Nuorista berliiniläisnaisista yli puolet äänesti äärivasemmistoa

Saksalaisessa politiikassa on tapahtumassa järisyttävä muutos, koska ihmiset ovat tyytymättömiä vanhoihin valtapuolueisiin, etenkin maata johtaviin Kristillisdemokraatteihin. Tyytymättömuus oli Mecklenburg-Etu-Pommerin osavaltiovaaleissa niin suurta, että puolue putosi kokonaan pois osavaltion parlamentista. Eikä kannatus ollut kummoinen Berliinissäkään, vaikka äänimäärä oli sentään edes 19 prosenttia.

Vaalien seurauksena CDU:n puheenjohtajan, liittokansleri Friedrich Merzin asema maan johdossa ja hänen omassa puolueessaan heikkenee, mikä epäilemättä vaikuttaa valtakunnanpolitiikkaan kuten monet suomalaiset mediat ovat uutisoineet. Nähtäväksi kuitenkin jää, miten tämä vaikuttaa Saksan maahanmuutto-, Venäjä- ja EU-politiikkaan. 

* * *

Nyt käydyistä vaaleista on syytä nostaa esille pari mielenkiintoista nyanssia. Ensinnäkin nuorten naisten ja miesten ero äänestämisessä oli lievästi sanottuna mielenkiintoinen. 

Visegrád 24:n mukaan alle 25-vuotiaista berliiniläisistä naisista 51 prosenttia äänesti entisen DDR:n valtapuolueen jatkajaa eli äärivasemmistolaista Linkeä – miehistä näin teki 34 prosenttia. Toisaalta nuorista miehistä AfD:tä äänesti 15 prosenttia, kun kauniimpaan sukupuoleen kuuluvista näin teki vain yhdeksän prosenttia. 

On vaikea kuvitella, mitä nuoret berliinittäret ajattelivat äänestyskopissaan. Halusivatko he DDR:n aikaisen kurjuuden takaisin? Vai kaipasivatko he lisää muslimeita kaupunkiinsa, koska Linken listoilta meni meni läpi myös islamisteja, tai ainakin sellaisten kavereita. Vai mistä tässä on oikein kysymys?

Yksi vaalien todennäköisistä seurauksista on myös se, että Berliinin pormestariksi noussee Elif Eralp, joka on turkkilaistaustainen. Häntä on jo ehditty verrata New Yorkin talouden kuralle saaneeseen muslimipormestariin Zohran Mamdaniin. Nähtäväksi siis jää, käykö Berliinissä samoin.

* * *

On selvää, että Friedrich Merzin ja muiden kristillisdemokraattien on muutettava politiikkaansa, mikäli he haluavat jatkaa yhtenä Saksan valtapuolueena. Kysymys kuitenkin kuuluu, että mihin suuntaan puoluetta pitäisi kehittää. 

Olisiko CDU/CSU uskottava vaihtoehto AfD:lle maahanmuuton aiheuttamien ongelmien kuntoon panijana, mikäli se siirtyisi sellaiseen suuntaan? Vai pitäisikö puolueen ryhtyä Venäjä-myönteiseksi ja palkita Vladimir Putin tämän ponnisteluista Ukrainassa? 

* * *

Minä suosittelen, että Friedrich Merz ryhtyy yhteistyöhön AfD:n kanssa estääkseen sosiaalidemokraattien, vihreiden ja äärivasemmiston valtaannousun koko Saksassa? Esimerkkiä Merz voisi hakea Suomesta, missä AfD:n tavoin maahanmuuttokriittiset perussuomalaiset ovat osoittautuneet asiansa hoitaviksi ministereiksi ja samalla johtaneet Suomea pitkin askelin kohti kestävää talous- ja maahanmuuttopolitiikkaa. 

Toki Perussuomalaiset ja Vaihtoehto Saksalle ovat monin tavoin erilaisia puolueita – erityisesti Venäjä-suhteessaan. Siinä missä suomalaispuolue ymmärtää venäläisen imperialismin aiheuttaman uhan ja suhtautuu siihen vakavasti, ollaan AfD:n piirissä käsittämättömän sinisilmäisiä Moskovan päättäjien suhteen. 

Toisaalta suomalainen tapa ottaa protestipuolueiden edustajia hallitukseen – aikanaan kommunisteja ja sittemmin perussuomalaisia – on osoittanut, että valta ja vastuu johtavat ymmärryksen syvenemiseen. Ja samalla kansallinen politiikka huomioi varsin kohtuullisesti kansalaisten vaaleissa osoittaman tahdon. 

Suomessa se on tarkoittanut viimeisten kolmen vuoden aikana maahanmuuttopolitiikan järkeistämistä, erinäisiä yksityisen ja julkisen talouden korjausliikkeitä ja aivan viime aikoina myös järjen käytön palauttamista koulutuspolitiikassa. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Esimerkillinen demokratia
AfD:n voitto nostatti älyllistä epärehellisyyttä suomalaispoliitikoissa
Saksalainen vaihtoehto

Esimerkillinen demokratia

Saksan osavaltiovaalit ovat herättäneet poikkeuksellisen paljon huomiota, koska niissä on tapahtumassa historiallinen muutos, jossa Vaihtoehto Saksalle -puolue eli AfD on ajamassa vanhaa vallanpitäjää eli Kristillisdemokraatteja (CDU) pienpuolueeksi. 

Tästä saatiin esimakua pari viikkoa sitten ja lisää on tulossa tänä viikonloppuna Berliinissä ja Mecklenburg-Etu-Pommerissa. Suurimman tyytymättämyyden syynä on saksalainen maahanmuuttopolitiikka, joka on muuttamassa koko yhteiskuntaa rajulla tavalla. 

Maahanmuuttopolitiikan lisäksi Saksassa muuttuu moni muukin asia, koska AfD:llä on myös muita linjauksia, jotka poikkeavat CDU:sta ja sen kanssa vallan jakaneista sosiaalidemokraateista. Niistä esimerkkeinä mainittakoon puolueen euro-, Venäjä- ja ilmastopolitiikka, jotka kaikki poikkeavat Berliinin vallanpitäjien ja myös useimpien muiden eurooppalaisten johtajien näkemyksistä. 

* * *

Kaiken tämän seurauksen AfD:n menestyksen uutisointi on suomalaismedioissa muistuttanut ajoittain katastrofiraportointia (esimerkki, toinen). Ja samalla on unohdettu, että saksalaisessa muutoksessa on kyse – ei enemmästä eikä vähemmästä kuin – esimerkillisesti toimivasta demokratiasta, jossa muutos seuraa poliittisen eliitin kansan tahdon vastaisesta politiikasta. Eli sikäläistä yhteiskuntaa rajusti muuttaneen kehitysmaalaisten kansainvaelluksen sallimisesta. 

Samalla Saksan osavaltioiden poliittinen muutos osoittaa demokratian hienouden, koska se pakottaa vastahankaisen eliitin hyväksymään kansan tahdon. Tämä ei olisi mahdollista näennäisdemokratioissa, kuten Venäjällä tai Kiinassa, mutta Saksassa kansanvalta näyttäisi toimivan.

* * *

Siksi myös meidän suomalaisten – ja meidän medioidemme – olisi syytä ylistää ja juhlia saksalaisen demokratian toimivuutta. Ja samalla rohkaista myös suomalaisia käyttämään sitä valtaa, joka meille on perustuslaissa suotu. 

Sen mukaan "valtiovalta Suomessa kuuluu kansalle". Ja sitä me pääsemme käyttämään seuraavan kerran ensi huhtikuun 18. päivänä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
AfD:n voitto nostatti älyllistä epärehellisyyttä suomalaispoliitikoissa
Saksalainen vaihtoehto
Eurooppalaisia trendejä ja tulevaisuudennäkymiä

Maahanmuutto ja Ukrainan sota järisyttivät Saksan valtapolitiikkaa

Saksan Thüringenin osavaltion vaaleissa kansa protestoi valtapuolueiden epäonnistunutta maahanmuuttopolitiikkaa ja myös Ukrainan tukemista vastaan. Sen seurauksena Vaihtoehto Saksalle eli AfD sai yli 32 prosenttia ja laitavasemmistolainen sekä niin ikään maahanmuuttoon kriittisesti suhtautuva arvokonservatiivinen BSW-puoluekin lähes 16 prosenttia annetuista äänistä.  

Vanhoista valtapuolueista Kristillisdemokraatit eli CDU sai vajaat 24, vasemmistopuolue Linke noin 13, Sosiaalidemokraatit SPD vain kuusi ja Vihreät vaivaiset kolme prosenttia äänistä. Siten ne kokivat melkoisen romahduksen ja viimeksi mainittu jopa putosi maapäiviltä eli osavaltioparlamentista samoin kuin Vapaat Demokraatit eli FDP. 

Saksin osavaltiossa CDU menetti jonkin verran ääniä, mutta säilytti asemansa suurimpana puolueena lähes 32 prosentin äänisaaliilla. Toiseksi nousi kuitenkin AfD, joka niin ikään keräsi yli 30 prosenttia äänistä. Kolmanneksi eniten kannatusta keräsi BSW vajaan 12 prosentin äänisaaliillaan. 

Sen sijaan SPD suorastaan romahti Saksissa ja sai vain seitsemän prosenttia äänistä. Vihreät saivat hiukan yli ja  Linke alle viisi prosenttia äänistä. Myös Saksissa Vapaat Demokraatit putosivat osavaltioparlamentista. 

Nähtäväksi jää, miten osavaltiovaalien tulos vaikuttaa koko Saksan tulevaan politiikkaan. Ehdimmehän juuri ennen käytyjä osavaltiovaaleja nähdä maan sosiaalidemokraattisvetoisen hallituksen päättäneen radikaalista maahanmuuttopolitiikan kiristyksestä. Toisaalta ainakin CDU on ilmoittanut, ettei se ryhdy yhteistyöhön uusien puolueiden kanssa. 

* * *

Jos tästä vaalituloksesta voi jotain oppia niin sen, että demokratiassa kannattaisi kuunnella kansaa. Eli tehdä sellaista politiikkaa, jolle on edes jonkinlainen hyväksyntä tavallisten ihmisten keskuudessa eikä ainakaan pyrkiä heikentämään heidän jokapäiväistä elämäänsä, kuten viimeisten vuosikymmenten aikana on tehty kautta Länsi-Euroopan sallimalla kehitysmaalaisten kansainvaellus.

Saksassa ei myöskään kannattaisi sulkea ainakaan molempia uusia puolueita ulos valtapolitiikasta, vaan antaa niille vastuuta. Näin kansa saisi katetta vaatimuksilleen ja tehtyjä virheitä tulisi korjatuksi. Ja samalla testatuksi onko uusilla puolueilla kykyä viedä maata parempaan suuntaan.

Näin ei kuitenkaan ole ilmeisesti tarkoitus tehdä varsinkaan koko liittotasavallan alueella, vaan vanha valta haluaa jatkaa hallitsemista. Toivon mukaan se ottaa kuitenkin kopin asiakysymyksistä ja toteuttaa ainakin lupauksensa tehtyjen maahanmuuttopoliittisten virheiden korjaamisesta. 

Ukrainan tukikysymys onkin sitten meidän suomalaisten kannalta hankalampi asia. Venäjän rajavaltiona Suomi on sellaisessa tilanteessa, että mikä tahansa etu, jonka Venäjä saavuttaa hyökkäyssodassaan, heikentää meidän turvallisuuttamme. Näin siitä huolimatta, että liityimme NATO:on, joka toki antaa tukea mahdollisen hyökkäyksen sattuessa. 

Siksi uusien Ukrainan tukeen negatiivisesti suhtautuvien puolueiden menestys saattaa heikentää myös meidän turvallisuustilannettamme, mikäli myös Saksan vanhat valtapuolueet rupeavat vielä nykyistäkin nihkeämmiksi sen tukemisessa. Valitettavasti tämäkin lienee odotettavissa ennemmin tai myöhemmin.  Ainakin, mikäli germaanien uusien puolueiden suosio saa itäisen Saksan vaaleista nostetta myös maan läntisissä osavaltioissa, joissa niiden kannatus on tähän asti ollut merkittävästi vähäisempää.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Amnesty tai uusi puukkoisku tuskin vaikuttavat Saksan uuteen maahanmuuttopolitiikkaan
Afghans Had to Go
Saksan sosiaalidemokraatit Putinin tukena