Pietari Suuren reinkarnaatio, Pohjois-Korea ja NATO-optio

Venäjä on ainakin omasta mielestään suurvalta. Ja sen presidentti Vladimir Putin kokee ilmeisesti olevansa jonkinlainen omatekoinen Pietari Suuren reinkarnaatio.

Mutta mitä pitäisi ajatella suurvallasta, joka käytyään pari vuotta sotaa pienempää naapuriaan vastaan on joutunut tilanteeseen, jossa sen tykistöammuksista puolet tuotetaan kansainvälisen politiikan paariavaltiossa, Pohjois-Koreassa? Ja siitä huolimatta hyökkäyssota takkuilee. 

* * *

Vladimir Putin saattoi - Pohjois-Korean tuesta huolimatta - kokea voimakkaita tunteita kuultuaan, että Naton entinen pääsihteeri Jens Stoltenberg arveli Ukrainan voivan päästä NATO:n jäseneksi jopa siinä tapauksessa, että osa sen alueista on Venäjän miehittämiä. Tarkemmin sanottuna, NATO:on voisi liittyä se osa Ukrainasta, joka olisi vapaa hyökkääjien joukoista. 

Tämä olisi epäilemättä mielenkiintoinen ratkaisu, joka samalla kuitenkin todennäköisesti vahvistaisi sen, että Ukraina menettäisi pysyvästi venäläisten hallitsemat maa-alueet. Eli sille kävisi vähän samalla tavalla kuin Suomelle talvisodassa sen joutuessa luovuttamaan ison osan alueestaan Neuvostoliitolle.

Nähtäväksi siis jää, tarttuuko Ukraina Stoltenbergin väläyttämään mahdollisuuteen, vai haluaako se jatkaa taistelua saadakseen menettämänsä alueet takaisin. Tässä suhteessa osa ratkaisusta kuuluu kuitenkin länsimaille, joiden antama aseapu on Zelenskyin armeijan toiminnalle elintärkeää.

Näin siksi, että raadollisessa reaalimaailmassa Ukraina saattaa omasta tahdostaan riippumatta joutua valintatilanteeseen jo ensi kuussa, kun Yhdysvalloille valitaan presidentti. Jos voittaja on silloin Donald Trump, saattaa käydä niin, että Stoltenbergin arvelusta muodostuu Ukrainan sodan lopputulos - riippumatta siitä haluavatko ukrainalaiset sitä itse tai ei. 

Jos näin kävisi, voisivat länsimaiden johtavat poliitikot alkaa pohtia sitä, miten Ukrainassa saattoi käydä siten, että maailman vauraimpien maiden tukema osapuoli hävisi sodan Pohjois-Korean tukemaa osapuolta vastaan. Ja Vladmir Putin puolestaan voisi edelleen nauttia Pietari Suureen liittyvistä hallusinaatioistaan ja ryhtyä suunnittelemaan tulevia valloitusretkiään! 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ukraina antoi kovia iskuja, mutta riittävätkö ne kaatamaan Venäjän armeijan?
Ukrainan sodassa nähtiin jälleen käänne
Maahanmuutto ja Ukrainan sota järisyttivät Saksan valtapolitiikkaa

Alexander Stubb teki järkevän ja vähemmän järkevän linjauksen

Tasavallan presidentti Alexander Stubb osoitti johtavansa Suomen ulkopolitiikkaa. Tämä tapahtui koska ministeri Ville Tavio (ps) ilmoitti, ettei Suomi liity Ukrainan jälleenrakentamiseen liittyvään tasa-arvoliittoumaan, ja ministeri Elina Valtonen (kok) äänesti sellaisen YK:n yleiskokouksessa päätös­lauselman puolesta, jossa vaaditaan Israelia lopettamaan palestiinalais­alueiden laiton miehitys vuoden sisällä. 

Stubbin mukaan Suomi kyllä kohtelee Israelin Länsirannan siirtokuntia jatkossakin laittomina, mutta ei ole tunnustamassa Palestiinan valtiota näillä näkymillä. Sen sijaan sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen oikeudet korostuvat hänen päätöksellään suomalaisessa ulkopolitiikassa. 

Omalta osaltani näen stubbilaisen suhtautumisen Länsirannan asemaan järkeväksi, joskaan asia ei millään tavalla kuulu meille suomalaisille. En myöskään vastusta sukupuoli- ja seksualivähemmistöjen ihmisoikeuksia, mutta en nyt kuitenkaan lähtisi päsmäröimään niille erityisasemaa juuri Ukrainassa. 

Jälkimmäinen näkemykseni perustuu kahteen asiaan. Ensinnäkin Ukrainassa on tällä hetkellä paljon akuutimpikin ongelma - venäläisten aloittama sota - jonka ratkaisemiseen Suomenkin kannattaisi keskittyä. Toiseksi, en näe LBGTQ-käyttäytymisen laillistanutta Ukrainaa mitenkään erityisen ongelmallisena yhteiskuntana sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen oikeuksien suhteen. 

Siksi pitäisin järkevänä - jos jälkimmäiseen asiaan halutaan vaikuttaa - suomalaispanosten sijoittamista sinne, missä normaalista sukupuolikäyttäytymisestä poikkeavia ihmisiä rangaistaan kuolemalla tai muilla tavoilla. Ensin mainittujakin nimittäin löytyy edelleen maailmasta (esimerkki, toinen ja kolmas) puhumattakaan jälkimmäisistä (esimerkki ja toinen). 

Niin tai näin. Olen kuitenkin kaiken kaikkiaan pitänyt nykyisen tasavallan presidentin aiempaa toimintaa korkeassa virassaan odotuksiani parempana. Ja toivon, että näin jatkuu myös tulevaisuudessa.

Lisäksi tiedostan sen, että presidentinvaalin toisen kierroksen vaihtoehtona oli henkilö - Pekka Haavisto - jonka nousu ulkopolitiikkamme johtoon olisi varsin suurella todennäköisyydellä ollut kansallinen katastrofi. Enkä tarkoita tällä hänen seksuaalista suuntautumistaan, vaan miehen "näyttöjä" poliittisen uransa eri vaiheissa (esimerkki, toinen ja kolmas). 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Disinformaation levittäminen on osa Venäjän sodankäyntiä
Suomalaiset haluavat rajalain
Alexander Stubb, Suomen presidentti

Ruotsalainen tomaattihyökkäys ja Venla Berneliuksen oppineisuus

Eilisaamuna tulin kirjoittaneeksi ruotsalaisen yhteiskunnan surullisesta tilanteesta. Torstaipäivä toikin sitten mukanaan uutisen, jonka mukaan Ruotsin ulkoministeri sai sikäläisessä eduskunnassa niskaansa pussillisen tomaatteja ja punasipuleita. Ministeri pakeni täysistuntosalista, ja keskustelu keskeytettiin hetkeksi. Aikamoista demokratiaa...

Tapauksen seurauksena kahta naista ja yhtä miestä epäillään nyt virallisen tilaisuuden häiritsemisestä. Minulle on kuitenkin jäänyt epäselväksi se, että oliko tapauksessa kyse ruotsalaisista vai "ruotsalaisista" häiriköistä. Palestiinalaismielisiä he joka tapauksessa olivat.

* * *

Kun nyt aloin vanhoja kaivelemaan, niin palaan myös toissapäiväiseen aiheeseeni. Näin siksi, että Helsingin yliopiston kaupunkimaantieteen dosentti Venla Berneliusta oli haastateltu Ylellä. Ja sen perusteella vaikuttaa vahvasti, ettei hän ole eilisestä blogimerkinnästänäni huolimatta ymmärtänyt, että maahanmuuttajataustaisten lasten huonoon koulumenestykseen saattavat vaikuttaa etnis-kulttuuriset seikat. 

Siis sellaiset kuin maahanmuuttajaryhmissä tavalliset serkusavioliitot - jopa sukupolvesta toiseen - ja niiden negatiivinen vaikutus jälkeläisiin. Tai älykkyyden korkea periytymisaste, joka seuraa siihen kohdistuvasta luonnonvalinnasta. 

Se taas on johtanut eri geenimuotojen frekvenssien vaihteluun väestöryhmien välillä, mikä näkyy eri ihmispopulaatioiden älykkyyttä koskevissa mitattuksissa. Näin siitä huolimatta, että niiden tuloksissa näkyvät myös ympäristötekijät. 

Eikä hän liene havainnut myöskään tiettyjen etnis-kulttuuristen ryhmien asuttamien valtioiden heikkoa menestystä niin tieteellisen tiedon tuottajina kuin tavallisten ihmisten hyvinvoinnin luojina. Puhumattakaan uskontojen tutkitusta vaikutuksesta afrikkalaisten kykyyn nostaa yhteiskunnallista asemaansa kotimaissaan. 

Jos dosentti Bernelius nyt sattuisi lukemaan tämän jutun, niin kehotan häntä perehtymään edellisen kappaleen linkitettyihin nettisivuihin ja tarvittaessa tutkimaan myös niissä linkitettyjä faktasivuja ja tutkimusraportteja. Oppiminen on nimittäin elinikäinen prosessi, eikä lisäoppi kaada ojaan edes dosenttia, vaikka sellaisella onkin tittelinsä mukaisesti jo perusteelliset tiedot - ainakin omalta alaltaan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Käsikranaatti räjähti Puistolassa - poliisi hukassa
Kohutun koulututkimuksen tekijöiden kehno tutkimusetiikka
Ylen taitavaa propagandaa

Käsikranaatti räjähti Puistolassa - poliisi hukassa

Käsikranaatti räjähti yöllä kerrostalon pihalla Helsingin Puistolassa, Tapulikaupungissa. Kukaan ei loukkaantunut tapauksen seurauksena, eikä poliisilla ole aavistustakaan kranaatin heittäjästä. Eikä käsitystä siitä, liittyikö se aiemmin Espoon Suvelassa ja Vantaan Hakunilassa tapahtuneisiin ampumisiin.

Nämä tapahtumat kuulostavat uskomattomalta ja sitä ne ovatkin. Tosiasiassa kuvaamani tapahtumat sattuivat nimittäin Tukholman kaupunginosissa, eivätkä Suomen pääkaupunkiseudulla. Toivottavasti arvoisan lukijani verenpaine ei kuitenkaan ehtinyt nousta vaarallisen korkeaksi. 

* * *

Päätin sijoittaa Ruotsin tapahtumat Suomeen siksi, että se tekee niistä ikään kuin omakohtaisempia ja herättää siksi voimakkaampia tunteita. Ja sitä kautta auttaa meitä ymmärtämään paremmin naapurimaamme nykyistä tilannetta. Sekä selittää sitä, miksi ruotsalaispoliisit ovat jo ajat sitten varoittaneet suomalaisia toistamasta omia maahanmuuttopoliittisia virheitään.

Naapurin tilanteesta esimerkkinä toimii myös eilinen uutinen siitä, kuinka "ruotsalaiset" ovat ammuskelleet Ruotsin ja heitelleet käsikranaatteja Tanskan Israelin suurlähetystön läheisyydessä. Tanskan poliisi on toki jo suorittanut kiinniottoja, mutta Tukholmassa ei ollut eiliseen iltapäivään mennessä tietenkään pidätetty ketään.

Toisin sanoen ruotsalainen yhteiskunta on päätynyt tilanteeseen, jossa väkivalta on jatkuvasti läsnä ja saattaa leimahtaa missä tahansa - jopa naapurimaissa. Eikä tilanteeseen ole ainakaan Itämeren tältä puolelta nähtävissä muutosta ilman radikaaleja toimenpiteitä. 

Nähtäväksi siis jää, tapahtuuko Ruotsissa jossain vaiheessa maahanmuuttopoliittinen täyskäännös. Tai tullaanko Suomessa ottamaan käyttöön radikaaleja toimenpiteitä ennen kuin olemme samassa tilanteessa kuin naapurimme. Vai voisivatko suomalaiset poliitikot viheltää pelin poikki jo nyt, kun oma yhteiskuntarauhamme on vielä pääosin kohtuullisessa jamassa?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ruotsalaiset rikolliskasvattamot ja Lassilan ampuminen
Monenlaista väkivaltaa ja terrori-iskujen torjuntaa
Sitä saa, mitä tilaa

Kohutun koulututkimuksen tekijöiden kehno tutkimusetiikka

PISA-tulosten perusteella tehdyn tutkimuksen mukaan huomattava osa maahanmuuttajataustaisista lapsista osaa huonosti koulussa opetettuja asioita. Esimerkiksi ensimmäisen sukupolven maahanmuuttajataustaisista oppilaista 58 prosenttia osaa heikosti matematiikkaa. Toiseen sukupolveen mennessä tilanne kohenee hiukan, mutta edelleenkin 43 prosentilla on heikko osaaminen. Näitä lukija voi verrata suomalaistaustaisiin oppilaisiin, joista heikkoja matematiikan osaajia on 22 prosenttia.

Lukutaidon osalta tilanne on samankaltainen ja toisenkin sukupolven maahanmuuttajataustaisista oppilaista 39 prosentilla ei ole sen suhteen riittäviä tietoja ja taitoja osallistuakseen täysipainoisesti yhteiskunnan toimintoihin, kuten jatko-opintoihin ja työelämään. Nämä tosiasiat ovat tietenkin kuin märkä rätti niiden kasvoille, jotka ovat kuvitelleet maahanmuuton korjaavan suomalaista yhteiskuntaa uhkaavan työvoimapulan.

Tutkimuksen tulokset on onneksi julkaistu suhteellisen näyttävästi ja tosiasiat tunnustaen. Sen sijaan minua ihmetyttää tutkijoiden kannanotto omia tuloksiaan kohtaan.  

Enkä tarkoita tällä sitä, etteikö heidän selityksensä siitä, että "tutkimus­tuloksia on vaikea selittää yksittäisillä tekijöillä" olisi todenmukainen. Päinvastoin, tietenkin se pitää paikkansa, eikä ole syytä epäillä, etteikö maahanmuuttajataustaisten oppilaiden kanssa olisi - tutkijoiden esille nostamia - niin sanottuja kohtaamisongelmia tai etteikö heikoissa osaamistuloksissa näkyisi myös heidän sosioekonominen asemansa tai kantaväestöä heikompi suomenkielen taito. 

Sen sijaan tarkoitan sitä, että tutkijat näyttävät haluavan sulkea selityksistä pois ilmeisimmän, eli maahanmuuttaja- ja suomalaislasten väliset perinnölliset ja kulttuuriset erot. Yksi tutkimuksen tekijöistä on jopa väittänyt, että "nuoret eivät ole mitenkään huonoja, eikä oppimistulosten lasku mene mitenkään nuorten piikkiin". 

Tämä on käsittämätöntä, sillä vaikka tämä näkemys olisikin oikea, ei selitystä voi sulkea pois ennen kuin sen totuusarvo on osoitettu vääräksi - eikä näin ole ainakaan asiasta kirjoitettujen lehtijuttujen mukaan tehty. Ja siksi argumentti osoittaa kyseisen näkemyksen esittäneeltä henkilöltä harvinaisen kehnoa tutkijan etiikkaa eli tutkimuksen rajaamista omien wokellusväritteisten ennakkoluulojen perusteella. 

Ja kuitenkin tutkijoilla täytyy olla tiedossa humanitaarisissa maahanmuuttajaryhmissä tavalliset serkusavioliitot - jopa sukupolvesta toiseen - ja niiden negatiivinen vaikutus jälkeläisiin. Eikä liene syytä jättää huomiotta tiettyjen etnis-kulttuuristen ryhmien asuttamien valtioiden heikkoa menestystä niin tieteellisen tiedon tuottajina kuin tavallisten ihmisten hyvinvoinnin luojina. Puhumattakaan uskontojen tutkitusta vaikutuksesta afrikkalaisten kykyyn nostaa yhteiskunnallista asemaansa kotimaissaan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Humanitarian immigration does not provide a solution to Finland's demographic dependency ratio
Eläimiksi identifioituvat koululaiset ja koko maailman järki
Suomalaiskoulujen alamäen syyt ovat vihervasemmistolaisissa uudistuksissa

Henkisesti alakouluikäiset joutuivat hyökkäyksen kohteeksi, mutta tuleeko Iran apuun?

Yleisradion rohkea toimittaja Antti Kuronen - jota minäkin arvostan korkealle - joutui eilen illalla suorassa lähetyksessä libanonilaisnuorten ja hetken kuluttua myös Hizbollahin miesten häiritsemäksi. Tapaus oli tietenkin ikävä, mutta myöskin kuvaava. 

Näin siksi, että välikohtaus osoitti paremmin kuin tuhat sanaa, minkälaisesta porukasta on kyse. Ensin lähetystä häirinneet nuoret aikuiset käyttäytyivät kuin päiväkoti- tai korkeintaan alakouluikäiset lapset pyrkimällä saamaan naamansa - ja innokkaimman myös äänensä - TV-lähetykseen. 

Hetken kuluttua - Kurosen mainittua taikasanan Hizbollah - varttuneemmat Hamasin terroristit pyrkivät varastamaan Kuroselta kameran varusteineen - ja onnistuivat myös rikkomaan sitä jonkin verran. Näin he osoittivat vastustavansa puolueetonta uutisointia Libanonista tilanteessa, jossa koko muslimimaailma suoltaa kaikissa mahdollisissa medioissa Hizbollahin propagandaa (esimerkki ja toinen).

* * *

Saa siis nähdä, miten tämä porukka selviää Israelin viime yönä alkaneesta hyökkäyksestä. Selviävätkö juutalaisvaltion sotilaat helposti Hizbollahin työntämisestä kauemmas rajalta, vai pystyvätkö henkisesti lasten tasolla olevat shiialaistaistelijat tekemään tehokasta vastarintaa? Ja onnistuuko Israelin armeija tavoitteessaan lopettaa rakettituli Libanonsta Pohjois-Israeliin?

Nähtäväksi jää myös muiden valtioiden suhtautuminen Israelin hyökkäykseen. Selvää lienee, että alakoulun tasolle jääneet toivovat saavansa apua ainakin Iranilta. 

Vetoja voi siten lyödä myös siitä, että uskaltavatko maata hallitsevat mullahit vaarantaa oman asemansa auttaakseen terroristiliittolaisiaan. Ja jos uskaltavat, niin käyttääkö Israel tilannetta hyväkseen siirtääkseen Iranin ydinaseohjelman saavutukset historiaan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Hassan Nasrallah tapettiin, mutta Libanonista tuskin tulee uudelleen Lähi-idän Sveitsiä
Ylen taitavaa propagandaa
Varastelevat apinat käyvät vaihtokauppaa temppelissä