Australialainen filosofi John Passmore on sanonut pehmeän suvaitsevuuden olevan sitä, että ajattelija on suvaitsematon virheellisinä pitämiään todisteluita, epäselvää ajattelua ja kyseenalaistamattomia oletuksia kohtaan. Suvaitsevuuden ongelma on puolestaan se, että sen vaatimus voi tulla niiltä, jotka heti valtaa saatuaan ovat täysin suvaitsemattomia.
Suomessa suvaitsematonta fanatismia on viime vuosina esiintynyt kaikkien poliittisten suuntien laidoilla. Erityisen suurella menestyksellä se on vallannut alaa aatesuuntien vihervasemmalla laidalla, josta se on ponnistanut jopa eduskuntaan ja maan hallitukseen.
Yksi esimerkki tällaisesta fanatismista tuli vastaani eilen Maaseudun tulevaisuuden artikkelissa, jonka mukaan Suomen luonnonsuojeluliitto haluaisi hylätä Metsä Fibren Kemiin suunnitteleman biotuotetehtaan ympäristölupahakemuksen samoin perustein kuin millä korkein hallinto-oikeus (KHO) hylkäsi Finnpulpin ympäristöluvan.
KHO:n perusteluissahan arveltiin tuolloin, että tehtaan suuri ja pitkäaikainen lisäkuormitus voisi aiheuttaa merkittävää vesistön pilaantumista. Huomatkaa perustelun konditionaalimuoto, josta voidaan päätellä, ettei päätöstä tehty faktatiedon varassa vaan pikemminkin varovaisuusperiaatteen innoittamana.
Eilen lukemassani artikkelissa Suomen luonnonsuojeluliiton (SLL) Lapin piiriä asiantuntijana avustanut ympäristöbiokemisti Jari Natunen linjasi Kemin tulevasta biotaloustehtaasta, että "luonnon perustila ei ole se, että siellä on se nykyinen tehdas". Noin ajatellen sama koskee lähes kaikkea taloudelliseen hyvinvointiin liittyvää toimintaa - ainakin jos suljemme ajatuksissamme ihmisen tai ainakin hänen perustarpeidensa täyttämisen ylittävän toiminnan "luonnon perustilan" ulkopuolelle.
SLL:n tai ainakin Natusen näkemys näyttäisikin olevan ns. syväekologinen. Se tarkoittaa Wikipedian sanoin sitä, että "elämää tulee kunnioittaa ja luonnolla ja biodiversiteetillä on itseisarvo. Ihmisillä ei katsota olevan oikeutta tyydyttää toissijaisia tarpeitaan muiden lajien ensisijaisten tarpeiden kustannuksella. Syväekologia korostaa elämistä harmoniassa luonnon kanssa ja vastustaa tarpeetonta kulutusta."
Tämän kauniilta kuulostavan näkemyksen perusteita on pohtinut myös edellä mainittu John Passmore, jonka mukaan sitä kannattavat ihmiset ovat mystiikan ja irrationalismin harhaanjohtamia. Erityisesti hän on ollut skeptinen luonnolle annettavan itseisarvon suhteen ja katsonut luonnon arvon nousevan pikemminkin siitä, mitä hyvää se tarjoaa tietoisille eliöille mukaan luettuna ihmiset.
Samalla kannalla oli edesmennyt metsäntutkija ja SLL:ään myöhemmin sulautuneen Suomen luonnonsuojeluyhdistyksen perustajajäsen Peitsa Mikola. Hänen mukaansa metsien hyötykäyttöä ja suojelua ei pidä asettaa vastakkain, sillä me tarvitsemme molempia ja pystymme myös sovittamaan ne yhteen.
Passmorelais-mikolalaisittain tarkasteltuna luonnon arvo on siten suurin silloin, kun se tarjoaa sekä ihmisille että sitä hyödyntäville eliöille kukoistuksen mahdollisuuksia. Näin ajatellen Kemin biotuotetehdas nimenomaisesti lisää maamme metsäluonnon arvoa tarjotessaan logistiikkaketjussaan työtä ja elämisen edellytyksiä noin 2 500 ihmiselle kymmeniksi vuosiksi - huolehtien samalla, ettei sen logistiikkaketjun rasitus ympäristölle käy kestämättömäksi.
SLL:n ajattelu edustaa siten yhden asian fanatismia, jossa kaiken yläpuolelle nostettu luonnon itseisarvo tukahduttaa ihmistoiminnan edellytykset silloinkin, kun siitä aiheutuvat seuraukset ympäristölle on pyritty minimoimaan kuten Suomen puunjalostusteollisuudessa on jo pitkään tehty. Mikäli SLL:n ajattelutapa nousisi vallitsevaksi, katoaisivat suomalaisilta elämän edellytykset täällä karussa pohjolassa.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Tekstit
