Viinaa Bakhmutiin, Pernod Ricard!

Ruotsalaista Absolut Vodkaa valmistava ranskalainen viinafirma Pernod Ricard oli päättänyt viedä tuotteitaan Venäjälle. Sen seurauksena yhtiön viinat joutuivat Ruotsissa monenlaisten boikottien kohteeksi. 

Tämä ajatus levisi myös Suomeen ja sen seurauksena omasta boikotistaan kertoi ravintolaketju Restel. Sen sijaan Alko ilmoitti, ettei se pysty lopettamaan Pernod Ricardin tuotteiden myymistä. Laki kuulemma kieltää. 

Nähtäväksi jää, liittyykö muu maailma ruotsalais-suomalaiseen boikottiin Ukrainan puolesta. Toistaiseksi en löytänyt ainakaan Twitteristä merkkejä sellaisesta. Sen sijaan verkkouutispalvelu Visegrád 24 välitti Restelin päätöksen koko maailman tietoon, joten ainakin pohjoismainen viesti tulee kuulluksi ympäri maailman.

Omalta osaltani totean ainoastaan, että Pernod Ricardin toiminta kertoo varsin karua kieltä yhtiön arvoista ja moraalista. Ellei sitten ole niin, että firmassa on oltu olevinaan ovelia ja arveltu venäläisten sortuvan länsiviinaan niin perusteellisesti, ettei heistä ole tukemaan Putinin sotaretkeä. 

Tosin Pernod Ricard voisi toimia Ukrainan hyväksi paljon tehokkaammin toimittamalla Bakhmutin venäläisjoukoille vaikkapa tynnyrikaupalla Chivas Regal viskiä, jonka kanssa lotratessaan ne olisivat kykenemättömiä tehokkaaseen sodankäyntiin. Onhan ryssä tunnetusti varsin perso kirkkaille normaalioloissakin, saati sitten siinä ahdistuksen tilassa, johon Putinin sotilasjohdon kelvoton toiminta on saattanut heidät.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kieltolain opetus vaikuttaa koronapakkoon
Ilmiantoraha viinanpoltosta
Viina on viisasten suoja

Kieltolain opetus vaikuttaa koronapakkoon

Suomessa äänestettiin 90 vuotta sitten kieltolain päättämisestä. Kansa ilmaisi silloin selvän tahtonsa ja maan poliittinen apparaatti noudatti sen kehotusta, minkä seurauksena alkoholi teki paluun lailliseksi päihteeksi 5. 4. 1932 kello 10. 

Kieltolaki oli säädetty sen jälkeen, kun maamme eduskunta aloitti toimintansa. Se ei kuitenkaan onnistunut ensimmäisellä kerralla, koska tsaari kieltäytyi vahvistamasta autonomisen Suomen parlamentin yksimielistä päätöstä. Sen sijaan eduskunnan toinen yritys vuonna 1909 tuotti tulosta. 

Kieltolain seurauksena kansalaiset ostivat alkoholinsa laittomilta markkinoilta ja koska siellä myytiin vain salakuljetettua viinaa - vettähän ei kannata kuljetella - syntyi Suomeen ennennäkemätön viinan salakuljetusruljanssi

Pirtua salakuljetettiin Suomeen erityisesti Virosta ja Saksasta, mutta myös viinan kotipoltto yleistyi etenkin syrjäseuduilla. Näin suomalaiset muuttuivat olutkansasta väkevien kuluttajiksi. Samalla alkoholin kulutus nousi 1,4 litrasta sataprosenttista alkoholia noin kahteen litraan asukasta kohden ja juopuneena tehtyjen rikosten määrä kasvoi. 

Muina kieltolain haittapuolina on syytä mainita rikollisuuden kasvu ja myös verotulojen menetys. Lisäksi kansan parissa epäsuosittu laki heikensi yleistä oikeuden kunnioitusta.   

Kaiken kaikkiaan kieltolailla oli yksi opetus ylitse muiden: se osoitti selkeästi, ettei pakko ole aina paras ratkaisu. Tämä oppi on kuitenkin hankala sovellettava, sillä lainsäädäntö on myös keino ohjata ihmisiä toimimaan siten, että yhteiskunta toimii kaikkien kannalta mahdollisimman hyvin ja oikeudenmukaisesti. 

Hyvä ja ajankohtainen esimerkki tästä on koronarokotteiden ottaminen tai ottamatta jättäminen. Pieni osa kansastahan ei syystä tai toisesta halua ottaa rokotuksia, vaikka koko yhteiskunnan kannalta se olisi erittäin järkevää. 

Toistaiseksi kieltolain opetus on kuitenkin pitänyt, eikä ihmisten terveyttä ole lähdetty turvaamaan pakkokeinoin.  Siitä huolimatta suurin osa kansasta on rokotettu, mikä yhdessä muiden suojautumistoimien kanssa on mahdollistanut terveydenhuollon resurssien riittävyyden. 

Nyt kun koronaviruksen evoluutio on johtanut aiempaa lievemmän viruskannan kehittymiseen ja valta-asemaan, on enää huolehdittava siitä, että se leviää hallitusti rokottamattoman kansanosan parissa ja tuottaa siten heille samanlaisen suojan, kuin rokotteen avulla olisi saavutettu - vaikka rokottamattomuus johtaakin edelleen joihinkin kuolemantapauksiin. 

Sen jälkeen voimme huokaista helpotuksesta aivan kuin suomalaisten enemmistö vuonna 1932. Ja palata takaisin normaaliaikaan, jossa alkoholinhuuruisia huvitteluitakaan ei tarvitse rajoittaa enempää kuin yleisen järjestyksen kannalta on välttämätöntä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Koronaviruksen omikron-muunnos on aiempia variantteja säyseämpi, mutta tukkii terveydenhuollon
Sukulaiseni on alkoholisti
Myrsky viskilasissa paljasti valtionhallinnosta oivan säästökohteen

Nyt testataan onko afrikkalaisista menestyvän valtion ylläpitäjäksi

Olen pitänyt Etelä-Afrikkaa jo vuosien ajan jonkinlaisena osoituksena - ja samalla testinä - siitä, että myös Afrikan musta väestö kykenee ylläpitämään valtiota, jossa on kelvollinen elintaso. Toki maa on alkujaan saanut tämän aseman valkoisen väestönosan apartheid-ajan perintönä ja sen ylläpitämisessä auttaa edelleen yli nelimiljoonainen valkoinen väestönosa. Siitä huolimatta maan tulevaisuus on ennen kaikkea mustien käsissä.

Nyt Etelä-Afrikka on joutunut valtavien mielenosoitusten kouriin. Ne ovat aiheutuneet entisen presidentin Jacob Zuman vangitsemisesta hänen uhmattuaan tuomioistuinta. Sen seurauksena sinänsä kelvottoman ex-presidentin kannattajat ovat lähteneet kaduille aikaansaaden nyt jo noin 340 ihmisen kuoleman. 

Etelä-Afrikan valkoisten maastapako on muutamien viime vuosien aikana laantunut, mutta siitä huolimatta heidän osuutensa koko väestöstä on pienentynyt. Valkoisten suhteellinen osuus on laskenut sadan vuoden takaisesta yli 20 prosentista alle kahdeksaan prosenttin koko väestön kasvamisen seurauksena. Tämä tarkoittaa, että korkean elintason ylläpitäminen maassa on siirtymässä yhä enemmän mustan enemmistön ja ns. värillisten vastuulle.

Talousmielessä Etelä-Afrikka on ollut varsin stabiili ja esimerkiksi BKT:n muutos on ollut lähes kaikkina vuosina positiivinen. Korona-pandemia toki aiheutti syvän notkahduksen, mutta jo viime vuoden lopulla suunta kääntyi jälleen positiiviseksi - sama suunta on jatkunut kuluvan vuoden puolella. 

Nähtäväksi jää, mikä on Jacob Zuman kannattajien mellakoinnin vaikutus Etelä-Afrikan tulevaisuuteen. Tähän mennessa mellakoiden keskiössä olevan KwaZulu-Natalin alueen talous on kärsinyt 1,4 miljardin euron vahingot. 

Peräti 161 kauppakeskusta, 11 tavarataloa ja kahdeksan tehdasta on saanut merkittäviä vaurioita. Mielenkiintoisina yksityiskohtina 161 viinakauppaa, 90 apteekkia, 300 pankkia ja 1 400 pankkiautomaattia on vandalisoitu. 

Nykyisestä presidentti Cyril Ramaphosasta ei ole kuultu negatiivista uutisointia, joten hän lienee joka tapauksessa katkaissut Etelä-Afrikan johtajien pitkään jatkuneen heikentymiskierteen, vaikka aluksi epäilinkin toisin. Tämä oli kuitenkin itse asiassa odotettavissa ottaen huomioon hänen menneisyytensä liike-elämän palveluksessa ja tiukat otteet kaivosmiesten laittomuuksien edessä.  

Nähtäväksi jää, onko Ramaphosa se mies, joka vakiinnuttaa Etelä-Afrikan maailman menestyvien valtioiden joukossa, vai onnistuuko vanha korruptoitunut valta kampeamaan hänen pois asemastaan. Siinä mielessä nyt nähtävissä olevat mielenosoitukset ovat mustan vallan kyvykkyyden koetinkivi ja niiden rauhoittaminen avain Afrikan eteläkärjen hyvälle tulevaisuudelle.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
HS historiallisten vääryksien äärellä
Kertakaikkinen ratkaisu suunnitteilla Etelä-Afrikkaan?
Onko väestöllä väliä?

Ilmiantoraha viinanpoltosta

Jyrki Lehtola kirjoitti kolumnin ajatushautomoista. Kolumnin taustana oli uutinen Suomesta eniten kansalaisiaan holhoavana yhteiskuntana. Itse Lehtolan kolumnista en halua tässä yhteydessä sanoa sen enempää, mutta tartun nimimerkki Toppatakin kommenttiin, joka kuului seuraavasti.

"Ennustan, että tähän maahsn värvätään ilmiantajien joukko (kuten DDR:ssä) joka raportoi kaikesta mitä naapuri tekee. Syy on selvä: viranomaisten määrää ei voida kasvattaa yli miljoonan, vaikka poliittista halua etenkin vihreä-vasemmalla olisi. On siis "pakko" mobilisoida kaikki uinuvat besser wisserit."

Koska kommentissa viitataan DDR:ään, oletan kirjoittajan olevan tietämätön siitä, ettei entisessä Itä-Saksassa tehty mainitussa suhteessa mitään, mikä ei olisi jo aiemmin ollut käytössä Suomessa. Tarkoitan siis naapurivalvontaa, josta yhteiskunta maksaa tavalla tai toisella palkkioita.

Uskon tietämättömyyden tässä asiassa olevan yleistä kaikkien suomalaisten kohdalla. Sen korjaamiseksi otan ensin esimerkin tutkimusraportista, jossa asia esitellään seuraavalla tavalla.

"Viinarikokset ratkesivat usein ilmiannon perusteella. Esimerkiksi Kuopion maalaiskunnassa vuoden 1870 tapauksista yhdeksän kolmestatoista sai alkunsa ilmiannoista. Jotta viinanpolttajat olisi saatu tarkoin ruodittua, tarjosi laki sekä keppiä että porkkanaa. Yhtäältä talolliset velvoitettiin sakon uhalla paljastamaan omalla maallaan tapahtunut viinanpoltto. Toisaalta ilmiantoon oli kannustamassa palkkio, joka oli kolmasosa sakkosummasta – huomattava raha etenkin, jos ilmianto koski viinan valmistusta. Mielenkiintoista kyllä, talon oma väki, mukaan lukien palkolliset, ei saanut toimia ilmiantajina. Sen sijaan torpparin tai itsellisen kohdalla ilmiantajaksi kelpasi kuka tahansa."

Kuten tiedämme, ei viinanpoltto loppunut Suomessa ilmiantajiin, vaan Viron EU:hun liittymistä seuraavaan laillisen viinan hinnanlaskuun. Eikä DDR:n yhteiskuntajärjestys pysynyt pystyssä maailman tehokkaimmasta urkintajärjestelmästä huolimatta, vaan kaatui aikanaan omaan mahdottomuuteensa.

* * *

Suomessa on hallitusohjelman vuoden 2025 visioon kirjattu seuraavaa: "ihmisellä on vapaus ja vastuu rakentaa omaa, perheensä ja läheistensä elämää. Luotamme toisiimme. Kunnioitamme toisiamme. Sovimme asioista. Pärjäämme vähemmällä sääntelyllä."

Uskon, että lähes jokainen pitää hallituksen visiota tulevaisuudentilasta tavoittelemisen arvoisena. Valitettavasti monessa asiassa näyttää kuitenkin siltä, että käytännön ratkaisuja tehtäessä aivan liian monet pitävät kiinni saavutetuista eduistaan ja kaipaavat uudistusten sijaan mieluummin 1800-luvun ilmiantopykäliä tai ainakin lisää byrokratiaa ratkaisuksi ongelmiimme.

Olemme rakentaneet ilmastonmuutoksen vastustamiseksi monimutkaisen päästökauppajärjestelmän, jota varten Suomessakin käytetään runsaasti veronmaksajien rahaa Suomen osuuden laskemiseksi maailman kasvihuonepäästöistä. Työmarkkinoilla ei uskalleta luottaa vastapuoleen, vaan pidetään tiukasti kiinni saavutetuista eduista silloinkin kun vastakkain ovat itsestä huolehtiminen ja laiskana elättinä eläminen, kuten Eero Paloheimo totesi äskettäin blogissaan.

Alkoholimyyntiä ei uskalleta vapauttaa, koska pelätään siitä mahdollisesti aiheutuvia terveyshaittoja. Ministeriöt vaativat yliopistojen ja tutkimuslaitosten henkilöstöä käyttämään aikaansa työajan kirjauksiin, joilla pyritään valvomaan ministeriön lanseeraamien todellisuudesta irrallisten muutosten toteutumista.

Onko nyt ihan varmaa, että tämä kaikki johtaa sellaiseen suomalaisen talouselämän tuottavuuden nousuun, jota tarvitaan suomalaisen hyvinvointivaltion pelastamiseksi. Vai olisiko sittenkin niin, että kannattaisi valvonnan ja säätelyn sijasta seurata tehtyjen päätösten vaikutusta "viivan alla".

* * *

Lopuksi kerron anekdoottina jutun omasta suvustani. Sattui nimittäin 1800-luvulla, että eräs sukulaismieheni tiputteli muiden kyläläisten tavoin pontikkaa. Nimismies sai asian tietoonsa ilmiantajan kautta ja ratsasi kaikki kyläläiset.

Kiinni teostaan jäi myös mainittu esi-isäni, jolta takavarikoitiin hieno pontikkapannu. Sen myöhemmistä vaiheista minulla ei ole tietoa, mutta mainittu esi-isäni kuoli vuoden kuluttua tapahtuneesta - ei valvonnan tai ilmiannon takia, vaan aivan niistä riippumattomasta syystä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Toistaako historia itseään?
Olisikohan jonkun pitänyt kertoa ukrainalaisille Mainilan laukauksista?
Afrikkalaisuus Suomen historian valossa

Sukulaiseni on alkoholisti

Näin joulun aikana on alkoholin nauttiminen aiheuttanut poliisille ylimääräistä vaivaa. Tämä johtunee ainakin osittain suomalaiskansallisesta tavasta ottaa kunnolla silloin kun otetaan.

Humalatila viisastuttaa niin harvoja, etten ole sellaista vielä tavannut. Sen sijaan uskoisin lähes kaikkien alkoholia vähänkin runsaammin käyttäneiden joskus katuneen humalatilan aikaista käytöstään. Näissä tapauksissa ei kyse ole kuitenkaan merkittävästä yhteiskunnallisesta ongemasta.

Edelle kirjoitetun vastapainona ovat ne lukuisat mukavat ja ikimuistoiset illanvietot, joissa alkoholia on osattu nauttia tunnelman keventäjänä. Tästä syystä jopa Raamattukin toteaa, että "juo viinisi hyvillä mielin".

Ilta-Sanomien päätoimittaja Ulla Appelsin on avautunut pikkuveljensä alkoholismista. Luin jutun eilen ja sitä lukiessa kyynelet nousivat silmiin. Appelsinin kertomus toi liiankin selvästi esiin eräisiin oman nuoruuteni tärkeisiin ihmisiin liittyneitä asioita.

Viittaan tällä omiin läheisiini, jotka pilasivat elämänsä liiallisella alkoholin käytöllä. Heidänkin tapauksessaan kaikki se, mitä päätoimittaja kertoo alkoholistin ja tämän läheisten käyttäytymisestä on päätoimittajan kirjoituksen onnellista loppua lukuun ottamatta toteutunut. Ohjaan siis kiinnostuneet Appelsinin tekstin äärelle.

Appelsinin kertomuksessa on onnellinen loppu. Sen sijaan omista alkoholisoituneista sukulaisistani pisimmälle päässyt eli 68-vuotiaaksi; muut elivät vain 45-, 59- ja 61-vuotiaiksi.

Kukaan heistä ei sortunut siltojen alle ennen kuolemaansa ja heillä kaikilla oli pitkiäkin kuivia jaksoja jotka päättivät rajuihin ryyppyputkiin. He pystyivät siis Appelsiinin pikkuveljen tavoin kontrolloimaan juomisensa aloittamista, eikä kukaan ollut omasta mielestään alkoholisti.

Kuten Appelsinkin toteaa pikkuveljestään, ovat myös nämä minun läheisesti tuntemani ihmiset olleet monella tavoin lahjakkaita. Kaksi oli menestyviä yrittäjiä, jotka itse luomissaan yrityksissä työllistivät myös muita ihmisiä.

Kolmas oli kuulemani mukaan ollut lapsena erityisen nopeaälyinen, mutta alkoholisoitui jo alle kaksikymppisenä. Silti hän oli selvin päin ollessaan mitä miellyttävin ihminen ennen kuin aivot alkoivat ryyppäämisen seurauksena pehmetä. Siis alle nelikymppisenä!

Neljännen tunsin suuren ikäeron takia ainoastaan ihmisrauniona, mutta muiden sukulaisteni mukaan hänet oli nuoruudessaan tunnettu ahkeruudestaan ja muita paremmasta järjenjuoksustaan. Käänne tapahtui kuitenkin jo sodan jälkeen, sillä se oli tehnyt miehestä "rauhattoman".

Appelsin toteaa, että niiden, jotka haluavat alkoholistinsa parasta tulisi osata katsoa totuutta silmiin ja lakata jakamasta ymmärrystä. Voin omien kokemusteni mukaisesti alleviivata tämän.

Esimerkiksi yhdessä oman sukuni tapauksessa eräs ystävällinen alkoholistin kaveri kävi siivoamassa juopon asunnon kerta toisensa jälkeen sillä aikaa kun tämä toipui viikkojen ryyppyputkistaan tärisevänä ja oksentelevana. Näin alkoholisti ei koskaan nähnyt selväjärkisenä sitä (sanan mukaisesti) paskaisuutta, johon hänen ryyppäämisensä oli johtanut. Itse uskon, että tuon kaiken näkemisellä olisi ollut suuri positiivinen vaikutus selvin päin tarkkaan ja siistiin ihmiseen.

Yksi luku alkoholismin surkeutta on perheväkivalta. Valitettavasti olen joutunut näkemään elämässäni sitäkin. Perheväkivalta on äärimmäisen vastenmielistä ja ajan myötä brutalisoituvaa. Siitä syystä niiden jotka siihen syyllistyvät, olisi syytä hakeutua välittömästi hoitoon.

Ja perheväkivallan uhriksi joutuneiden on turha kuunnella vakuutuksia suuresta rakkaudesta, kaiken muuttumisesta ja viimeisistä kerroista ja/tai uhkailua itsemurhasta tai puolison tappamisesta. Sen sijaan heidän kannattaa heti ensimmäisen lyönnin jälkeen katsoa jostain sopiva asunto sekä laittaa avioeroprosessi liikkeelle.

Uskomisesta, toivomisesta ja uhkailun pelkäämisestä ei seuraa muuta kuin raaistuva väkivaltakierre ja lopulta jopa kuoleman riski. Lähteminen sen sijaan saattaa asettaa väkivaltaisen juopon tosiasioiden eteen ja parhaimmillaan aloittaa paranemisprosessin. On siis kaikkien kannalta parempi katkaista väkivaltakierre mieluummin heti kuin seuraavan kerran jälkeen.

Kuten edeltä käy ilmi, on tämä kirjoitus syntynyt sekä päätoimittaja Appelsinin kertomuksen innoittamana, että vuosien takaisten oman neljän sukulaiseni elämän pohjalta, niin kuin minä olen ne lapsena ja nuorena kokenut. Näiden ihmisten ennenaikaisen poismenon jälkeen tilanne on omassa lähisuvussani rauhoittunut. Toivon tämän kirjoituksen kuitenkin auttavan kohti parempaa tulevaisuutta niitä, jotka juuri nyt kärsivät alkoholin kiroista. 

Appelsinin tavoin en kuitenkaan näe syytä suomalaisen alkoholipolitiikan yleisen linjan kiristämiselle: sitä on ennenkin yritetty huonoin tuloksin ja kohtuukäyttäjiä kiusaten. Juopolle rajoituksilla ei ole merkitystä, vaan nykyisessä globaalissa maailmassa hän löytää viinansa alusta asti. 

Tämän osoittivat jo kokemuksemme paljon suljetummasta yhteiskunnasta kieltolain aikana. Sen tärkeimmät seurauksethan olivat laittomuuksien määrän kasvu, juomien muuttuminen vahvemmiksi, kulutuksen lisääntyminen ja verotulojen menettäminen. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Suloinen salakuljetus Syyriasta Suomeen

Myrsky viskilasissa paljasti valtionhallinnosta oivan säästökohteen

Viina on viisasten suoja

Viina on viisasten suoja

Banaanikärpänen on mainio otus. Sen löytää melkein kaikkien kauppojen hedelmätiskeiltä - ja kotiinkin se ilmestyy usein hedelmien mukana. Koska vanhenevat hedelmät sisältävät usein alkoholia, on banaanikärpäsen toukilla poikkeuksellisen hyvä alkoholikestävyys.

Alkoholi näyttääkin olevan merkittävä tekijä banaanikärpäsen elämässä. Jo aiemmin kirjoittelin, että tämä pieni kaksisiipinen ryhtyy ryyppäämääm, mikäli se kärsii seksinpuutteesta. Hyvin inhimillistä siis. Mutta ei koko totuus banaanikärpäsen alkoholinkäytöstä.

Uudessa tutkimuksessa Kacsoh ja kumppanit selvittivät banaanikärpäsen munimiseen liittyvää käytöstä silloin, kun se oli tietoinen toukkia uhkaavien loisampiasista. Taustana oli saman ryhmän hiukan vanhempi tutkimus, jossa oli selvinnyt että käyneissä hedelmissä oleva alkoholi suojasi kehittyviä toukkia loisampiaisilta, jotka banaanikärpästen maailmassa ovat vaarallisia vihollisia.

Nyt julkaistussa työssään ryhmä havaitsi, että loisampiaisten näkeminen vaikutti banaanikärpäsen munintapaikan valintaan. Ampiaisen nähneet naaraat nimittäin hakivat munintapaikakseen enemmän alkoholia sisältävän hedelmän kuin sellaiset naaraat, joilla ei ollut havaintoja ampiaisista. Tämä käytös jatkui useita päiviä ampiaisen havaitsemisesta.

Toisin sanoen siinä missä banaanikärpäskoiras ryhtyy ryyppäämään seksin puutteesta kärsiessään, osaa naaras hyödyntää käyneiden hedelmien sisältämää alkoholia toukkiensa suojelemiseksi. Melkoisia viinan asiantuntijoita siis molemmat!

Lopuksi en malta olla puuttumatta ns. vanhan kansan viisauksiin. Suomalaisen sananlaskun mukaanhan viina on viisasten juoma. Koska näyttää siltä, että banaanikärpäsnaaras on alkoholinkäytössään huomattavasti ihmistä järkevämpi, on ilmeinen johtopäätös siis se, että...

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Seksinpuute vie banaanikärpäskoiraan juomaan
Viha ja ällötys vaikuttavat moraalikäsityksiin
Seksiä kuolleen kanssa

Hallitusohjelman vastainen alkoholiveron korotus

Monien muiden seikkojen ohella maamme mainio hallitus on päättänyt budjetissaan alkoholiverosta. Päätös on varsin mielenkiintoinen.

Yleislinjaukseksi otettiin noin viiden prosentin korotus. Tavoitteena on varmaankin ollut kahden kärpäsen lyöminen yhdellä iskulla. Samalla kun Suomen vuotavaan talouteen saadaan lisätuloja, voidaan myös vähentää alkoholihaittoja. Jälkimmäiseen tarkoitukseen tehokkaimmiksi keinoiksihan on Sosiaali ja terveysministeriön mukaan todettu verojen korotus, mainonnan rajoittaminen, myynnin monopolisointi, myyntiaikojen rajoittaminen, rattijuopumuksen vastainen työ sekä sosiaali- ja terveydenhuollon toiminnan tehostaminen.

Itselläni ei ole mitään alkoholiveron korottamista vastaan, mikäli se lisää kansanterveyttä. Ja näin se voi hyvinkin tehdä, sillä korotukset ovat maltillisia ja tuskin elvyttävät nyt jo unholaan painumassa olevia käsityötaitoja, jotka nuoruudessani kuuluivat käytännössä jokaisen opiskelijan arkipäivään. Silloinhan lähes jokaisessa opiskelijaboksissa pulputti noin 30 litran astia joko viiniä tai olutta - ja vanhempi väki tiputteli kirkkaampaa tavaraa. Enkä usko, että väki innostuu myöskään kuljettelemaan virolaista tai venäläistä tavaraa rajojen yli - ainakaan laajemmassa mittakaavassa.

Alkoholiverotuksen yleisen korottamisen hyväksymisen ohella jouduin kuitenkin hämmästelemään veronkorotusten jakaantumista eri alkoholilaatujen välillä. Vähimmällä korotuksella selvisivät viinit (3%), kun taas olutta (4,5%)  ja vahvoja viinaksia (5,5%) päätettiin verottaa selvästi raskaammalla kädellä.

En minä tätä muuten ihmettelisi, mutta kun hallitusohjelmassa oikein erikseen linjattiin tavoitteeksi, että "verotuksella vahvistetaan talouskasvua ja työllisyyttä". Miten nyt tehty alkoholiverotuslinjaus tukee tätä tavoitetta? Toki Suomessa on muutama pieni marjaviinifirma, mutta niistä huolimatta on maamme kovin merkityksetön viinintuottajamaa.

Sen sijaan suurin osa Suomessa juodusta oluesta tehdään edelleenkin kotimaassa, osa siitä toki ulkomaisessa omistuksessa olevissa suurissa panimoissa, osa savolaisessa maakuntahengen ilmentymässä ja pieni suikale myöskin suorastaan taitoa vaativana käsityönä pienpanimoissa.

Väkevistä juomista puolestaan pitkäaikainen kotimainen suursuosikki Koskenkorvan viina on pikkuhiljaa menettänyt markkinaosuuttaan. Siitä osa on valunut muille vastaaville kotimaisille tuotteille, mutta myös ulkomaiseen väkiviinaan pohjautuville valmisteille. Silti myös vahvojen juomien osalta kotimaisuusaste on jotain aivan muuta kuin lähes pelkästään ulkomailla valmistettujen viinien.

On siis selvää, että hallitus tahtoi jostain syystä linjata alkoholiveron ohjaamaan kulutusta kohti ulkomaisia alkoholituotteita. Syytä tähän voi arvailla itse kukin, mutta ainakaan hallitusohjelman mukainen tämä linjaus ei ole. Eikä vahvista sen enempää suomalaista talouskasvua kuin työllisyyttäkään.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Harmaa talous
Formula-rata Kreikkaan
Kuinka kissa latkii maitoa?