäisyytensä takaisin? Kansojen vankila?

Kokeneena kolumnistina olisin olettanut Mykkäsen huomaavan, että minkä tahansa jäsenmaan erohalukkuus EU:sta kertoo ennen kaikkea valtioliiton epäonnistumisesta? Ja hänen maalailemansa eroavaan kansakuntaan osoitettu kostaminen - millilitran mittana kohteleminen - alleviivaa tuon epäonnistumisen syvyyttä.

Kirjoitin vuonna 2014 otsikolla "Uuden Ajan Uljas Kansojen Vankila?" kun EU:ssa ryhdyttiin uhkailu- ja parjauskampanjaan skottien ajaessa kansanäänestystä itsenäistymisestään. Nyt on edessä brexit, ja jään jännityksellä odottamaan, jatkaako Unioni kolmen vuoden takaisella linjallaan kansojen vankilana, josta pois lähteville tulee kostaa valtioliiton oma epäonnistuminen.

Jään myös jännittämään, ryhdytäänkö EU:ssa korjaamaan niitä epäonnistumisia, joiden seurauksena EU:sta on lähdössä yksi sen suurimmista jäsenmaista. Ja myös Suomeen ja moneen muuhun jäsenmaahan on ilmaantunut merkittäviä poliittiisia voimia, jotka näkevät suvereniteetin palauttamisen tavoiteltavaksi asiaksi.

EU-ero ei ole tällä hetkellä Suomen osalta realistinen ajatus, sillä suurin osa kansalaisista kannattaa jäsenyyttä. Eron kannatus saattaa kuitenkin lisääntyä hyvinkin nopeasti, mikäli Unioni ei tyydytä jäsenmaidensa kansalaisten odotuksia politiikassaan.

Sellaisessa tilanteessa olisi kaikkien kannalta suotavaa, jos Unioni omaksuisi jäsenkysymyksissä demokraattiset ja oikeudenmukaiset periaatteet, eikä pyrkisi jonkinlaiseksi uuden ajan kansojen vankilaksi. Siksi Suomessakin kannattaa seurata tarkasti, mitä tapahtuu EU:n ja Iso-Britannian välisissä eroneuvotteluissa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Minne menet, Euroopan Unioni?
Uuden Ajan Uljas Kansojen Vankila?
David Cameron ja pullon henki

HS poliittisen eliitin puolesta ja kansanvaltaa vastaan

Helsingin Sanomat otti pääkirjoitussivullaan kantaa suomalaisen demokratian keinovalikoimaan. Sen mukaan kansalaisaloitteet täydentävät hyvin edustuksellista demokratiaa. Niinpä Sveitsin mallin mukaisia sitovia kansanäänestyksiä ei pääkirjoittajan mielestä tarvita.

"Kansalaiset voivat nostaa esiin aiheen, johon puolueet eivät jostain syystä ole tarttuneet. Aiheesta käydään laaja julkinen keskustelu, mutta vastuu lopullisesta päätöksestä on niillä, joilla on eniten keinoja perehtyä aloitteen mahdollisiin seurauksiin."

Ei minulla ole mitään kansalaisaloitteita vastaan. Saattaahan niillä ollut jonkinlainen vaikutus suomalaiseen lainsäädäntöön, kuten tasa-arvoinen avioliittolaki osoittaa. Oleellista tässä on kuitenkin huomata, että vaikutuksen edellytyksenä on kansanedustajien enemmistön eli poliittisen eliitin kannatus.

Niinpä aloite on poliitikoille ja valtaeliitille lopultakin täysin harmiton ja lainsäädännön linjauksen kannalta merkityksetön. Aloitteen allekirjoittamismahdollisuus vain purkaa hieman kansan parissa tunnettuja paineita mutta ei voi johtaa eliitin vallan murtumiseen. Siten se pikemminkin vahvistaa kuin purkaa poliittisen eliitin valtaa.

Kuvaavaa kansalaisaloitteiden merkityksettömyydestä on se, että kansan ylivoimaisen enemmistön kannattama näkemys pakkoruotsin muuttamisesta vapaaehtoiseksi ruotsiksi ei mennyt eduskunnasta läpi. Niinpä suomalainen nuoriso on edelleen pakotettu opiskelemaan oman pienen kielensä lisäksi toinen, jonka kansainvälinen merkitys on lähes yhtä olematon.

Taustalla pääkirjoittajan näkemyksessä lienee se, että maamme punavihreyteen taipuvainen eliitti ei todellisuudessa juurikaan poikkea siitä äärikonservatiivisesta eliitistä, joka 1800-luvulla vastusti yleistä ja yhtäläistä äänioikeutta. Olihan sen mukaan selvää, ettei tyhmä kansalainen osaisi äänestää järkevästi vaan vallan antaminen hänelle johtaisi katastrofiin.

Viime kädessä Helsingin Sanomien kannanotto kansanäänestyksiä vastaan on siis epäluottamuslause kansalle. Näin siitä huolimatta, että Sveitsissä edustuksellista demokratiaa täydentävien kansanäänestysten voi nähdä tuottaneen yhden maailman vauraimmista ja miellyttävimmistä paikoista elää. Siis siitä huolimatta, että siellä kansan syvät rivit ovat moneen kertaan kaataneet maan poliittisen eliitin haaveet.

Esimerkkeinä sveitsiläisten kansanäänestyksen viime vuosien päätöksistä voidaan mainita rikoksiin syyllityneiden ulkomaalaisten automaattinen karkotus, yritysjohtajille asetettavan palkkakaton hylkääminen,  erittäin korkean kansalaispalkan torppaaminen ja pidättäytyminen avioliiton määrittämisestä vain naisen ja miehen väliseksi liitoksi.

Jokainen voi mielessään katsoa näistä Google-haun kautta ensimmäisinä vastaan tulleista päätöksistä kokoamaani listaa ja miettiä miten vahvasti ne kuvaavat tyhmän kansan vastuutonta ja osaamatonta päätöksentekoa. Sekä tietenkin verrata niitä meillä Suomessa Helsingin Sanomien mukaan "parhaan asiantuntemuksen" (sic!)  eli eduskunnan luottamusta nauttivan hallituksen viime aikoina tekemiin päätöksiin vaikkapa Talvivaaran kaivokseen tai koulutukseen liittyen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kansalaisaloite ei lisää kansalaisten vaikutusvaltaa
Allekirjoita aloite kansanterveyden parantamiseksi!
Voidaanko yli 90% kannatusta nauttiva kansalaisaloite hylätä eduskunnassa?

Brexit näkyy myös Suomessa

Aamun uutisten mukaan Iso-Britannia on kansanäänestyksen tuloksen perusteella lähdössä ulos Euroopan Unionista. Jos uutinen pitää, on Euroopassa tapahtumassa seuraavien vuosien aikana järisyttävä muutos, jolla on monenlaisia vaikutuksia.

EU:ssa pysyvän Suomen kannalta asia on perin juurin ikävä. Unionin kirjavien jäsenmaiden joukossa britit ovat kuitenkin asiakysymyksissä lähempänä meitä kuin suurin osa muista jäsenmaista.

Lisäksi se on jäsenmaksuhuojennuksista huolimatta Unionin nettomaksaja. Joudumme siis yhä useammin nielemään itsellemme ikäviä direktiivejä ja maksamaan aiempaa suuremman osuuden Unionin kuluista.

Samalla Iso-Britannia voi ottaa maahanmuuttopolitiikan omiin käsiinsä, eikä ole epäilystä etteikö sillä olisi vaikutusta nykyaikaisen kansainvaelluksen suuntautumiseen. Saanemme myös Suomeen osamme tästä liikenteestä. Ellei meille tai vielä mieluummin koko EU:lle sitten ilmaannu jostain poliittista tahtoa ilmaista maan(osan) tehneen tehtävänsä ja sulkevan rajansa spontaaneilta turvapaikanhakijoilta.

Brittien eron myötä myös jo ennestään vähäinen EU:n sotilaallinen pelote heikkenee. Tällä on asiaa korostaneelle ja Venäjän karhun kainalossa olevalle Suomelle valtava turvallisuuspoliittinen merkitys. Se ei ole EU:n turvatakuiden heikkoudesta johtuen katastrofi, mutta jättää meidät entistä enemmän yksin. On siis jälleen kerran tullut aika miettiä NATO-option käyttöönottoa.

Iso-Britannian sisällä tulee myös tapahtumaan järisyttävä muutos, sillä Skotlannin itsenäistymisliike saa jälleen vettä myllyynsä. Eikä olisi kovin suuri ihme, mikäli Eurooppa saisi lähivuosin uuden valtion ja EU uuden jäsenen maasta, joka tunnetaan parhaiten myyttisestä hirviöstä. EU-Suomen kannalta uusi pohjoinen jäsenmaa olisi luonnollisesti tervetullut lisä.

Euroopan Unionin kannalta Brexit on luonnollisesti katastrofi. Se ei voi olla näkymättä EU:n sisäisessä politiikassa. Unionin demokratiavajeelle olisi lopulta tehtävä jotain. Samalla kuitenkin kasvaa riski uusista, etenkin komission kannalta, ikävistä irtiotoista, jotka vaikeuttavat entistä syvempään integraatioon pyrkivän poliittisen eliitin tavoitteiden saavuttamista.

Osoittaahan Britannian kansanäänestys, että demokratia on vaarallista sellaisille epädemokraattisille hallintoelimille kuin Euroopan Unionin komissio. On siis syytä epäillä, että brittejä tullaan kulisseissa painostamaan Brexitin peruuttamiseen.

Saamme siis seurattavaksemme mielenkiintoisen näytelmän siitä, miten kansanäänestyksen kautta puhtainta mahdollista demokratiaa kohdellaan Euroopan Unionissa. Henkilökohtaisesti en olisi yllättynyt, mikäli britit vielä pyörtäisivät päätöksensä EU:n poliittisen eliitin organisoiman uuden kansanäänestyksen kautta. Tai että sellainen ainakin järjestettäisiin.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Pari sanaa Brexitistä ja saarivaltion uusimmasta poliittisesta murhasta
Raikas tuulahdus Iso-Britanniasta
Maahanmuutto ja äänestys Britannian EU-erosta

HS:n rasismikirves paljasti salaisuuden

Kirjoitin eilen toteavan kirjoituksen Britannian tilanteesta poliittisen murhan jälkeen. Tänä aamuna myös Helsingin Sanomat pohdiskeli asiaa pääkirjoituksessaan.

Lehti nosti esiin yhden kampanjan yksityiskohdan. Se oli Brexit-leirin Nigel Faragen kampanjamainos, jonka kuvassa on HS:n mukaan pitkä jono pakolaisia ja päälle on kirjoitettu teksti: "Katkeamispiste – EU on pettänyt meidät kaikki."

Helsingin Sanomien johtopäätös mainoksesta oli hätkähdyttävä. Sen mukaan "Coxin kuoleman jälkeisissä tunnelmissa Faragen viesti kirkastui rasistiseksi, peloilla ratsastavaksi ja vihaa lietsovaksi".

Maan suurin sanomalehti jatkaa siis linjalla, jossa oman maan, yhteiskunnan ja kulttuurin puolustaminen tuomitaan rasismiksi, pelolla ratsastamiseksi ja vihaa lietsovaksi. Asiaa ei saisi nostaa esille edes Britannian kolmanneksi suurimman puolueen kansanäänestystä käsittelevässä vaalikampanjassa.

Sen sijaan kansainvaellus toisten verovaroilla elätettäväksi, vastaanottavan yhteiskunnan turvallisuuden ja arvojen muuttamiseksi sekä omien erityisoikeuksien vaatimiseksi näyttäisi lehden mielestä olevan niin hyväksyttävää ja oikeutettua, että se oikeuttaa jopa valheelliseen uutisointiin. Tästä jonkinlaisena esimerkkinä, joka tosin ulottuu muuhunkin suomalaiseen valtamediaan, kirjoitin tähän blogiin vain muutama viikko sitten seuraavan tekstin.

"...minulle jäi (ja on aiemminkin jäänyt) varsin epäselväksi se, mikä kaikki maahanmuutossa hiertää brittejä. Onko kyse tosiaan vain siitä, kuten jutusta voisi ymmärtää, että tulijat ovat brittejä koulutetumpia, vievät työpaikkoja tai tarvitsevat terveydenhuoltoa?

Vai vaikuttavatko maahanmuuttoasenteisiin myös ne seikat, jotka hiertävät samassa asiassa Suomessa - eli tiettyihin maahanmuuttajaryhmiin liittyvä väkivaltarikollisuuden lisääntyminen, terrorismiuhka, heille tarjottavat perinteisiä länsimaisia arvoja vastaan suunnatut erityispalvelut sekä samojen ryhmien työllistämisen vaikeus ja avoin naissukupuolen alistaminen? Ja niiden myötä koko yhteiskunnan muuttuminen epätoivottavaan suuntaan naisten elinpiirin supistumisineen ja yhteiskunnan polarisoitumisineen."

No nyt tiedämme. Pääkirjoittaja tuli rasismikirveen heiluttelun himossaan kertoneeksi myös tämän suomalaisilta tarkoin varjellun salaisuuden siitä, mikä EU:ssa oikeasti hiertää brittejä. Parempi sekin kuin asian loputon piilotteleminen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Pari sanaa Brexitistä ja saarivaltion uusimmasta poliittisesta murhasta
Maahanmuutto ja äänestys Britannian EU-erosta
Helsingin Sanomat myrkytti tänään yhteiskunnallista keskustelua - reagoiko päätoimittaja kannanottonsa mukaisesti?
 

Suora valta itsenäisen Suomen itsenäisille kansalaisille

Pääkaupunkiseudun kuntien yhdistäminen on jälleen suomalaisen politiikan asialistalla. Tällä kertaa mukaan on otettu Helsingin, Espoon, Vantaan ja Kauniaisten lisäksi Sipoo. Näin syntyisi puolentoista miljoonan asukkaan kaupunki.

Oikein tehtynä tuleva suurkunta kuluttaisi vähemmän varoja kuin nykyiset kunnat erillään. Näin veronmaksajat saisivat kunnallisveroasteen laskiessa nykyistä suuremman vallan omien tulojensa käyttöön.

Toisaalta lopputulos saattaisi olla myös päinvastainen, eli julkisen hallinnon kustannusten nousu. Toivokaamme siis tulevalle suurkunnalle viisasta hallintoa, mikäli sellainen syntyy.

Näin itsenäisyyspäivän aamuna oli ilo huomata, että monet poliittiset toimijat ovat päätyneet siihen, että asia pitäisi antaa pääkaupunkiseudun kuntien päätettäväksi. Siis kansanäänestykseen.

Suora kansanvalta olisi tässä asiassa erityisen tärkeä siksi, että säästöjen saamiseksi kuntien byrokratiaa ja kuntajohtajien määrää tulisi mitä ilmeisimmin vähentää. Tästä syystä virkamiesten päätöksiin vaikuttaa niin suuri henkilökohtainen intressi, että se saattaa estää liitoshankkeen puolueettoman harkinnan. Kansanäänestyksessä tätä ongelmaa ei olisi.

Kuten monet lukijani varmasti tietävät, kannatan itse Suomeen sveitsiläistyyppistä suoraa demokratiaa, jossa valta on suoraan kansalla ilman välikäsiä. Siksi koen erityisen hienoksi, että itsenäisessä Suomessa luottamus kansalaisten kykyyn tehdä päätöksiä näyttäisi hiljalleen kasvavan. Tätä näkemystä tukee myös yhä useammin esitetty ajatus siitä, että Suomen mahdollinen liittäminen Natoon voisi tapahtua vain kansanäänestyksen kautta.

Sveitsiläisen yhteiskunnan todellisuuden perusteella kansan käyttämä suora päätösvalta johtaa vauraaseen, ahkeruutta arvostavaan ja melko konservatiiviseen yhteiskuntaan, jossa kaikilla on hyvä elää. Sellaisen tulevaisuuden haluaisin antaa myös lapsilleni, joten olen ilahtunut edelle kirjoittamistani huomioista.

Näiden ajatusten myötä toivotan hyvää itsenäisyyspäivää kaikille lukijoilleni!

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Jälleen vihateko Helsingin keskustassa
Poliittinen virkanimitys
Kaupunginmuseon ristiretki homeisen kirkon puolesta

Suora demokratia - suorat kansanäänestykset

Muutos 2011 puolueen tärkein tavoite on saada Suomeen sitovat kansalaisaloitteesta tehtävät kansanäänestykset. Toisin sanoen sveitsiläistyyppisen suoran demokratian, jossa kansa voi päättää asioista joko suoraan tai välillisesti eduskunnan kautta.

Käytännössä suurimman osan päätöksistä tekisi Sveitsin tapaan edelleenkin eduskunta, mutta silloin kun se jossain asiassa toimisi selvästi kansan enemmistön tahtoa vastaan olisi kansalla mahdollisuus korjata asia oman aktiivisuutensa kautta. Kansanäänestys olisi järjestettävä mikäli 50 000 kansalaista sitä allekirjoituksellaan vaatisi - ja näin aikaansaadun äänestyksen tulos olisi maan hallitsijoita sitova.

Uskon tämän aloitteen olevan jokaiselle äänestäjälle mieleen, sillä se tarjoaa keinon korjata yhteiskunnasta sellaisia epäkohtia, joita poliittinen järjestelmämme ei syystä tai toisesta suostu korjaamaan. Aloitteet voivat liittyä mihin tahansa, esimerkiksi kellojen kahdesti vuodessa tapahtuvaan siirtelyyn, ruotsinkielen opiskelun pakollisuuteen koulussa, talous- ja seksuaalirikollisuuden rangaistusasteikoihin, verotukseen, asevoimien käyttämiseen kriisinhallinnassa tai vaikkapa uraanikaivosten perustamisen edellytyksiin.

Tämän tekstin kirjoitin, koska nyt on ilmaantunut mahdollisuus toimia suoran demokratian puolesta. Riittää että allekirjoittaa Oula Lintulan ja Kyuu Eturautin tekemän kansalaisaloitteen kannatusilmoituksen (aloitteen tarkat sanamuodot, lomake, ohjeet ja keskustelua löytyy täältä). Omalta osaltani täytin ja allekirjoitin kannatusilmoituksen tänään. Suosittelen samaa myös lukijalleni, sillä mikäli kannattajia löytyy riittävästi, joutuu eduskunta ottamaan aloitteen vakavasti käsiteltäväkseen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kesäajasta normaaliaikaan - henkilökohtaiset seuraukset
Kansa on puhunut, pulinat pois
Tehdään oikein!

Kesäajasta normaaliaikaan - henkilökohtaiset seuraukset

Huomenta.

Yleensä laitan kännykkäni herättämään itseni sillä viimeisellä hetkellä, joka mahdollistaa töihin menemisen ajoissa. Käytännössä heräilen yleensä vartista puoleen tuntia ennen kännykän herätysääntä. Virkeänä,  hyvin nukkuneena ja täynnä tarmoa aloittamaan päivän työt.

Tänä aamuna olemme siirtyneet kesäajasta normaaliaikaan. Minulle tämä merkitsee seuraavia asioita.

Tästä illasta alkaen menen kellon siirtämisen takia nukkumaan tuntia myöhemmin kuin sisäinen kelloni arvelee sopivaksi. Aamulla kuitenkin alan heräillä reilua tuntia ennen kuin se olisi välttämätöntä, koska sisäinen kelloni ei tietenkään ymmärrä ajan siirtyneen. Käytännössä öinen uneni siis jää toista tuntia lyhyemmäksi kuin normaalisti.

Aluksi tämä ei haittaa, koska minulla ei ole ennestään kertynyttä univelkaa. Nyt sitä kuitenkin alkaa syntyä, minkä seurauksena tulen hiljalleen väsyneemmäksi. Mutta sisäinen kello ei anna periksi; aamuinen herätys ei siirry hiljalleen eteenpäin niin kuin luulisi.

Viimeistään tämän viikon lopulla väsymys alkaa vaikuttaa työni tekemiseen ja muuhunkin elämään. Ajatukset eivät luista, työnteko muuttuu tavallista tehottomammaksi ja hermot kiristyvät. Perhe saa keskuuteensa ikävän mörököllin, joka tosin syyn tiedostaessaan yrittää käyttäytyä ihmisiksi.

Vanhasta kokemuksesta tiedän, että noin kahden viikon kuluttua väsymys lopulta murtaa sisäisen kellon vallan ja alan nukkua pidempään. Sen jälkeen nukun muutaman päivän joka aamu sikeästi kännykän herätykseen asti, kunnes pahimman univelan alkaessa kadota vietän yhden yön sängyssäni  kiemurrellen ja unen päätä etsiskellen. Sen jälkeen unirytmini palautuu parin päivän kuluessa normaaliksi, herään hiukan ennen kännykän herätysääntä ja olen virkeä. Myös työnteko alkaa vähitellen luistaa ja elämän huumori palautuu.

Myös perhe huoahtaa helpotuksesta kun äreä mörökölli on taas normalisoitunut. Ja jää odottamaan, mitä tapahtuu keväällä kun kelloja taas siirrellään.

Edellä kuvaamani tapahtumasarja alentaa selkeästi elämäni laatua syksyisin. Ja hiukan samantapainen tapahtumasarja keväisin. Ilmeisesti suurin osa ihmisistä sopeutuu huomattavasti minua paremmin kellon siirtelyyn, mutta myös itseni kaltaisia on paljon. Ja heidän lisäkseen ainakin lapsiperheet, eläinten omistajat ja vanhukset. Hyötyjä kellon siirelystä ei ilmeisesti ole, ei ainakaan kovin merkittäviä.

Edustuksellisen demokratian keinoin tähän asiaan ei ilmeisesti saa parannusta, sillä asia on liian merkityksetön noustakseen esille vaalien yhteydessä. Näin siitä huolimatta, että unitutkijat lopettaisivat tämän hölmöilyn.

Pitäisikö minun siis alkaa kannattaa Muutos 2011 -puoluetta, joka ottaisi demokraattisen prosessin oleelliseksi osaksi sitovat kansanäänestykset? Sellaisen voisi sitten järjestää kellojen siirtelystäkin - ja vapauttaa minut tästä turhasta riesasta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Elämme kolmen sekunnin jaksoissa
Talven merkkejä