Punavihreä narratiivi

Helsingin Sanoissa julkaistiin Tommi Niemisen avoin kirje, jossa tämä ihmetteli aikuisuuden katoamista joidenkin kansanedustajien puheista. Nimeltä mainiten hän kirjoitti Perussuomalaisten Ano Turtiaisesta, Juha Mäenpäästä ja Veikko Vallinista, mutta ihmetteli myös saman puolueen julkisten johtohahmojen Jussi Halla-ahon ja Laura Huhtasaaren antamaa tukea puolueeseen kuulumattomalle Junes Lokalle. Niemisen mukaan tämä on "äärioikeistolainen, jonka yksityiskohtaisissa fantasioissa joukkoraiskataan nimeltä mainittuja punavihervasemmiston naisia".

En ole varsinaisesti seurannut  Lokan viestintää, enkä siksi tiedä Niemisen väitteiden todenperäisyyttä. Tässä yhteydessä olisi kuitenkin ollut asiallista, että Niemisen olisi hänen "fantasioidensa" lisäksi kertonut, että se oli juuri Junes Lokka, joka toi julkisuuteen oululaisen raiskausringin, josta maamme valtamedia oli visusti vaiennut. Ehkäpä Halla-ahon ja Huhtasaaren hänelle antaman tuen takana on tämä valtamediallemme äärimmäisen häpeällinen tosiasia?

Tähän liittyen välitettäköön tässä myös PT-median uutinen, jonka mukaan "Jyväskylässä ja naapurikunnissa on menossa vastaavankaltainen seksuaalirikosrypäs kuin Oulussa... tapaukset eivät ole tulleet esille lähinnä sen takia, että paikkakunnalla ei ole omaa Junes Lokkaa". Toivon mukaan valtamediamme on oppinut Oulun tapauksesta ja selvittää pitääkö PT-Median väite paikkansa - ja uutisoi löydöksensä riittävällä näyttävyydellä antaen kunnian/moitteet kyseisen väitteen ensimmäiseksi esille nostaneelle PT-Medialle.

Mutta palataan Turtiaisen, Mäenpään ja Vallinin kielenkäyttöön. Se on tosiaan ainakin ajoittain ollut varsin epäsivistynyttä, mutta ainakin kansanedustaja-aikana pikemminkin maskuliinista suunsoittoa kuin varsinaista vihapuhetta, saati kiihottamista kansanryhmiä vastaan.

Siksi minusta oli hämmästyttävää, että Nieminen vertasi näiden miesten puheita kymmenien vuosien takaisiin äärivasemmistolaisten Pirkko Turpeisen ja Oili Suomen pitämiin avoimiin vallankumouspuheisiin, joiden ilmeisen vakavana tarkoituksena oli kapina laillista esivaltaa vastaan.

* * *

Katselin eilen TV:stä erästä ajallemme tyypillistä draamaa, jonka viitekehykseksi oli rakennettu varsin tavanomainen vihervasemmistolaisten "hyvien" ja talouskonservatiivisten "pahojen" voimien välinen ristiriita. Sitä katsellessani jäin miettimään, että miksi viihdeteollisuutemme ajaa niin laajana rintamana vihervasemmistolaista narratiivia. Sama ajatus oli käynyt jo aiemmin mielessäni katsellessani TV-uutisista nuorten taiteilijoiden haastatteluita, joista kuuluivat erittäin vahvoina vihervasemmistolaisen eskatologian kaiut.

Miksi kukaan median esillä pitämä länsimainen käsikirjoittaja ei kirjoita, ohjaaja ohjaa, taiteilija taiteile tai räppäri räppää teoksia, joissa olisi talousliberaali tai kansalliskonservatiivinen narratiivi? Eli miksei esimerkiksi dekkarin tapahtumien taustalla ole koskaan viherpunaisen suunnitelmatalouden unelmahöttöpolitiikan aiheuttama taloudellinen kaaos ja pakkovalta, maahanmuuttajamiesten öisillä kaupungin kaduilla aiheuttama pelko tai maaseutuelinkeinojen punavihreän narratiivin nimissä aiheutettu toivottomuus - ja miksei tarinan sankari nykyisin enää juuri koskaan edusta perinteisiä länsimaisia hyveitä?

En tiedä mistä punavihreän narratiivin kannatus taiteilijoiden ja viihteentekijöiden parissa johtuu. Onko kyse siitä, että taidekoulutus vetää valmiiksi tällaisia ihmisiä puoleensa? Vai siitä, että koulutukseen sisältyy sitä tukevaa propagandaa? Vai yksinkertaisesti siitä, että taidetta ja viihdettä esille tuovat foorumit nostavat esille vain yhdenlaista narratiivia, jolloin luovien taiteilijoiden, käsikirjoittajien ja ohjaajien on elääkseen noudatettava heidän määräämiään askelmerkkejä?

Niin tai näin. Katson Tommi Niemisen kirjoituksen Turtiaisesta, Mäenpäästä ja Vallinista liittyvän tähän punavihreään narratiiviin. Ja juuri siksi siihen ei sisältynyt esimerkiksi sitä, että politiikan toisella laidalla perussuomalaisten annetaan yleisesti ja avoimesti ymmärtää olevan rasisteja, fasisteja tai jopa natseja kuten kansanedustaja Veronica Honkasalon (vas) ja Jari Tervon Twitteriin kirjoittamat esimerkit osoittavat.

Siihen ei sovi myöskään rehellinen puhe siitä, että hallitsemattomaan kehitysmaalaisten maahanmuuttoon sisältyvät valtavat riskit, joiden aiheuttaman todellisuuden kanssa eletään naapurimaassamme Ruotsissa. Sehän kilpailee maailman johtajan asemasta mm. maahanmuuttajiin assosioituneiden raiskausten, räjäytysten ja autojen tuhopolttojen sarjoissa.

Itse näen, että Tommi Nieminen sen enempää kuin kukaan hänen kollegansakaan ei ole vallitsevan narratiiviin takia kirjoittanut Helsingin Sanomissa avointa kirjettä maatamme hallitsevan punavihreään aatteeseen liittyvistä ongelmista mukaan lukien poliittisiin vastustajiin kohdistuva kielenkäyttö. Ja tuskinpa lehti sellaista julkaisisikaan, vaikka joku sille sellaisen lähettäisi.

Siksi mainittujen Turtiaisen, Mäenpään ja Vallinin valinta kansanedustajiksi kielenkäytöstään huolimatta on nähtävä kansan syvien rivien vastareaktioksi maatamme ja sen kulttuurielämää hallitsevaa punavihreää narratiivia vastaan. Heitä voi halutessaan toki kauhistella Niemisen tavoin, mutta tosiasiassa näiden miesten valinta eduskuntaan kertoo vain siitä, että demokratia toimii Suomessa edelleen.

Näin siis huolimatta siitä, että media ja kulttuurieliittimme antavat punavihreää narratiivia edustaville poliittisille voimille valtavan ja kritiikittömän yksipuolisen tuen, mistä huolimatta niillä on vain 76 paikkaa eduskunnassamme. Mutta ehkäpä tuo tuki on kuitenkin antanut niille vähäisestä kannatuksesta huolimatta hallitusvallan - kiitos punavihreää narratiivia tukemalla äänestäjänsä pettäneet keskustalaiset ja ruotsinkieliset aisankannattajat.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Autonpolttamisen juurisyy ja sen opetukset Suomelle
HS:n Tommi Nieminen kaipasi keskustelua
HS:n toimittaja kasvatti lapsia Rautatientorin mielenosoitusten välimaastossa

Autonpolttamisen juurisyy ja sen opetukset Suomelle

Lapsiaan aikanaan Rautatientorilla kasvattanut kolumnisti Tommi Nieminen esitti aamun lehdessä, että mitä useamman auton jengiläiset polttavat Ruotsin lähiöissä, sitä paremman vaaliaseen saa Jussi Halla-aho. Väite pitänee sinänsä paikkansa, mutta tapa millä se esitettiin vaatii pienen kommentin.

Nieminen sanoi kuin itsestäänselvyytenä, että autojen poltettamisen  "juuret ovat syrjäytymisessä". Väite on virheellinen, sillä syrjäytyminen ei ole juurisyy, vaan uusruotsalaisten kulttuurin seuraus.

Tarkoitan sitä, että omista integroitumista ehkäisevistä tavoista kiinni pitämisen seurauksena tulijoiden kotoutuminen ei onnistu, mistä seuraa Niemisen mainitsema syrjäytyminen. Siten maahanmuutto-ongelmien varsinainen juurisyy on tulijoiden länsimaisen yhteiskunnan kanssa yhteensopimattomasta kulttuurista kiinni pitäminen. Ja sen salliminen, ellei suorastaan siihen kannustaminen, Ruotsissa.

Nieminen arveli myös, että jengien syntyyn vaikuttaa moni tekijä: eriarvoistuminen, kaupunkisuunnittelu, kotouttaminen, poliisin ja sosiaaliviranomaisten toiminta sekä yhteiskunnan ilmapiiri. En epäile, etteikö näillä kaikilla olisi merkitystä, mutta keskeisin tekijä on kuitenkin samalle alueelle kertyvien sellaisten maahanmuuttajien määrä, jotka ovat säilyttäneet oman kulttuurinsa ja siihen liittyvät länsimaisen elämäntavan vastaiset tapansa.

Suuressa joukossa ne säilyvät paremmin kuin yksittäisillä henkilöillä tai perheillä. Tiedämme tämän esimerkiksi Suomen tataareista, jotka ovat säilyttäneet islaminuskon, mutta muilta osin tuskin poikkeavat meistä muista suomalaisista - eivätkä syrjäydy yhteiskunnastamme sen enempää kuin muutkaan.

Länsimaisen elämäntavan kanssa ristiriitaisen kulttuurin piirissä elävien ihmisten määrän keskeinen rooli maahanmuuttajien integroitumisen esteenä tarkoittaa sitä, että mikäli Suomessa halutaan välttää Ruotsiin ongelmat, olisi pystyttävä ehkäisemään samaan kulttuuripiiriin kuuluvien maahanmuuttajien keskittyminen samoille alueille.

Kuinka se tehdään tilanteessa, jossa tulijat puolestaan tahtovat nimenomaisesti asettua samoille seuduille on yksi haaste. Toinen haaste on siinä, miten yhä suurempi samaan kulttuuripiiriin kuuluvien maahanmuuttajien joukko voitaisiin ylipäänsä hajasijoittaa.

Tehokkain ja käytännössä ainoa ratkaisu näihin kahteen haasteeseen on se, että huomioidaan kotouttamisen vaikeudet jo turvapaikanhakuprosessissa. Eli asetetaan turvapaikoille vuotuinen yläraja, joka on määritetty siten, ettei maahamme synny suuria suomalaisesta elämänmenosta poikkeavia kulttuurikeskittymiä.

Nykyisessä tilanteessa, jossa Niemisen mainitsemiin Turun Varissuolle, Vantaan Hakunilaan ja Helsingin Jakomäkeen on jo syntynyt edellä kuvatun kaltaisia kulttuurikeskittymiä, turvapaikanhakijoiden kiintiön tulisi olla nolla tai vain muutamia henkilöitä.

Tätä eivät ole ymmärtäneet Suomessa muut poliittiset puolueet kuin Jussi Halla-ahon johtamat Perussuomalaiset. Siksi olisi tärkeää, että heidän maahanmuuttopoliittinen linjansa omaksuttaisiin sellaisenaan suomalaisen turvapaikkapolitiikan perustaksi.

Koska se tuskin tapahtuu muuten kuin halla-aholaisten vaalimenestyksen kautta, on jonkinlainen "Halla-jytky" vuoden 2019 vaaleissa äärimmäisen toivottavaa. Vaihtoehtona on maahanmuuttajalähiöidemme muuttuminen ennemmin tai myöhemmin Ruotsin mallin mukaisiksi ongelmalähiöiksi, joissa autot palavat, jengit hallitsevat ja taistelevat sekä viranomaiset ambulansseja myöden tarvitsevat poliisisaattueen tehtäviä hoitaessaan. Ja lähiöiden asukkaat jäävät veronmaksajien elätettäviksi.

Tätä taustaa vastaan on arvioitava myös Niemisen loppukaneettia "perussuomalaiset vetävät kevään vaalikeskustelut sellaiseen solmuun, että muidenkin puo­lueiden on pakko ottaa kantaa Ruotsin suureen autonpolttosirkukseen. Se on muille kivuliasta. Voitettavaa on vain perussuomalaisilla."

Se on puolitotuus: alkuosaltaan luultavasti totta, mutta viimeisen lauseen osalta harhaanjohtava. Avoimen maahanmuuttokeskustelun - ja sen seurauksena toivottavasti syntyvän "Halla-jytkyn" - voittajia ovat nimittäin Perussuomalaisten lisäksi kaikki muutkin Suomessa asuvat. Mukaan lukien niin kantaväestö kuin uussuomalaisetkin; niin perussuomalaisia äänestävät kuin heitä vastaan vaalilipukkeensa täyttäneet ja lopulta myös kolumneja kirjoittelevat tomminiemiset.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Saksaan suljettuja vastaanottokeskuksia
Ihmisarvoinen yhteiskunta, jossa sosiaalinen oikeudenmukaisuus ja tasa-arvo saattavat toteutua
Äänestäjien näkemykset käyvät parhaiten yhteen Laura Huhtasaaren kanssa

HS:n Tommi Nieminen kaipasi keskustelua

Turun terrori-isku on avannut monien ihmisten silmät - tai ainakin saanut heidät puhumaan näkemyksistään. Yksi mielenkiintoisimmista julkisuuteen tulleista on Aalto-yliopiston tunnettu professori Paul Lillrank, jonka mukaan Ruotsista saattaa hallitsemattoman maahanmuuton seurauksena olla tulossa Suomen suurin turvallisuusuhka. 

Helsingin Sanomien aikanaan lapsiaan mielenosoitusten keskellä kasvattanut toimittaja Tommi Nieminen puolestaan halusi lopultakin maahanmuutosta puhuttavan avoimesti ja ketään leimaamatta. Hän oli huomannut jopa sen, että punavihreällä leimakirveellä on merkitty  aivan tavallisia keskitien kulkijoita.

Toki Niemisen kirjoitus sisälsi edelleen outoja väitteitä. Hänen mukaansa esimerkiksi "avoin ja realistinen keskustelu ääri-islamin uhkakuvista Suomessa muuttui mahdottomaksi, kun perussuomalaisten halla-aholainen siipi valtasi ilmatilan politiikassa ja pienet äärioikeistoryhmät jalkautuivat toreille ja nostivat liput liehumaan".

Väite oli omituinen, sillä suomalainen valtamedia on ollut lähes täydellisesti maahanmuuttokritiikittömien vallassa, eivätkä he ole juurikaan olleet halukkaita puhumaan nykyaikaiseen kansainvaellukseen liittyvistä todellisista riskeistä. Sen sijaan on pyritty tekemään propagandaa, jotta ihmisten asenteet joukkomaahanmuuttoon saataisiin nykyistä myönteisemmiksi.

Annettakoon Niemiselle kuitenkin anteeksi. On ymmärrettävää, että omasta poterosta nouseminen ja omien ajatuskulkujen virheiden havaitseminen ottavat aikaa. Hänen sanomansa oli kuitenkin aivan oikea: me tarvitsemme juuri tässä ja nyt avointa ja tosiasioihin perustuvaa maahanmuuttokeskustelua sekä ennen kaikkea sen pohjalta yhteisymmärrystä siitä, kuinka nykyaikaisen kansainvaelluksen riskit saataisiin minimoitua. 

Tässä suhteessa Lillrankin ulostulo oli tervetullut, ja Niemisenkin on syytä lukea hänen sanomansa tarkasti. Siis lukea ja ymmärtää Lillrankin johtopäätös sekä ennen kaikkea hänen perustelunsa sille.

Mitä tulee Jussi Halla-ahoon (ps), on hänellä tapana perustella näkemyksensä - mikäli niistä on eri mieltä, on syytä osoittaa virheet hänen ajattelunsa perusteluissa. Itse asiassa avoin dialogi vaatii avoimet perustelut aivan kaikille väitteille. Tämä pätee myös avoimen maahanmuuttopolitiikan kannattajiin.

Maahanmuuttopolitiikkaan liittyvässä keskustelussa onkin syytä toimia vanhan sanonnan mukaan, eli parhaat argumentit ratkaiskoon paremmuuden. Tässä tapauksessa siis Suomen tulevan maahanmuuttopolitiikan suunnan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Nykyaikaisten kansainvaellusten jatkoa  
HS:n toimittaja kasvatti lapsia Rautatientorin mielenosoitusten välimaastossa  
Suomalaisten asenteet maahanmuuttoon ovat kohdallaan  

HS:n toimittaja kasvatti lapsia Rautatientorin mielenosoitusten välimaastossa

Helsingin Sanomien toimittaja Tommi Nieminen valotti omia kasvatusperiaatteitaan aamun jutussa, joka käsitteli Helsingin Rautatientorin pitkäaikaisten mielenosoitusten lopettamista. Hän nimittäin kertoi pienten lasten kanssa käymistään keskusteluista laittomien maassaolijoiden ja pakolaispolitiikan laillisen menon kannattajien välimaastossa olleella luistelukentällä.

Jutun varsinainen pihvi löytyi vasta sen loppupuolelta: "kun liu’uimme kohti Ateneumin päätyä, kerroin Lähi-idän konflikteista, Saharan Afrikan köyhyydestä ja pakolaisuudesta Eurooppaan. Kun liu’uimme kohti Kansallisteatterin päätyä, vaihdoin luennon aiheeksi nationalismin, muukalais­pelon ja rasismin."

Nieminen ei avannut kertomustensa sisältöä sen tarkemmin, mutta asiasta voinee tehdä johtopäätöksiä siitä, ettei Ateneumin päädyssä puhuttu Lähi-idän uskonnollisesta fanatismista, afrikkalaisesta elintasopakolaisuudesta, köyhyyttä ylläpitävästä väestöräjähdyksestä, heimojen ja klaanien välisestä vihanpidosta eikä islamilaisesta tasa-arvokäsityksestä.

Johtopäätöksiä voinee tehdä siitäkin, ettei Kansallisteatterin päädyssä lapsille kerrottu suomalaisen kulttuurin ainutlaatuisuudesta, kehitysapuun ja pakolaisten vastaanottamiseen käytetystä valtion velkamiljardeista, tiettyjen maahanmuuttajaryhmien yliedustuksesta seksuaali- ja väkivaltarikoksissa eikä edes maahanmuuttajien positiivisesta syrjinnästä.

Aivan jutun lopuksi Nieminen kertoi tarinaniskennän olleen helppoa, mutta "vaikeaa oli selittää vain se, miksi vastakkaisilla leireillä, joilla ei ollut puheyhteyttä toisiinsa, oli yhteinen sinivalkea taistelulippu". On siis syytä avata tämäkin asia toimittajalle: yhdellä puolella Rautatientoria sitä käytettiin omien näkemysten symbolina ja toisella puolella keräämään sympatiaa ohi kulkevilta suomalaisilta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Media värittää maailmankuvaamme

Aloittiko Helsingin Sanomat asiallisen maahanmuutto-uutisoinnin?

Miksi mediaan ei luoteta?