Todellisuudessa saksalainen toimittaja Alex Rühle ei ollut saanut viestiä Rydmanilta itseltään - eikä se ollut vastenmielinen, myrkyllinen tai aggressiivinen - ja pahoitteli medioille lähettämässään sähköpostissa asiaa. Häntä olivat kuitenkin ärsyttäneet "Rydmanin toistuvat syytökset kevyin perustein tehdystä ja väärästä raportoinnista".
Nähtäväksi jää, muuttaako tämä suomalaiselle mediakentälle nolo tapahtumasarja millään tavalla hallitukseen kohdistuvaa ajojahtia. Ja antaako se lopulta Petteri Orpon (kok) kabinetille työrauhan palauttaa Suomi kestävän kehityksen polulle.
* * *
Tuo polku ei ole sama kuin niin sanottu Ruotsin tie. Siitä saatiin eilen hätkähdyttävä esimerkki, kun Tanskan poliisi päätti kiristää rajavalvontaansa pohjoiseen naapuriin. Syynä oli Ruotsin heikentynyt turvallisuustilanne ja terrorismiuhka.
Ruotsin tiestä nähtiin toinenkin esimerkki, kun useat sadat eritrealaiset ryhtyivät tappelemaan keskenään. Vastakkain olivat afrikkalaismaan hallitusta kannattavat ja vastustavat ihmiset.
Jälkimmäinen tapaus osoitti, ettei holtiton maahanmuuttopolitiikka aiheuta ongelmia pelkästään vastaanottavan maan asukkaiden ja tulijoiden välillä, vaan tuo mukanaan myös lähtömaan ongelmat. Siksi suomalaisen median kaikenlaiseen maahanmuuttoon liittyvä kritiikittömyys ja vasemmistomyönteisyys ovat uhka koko suomalaiselle kansakunnalle.
Tässä suhteessa oli tärkeää, että Ylen hallintoneuvostoon kuuluva Matti Apunen ehdotti puolueettoman selvityksen tekemistä suomalaisten toimittajien poliittisista kannoista. Tällaisia tutkimuksia on tehty esimerkiksi Ruotsissa, missä - Apusen mukaan - "katsottiin, että se parantaa journalistisen ammatin läpinäkyvyyttä ja lisää journalismin uskottavuutta".
Hän otti kantaa myös siihen, että nuoremmat toimittajat pitävät yhteiskunnallisen muutoksen ajamista aiempaa tärkeämpänä tehtävänä journalismille. Apunen piti sitä hyvin vaikeana asiana, josta olisi syytä käydä alan sisällä keskustelua, koska "journalismin yleisöjen pitää pystyä luottamaan siihen, että journalismilla on edes pyrkimys tasapuolisuuteen ja useisiin näkökulmiin".
Vähemmän yllättävästi Journalistiliiton puheenjohtaja Hanne Aho sen sijaan näyttäisi halveksivan lukijoiden oikeutta saada puolueetonta tietoa eikä siksi pidä tarpeellisena selvittää toimittajien puoluekantoja. Hänen mukaansa olisi kuitenkin hyvä, jos puoluepoliittisesti aktiivisten toimittajien tausta tuotaisiin esille - toisin sanoen kerrottaisiin vain se tieto, joka on jo muutenkin saatavilla esimerkiksi googlen hakurobotin avulla.
Toivoa sopii, että nyt nähty Wille Rydmanin poikkeuksellisen noloon lopputulokseen johtanut ajojahti johtaa ihmiset huomaamaan, ettei suomalainen media ole niin luotettava tai avoin kuin sitä kyselytutkimusten mukaan on totuttu pitämään. Ja he heräävät Apusen lailla vaatimaan maamme toimittajakunnan poliittisen vinoutumisen selvittämistä ja avointa tuomista kaiken kansan nähtäväksi.
Tekstit
