Käräjäoikeudessa mies oli syyttäjän mukaan uhannut kommentin kohteena ollutta demarinaista olosuhteissa, joissa tällä oli perusteltu syy pelätä henkilökohtaisen turvallisuutensa puolesta. On kuitenkin selvää, ettei toive naisen raiskaamisesta maahanmuuttajan taholta ole sellainen reaalimaailmasta peräisin oleva uhkaus - siis nimenomaisesti uhkaus - jolla olisi merkitystä tämän turvallisuuden kannalta.
Sen sijaan kyseessä oli eräänlainen toisinto Jussi Halla-ahon aikanaan kirjoittamasta kommentista, jossa tämä tietyllä tavalla penäsi aiheuttaja maksaa -periaatteen toteutumista maahanmuuttajien suomalaisnaisiin kohdistaman seksuaalisen väkivallan suhteen, koska "raiskaukset tulevat joka tapauksessa lisääntymään. Koska näin ollen yhä useampi nainen tulee joka tapauksessa raiskatuksi, toivon hartaasti, että uhrinsa sattumanvaraisesti valitsevien saalistajien kynsiin jäisivät oikeat naisihmiset. Vihervasemmistolaiset maailmanparantajat ja heidän äänestäjänsä. Mieluummin he kuin joku muu."
Tästä huolimatta nyt rangaistuksesta vapautettu kirjoittaja on käyttäytynyt huonosti, eikä häntä ole syytä nostaa tapauksen takia minkäänlaiselle jalustalle. Tästä huolimatta on kuitenkin kysyttävä juttua istuneen käräjäoikeuden tuomarin ajatuksenjuoksusta, että onko hän perustanut todellisuudessa tuomiotaan lakeihin ja esitettyyn todistusaineistoon vai omaan poliittiseen mielipiteeseensä? Ja jos kyse on jälkimmäisestä, onko häntä edes pidettävä kykenevänä hoitamaan vaativaa tehtäväänsä?
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Tekstit
Vaikka jutussa syytettyä ei vapauttavasta tuomiosta huolimatta pitäisi nostaa jalustalle -- tai sanoisin näin: ei ehkä pidä nostaa jalustalle, koska emme tiedä seurauksista, jotka historiallisesti ottaen voivat pahoista teoista olla hyviä tai hyvistä teoista pahoja -- silti tapaus pitäisi nostaa oikeusopillisten luentosalien podiumille esimerkkinä siitä, miten maaginen määre "syyllisyys" voi eräänlaisen assosiatiivisen aihetodistelun mukana siirtyä jokseenkin mielivaltaisesti reaalimaailmasta imaginaaritodellisuuteen.
VastaaPoistaNoitaoikeudenkäynnithän olivat tällaisesta historiallinen esimerkki. Oikeudenkännit keskittyivät selvittämään kysymystä oliko syytetty noita vai ei, eikä kukaan pysähtynyt kysymään, mahtaako maailmasa sellaista asiaa ollakaan kuin noituus.
Nyt meillä on ihan "noituutta" vastaavien käsitteiden -- kuten "kansanryhmä" ja "uskonto" -- varaan kirjoitettuja lakipykäliä "kiihottamisesta" ja "uskonrauhan loukkaamisesta", joissa todistelu keskittyy myös epäselvän käsitteenkäytön pohjalta selvittämään kysymystä "kyllä' vai ei", eikä käsitteenkäytön maagisuutta huomata.
Ei huomata, koska ei osata, koska niin sosiologia kuin uskontotiedekin ovat ilmeisesti sellaisia ajattelun lajeja joita ouikeusoppineiden ei tarvitse edes reunaehtoina ottaa pyövelinroolissaan huomioon.
Lapsi unohtaa polkupyörän yöksi pihalle, josta varas sen vie. Isä rankaisee lasta, joka unohti pyörän ulos. Ihan vastaavalla tavalla "uskonrauhan rikkomista" koskevat pykälät ottavat itsestäänselvyytenä sen, että on olemassa "ryhmiä" jotka ovat taipuvaisia väkivaltaisiin vastareaktioihin kun kokevat itseään loukatun, ja rankaisee sellaista, jonka puheet jossain mahdollisessa maailmassa voisivat aiheuttaa noiden odotusten mukaisen loukkaantumisen ja siihen ehkä liittyvät väkivalötareaktiot.
"Ryhmän" käsitettä ei pitäisi käyttää ellei ensin tehtäisi selväksi käytetäänkö käsitettä sosiologisessa mielessä vai puhutaanko vain yksilöistä joiden jollakin ulkokohtaisesti todettavissa olevalla perusteella lasketaan kuuluvan samaan sakkiin. Samoin sellainen yhteisöilmiö kuin "uskonto" pitäisi määritellä akselilla teokratiasta demokratiaan.
On sinänsä mielenkiintoista, että "oikeusvaltiossa" on lakeja, joiden sisältö niin niin epämääräinen että valtakunnansyyttäjä järjestää syytteitä ja oikeuskäsittelyjä jotta ennakkotapausten myötä selviäisi ylimalkaan jokin käsitys siitä mitä laki tarkoittaa. Noituus on yhä vahvasti voimissaan.
Professorin kirjoitus ja Seppo Oikkosen kommentti olivat hyviä, niihin minulla ei ole lisättävää.
VastaaPoistaSen sijaan! Suomesta on tullut pikkutyttöjen hallitsema valtio, jonka kielenkäyttö tulee ilmeisesti päiväkodeista ja naisten pyörittämästä koululaitoksesta.
Sekä tietysti #metoo! Lehdissä oli kansanedustaja Iris Suomelan lapsellinen kirjoitus uimarantojen pukukopeista, jotka ovat miehille ja naisille omat. Hänen mielestään niiden pitäisi ilmeisesti olla yhteiset, jotta #metoo liike voi terrorisoida miehet ulos.
Li Andersson kirjoittaa nyt "velkapopulismista", kun kok, krist ja ps vastustavat järjetöntä velanottoa ja rahan syytämistä kaikkialle muualle, mutta ei Suomeen.
Vasemmistonuorten somalitaustainen Liban Sheikh vaatii nyt Mannerheimin patsaan tuhoamista. Hän on sunnimuslimi, kuten Isis- järjestö, joka tuhosi kaikki patsaat ja kristillisten kirkot. Siinäkin asiassa vasemmistonuorilla on syytä olla tyytyväisiä, koska arvostettu kristillisten Päivi Räsänen on jo syytettynä Raamatun siteeraamisesta. Siis Suomessa,ei Kiinassa, eikä Unkarissa.
Kummasti nuo vasemmistoliiton toiminnanjohtaja Misha Dellingerin joukkomurhauhkausten tutkinnat viipyvät, mutta muiden vitsinä sanoma yksikin lause tuo heti tuomion ja rahoitus poistetaan kokonaisilta järjestöiltä.
Li Andersson on mukana tuossa Dellingerin sopassa ja ilmeisesti sen takia Ohisalo estää poliisitutkintaa.
Ohisalo ja Andersson kuuluvat valtakunnansyyttäjä Toiviaisen kanssa samaan SUOMEN-kansanvihollisten joukkoon, jotka oikeudenmukaisessa maailmassa laitettaisiin kansantuomioistuimen eteen. Niissä heidänlaisilleen pettureille kautta aikojen on ollut vain yksi rangaistusnimike, täytäntöönpanotapa on vaihdellut.
PoistaKalergi-suunitelma
Onko Suomi taas ottamassa aimoaskeleen kohti staliniststa "oikeus"-valtiota?
VastaaPoista"Lakitieteen ammattilaisilla suomalaisvihamielisyys on jo ammattitauti",
ylewatch.blogspot.com/2020/06/lakitieteen-ammattilaisille.html
En tiedä ovatko Ylewatch'in mainitsemat Kimmo Nuotio ja Ritva Toivianen varsinaisia pirullisen, kommunistisen Demlan jäseniä, mutta heidän ajattelunsa/toimenpiteenä näyttävät edustavan saatanallista, stalinistista Demla-"oiketta".
PoistaKalergi-suunitelma
Tiedättekö mitä tarkoittaa ns. valtamediassa, yleensä etusivulla oleva V? Setarkoittaa sitä, että kyseisessä mediassa toimittaina työskentee viherpunaiset toimittelijat. Mä sen hokasin kun luin juttua reporadiosta, alan miehen kirjoittamaa.
VastaaPoistaHuru-ukko
Kun on lukenut uutisia levottomuuksista ranskassa ja ruotsissa, niin vanha testamentti väkivaltaisuuksineen Jumalan siunaamana, on alkanut näyttäyä itselleni ihan eri valossa. Itsekin olen lähtenyt ihmettelemään muiden mukana Jumalan hyväksymää väkivaltaa esim. filistealaisia kohtaan. Ja tuostahan ateistit ja muu älymystö, on vt:a kritisoinut. Mutta kun näkee mitä islamisaatio aiheuttaa, niin en enää ihmettele...
VastaaPoistaSuomen islamisointia on Ohisalo tosiasiallisesti edistämässä suoraan: "Turvapaikanhaku on perusoikeus" - valtaosa maahamme tunkeutuneista elintasopakolaisista on muslimeja.
VastaaPoistaDemla-"oikeutta" edustavat lakimiehet kuristavat perustuslakiimme kirjattua sananvapautta ja estävät tiedon levittämistä ihmisille nykymenolla konkretisoituvasta islamin uhasta.
Kalergi-suunnitelma
Seppo Oikkonen: "On sinänsä mielenkiintoista, että "oikeusvaltiossa" on lakeja, joiden sisältö niin niin epämääräinen että valtakunnansyyttäjä järjestää syytteitä ja oikeuskäsittelyjä jotta ennakkotapausten myötä selviäisi ylimalkaan jokin käsitys siitä mitä laki tarkoittaa. Noituus on yhä vahvasti voimissaan."
VastaaPoistaTällainen ajattelu edellyttää postmodernin identiteettiperustaisen luokittelun hyväksymistä filosofisella tasolla.
Ihminen on ensisijaisesti oman viiteryhmänsä edustaja eikä yksilö. Tietyillä viiteryhmillä on enemmän uhripääomaa kuin toisilla ja uusia uhristatusta tavoittelevia ryhmiä syntyy koko ajan, joten "huippua" ei voi saavuttaa. Henkilö, joka kuuluu useampaan kuin yhteen uhriryhmään, on korkeammassa uhripositiossa kuin sellainen, joka kuuluu vain yhteen ryhmään.
Pahnan pohjimmainen on tässä hierarkiassa toki selvillä ja se on valkoinen heteromies. Hänellä ei ole minkäänlaista uhripositiota vaan pelkästään etuoikeuksia.
Postmodernismiin kuuluu myös objektiivisen totuuden hylkääminen. Tämän takia subjektiiviset tunteet ovat yhtä autenttisia kuin faktoilla todistettavissa oleva totuus.
Kun etuoikeuksia omaavaan viiteryhmään kuuluva arvostelee korkeamman uhriposition omaavaa ryhmää, kyseessä on viharikos. Näin on, vaikka arvostelu olisi kuinka oikeutettua tahansa.
Laissa kiihottamisesta kansanryhmää vastaan postmoderni kuviteltuihin valtasuhteisiin perustuva hierarkia on kodifioitu lakiin siten, että vain etuoikeuksia omaavat kantaväestön edustajat voidaan käytännössä tuomita lain perusteella, kun taas korkean uhriposition omaavat ryhmät ovat siltä suojattuja.
Valitettavasti postmoderni filosofia on saastuttanut länsimaiset humanistiset tieteet todella pahoin. Niin kauan, kun toimitaan tämän filosofian pohjalta, nykysysteemi ei muutu yhtään mihinkään. Postmodernismi kuuluu filosofian historiaan mutta vain sinne. Valitettavasti se ei suostu menemään historian roskatynnyriin, jonne se kuuluu yhdessä marxismi-leninismin kanssa.