Myöhemmin he hakeutuivat Arlandan lentokentälle, missä elelivät kuukausia henkilökunnan hyväntekeväisyyden varassa. Lopulta kaksikon sitkeys palkittiin ja heidät asutettiin väliaikaiseen asuntoon Sigtunaan. Kaksikon mukaan paluu Turkmenistaniin on mahdoton, koska he ovat (ilmeisesti) kääntyneet kristityiksi prosessin aikana.
Juttu herättää muutamia kysymyksiä. Miksi turvapaikanhakuprosessi kestää niin kauan, että ihmiset ehtivät asettua vastaanottajamaihin, vaikka turvapaikkatarvetta ei olekaan? Miksi heidän oleskelunsa lentokentällä sallittiin? Kuka maksoi henkilökunnan hyväntekeväisyyden - hyväntekijät itse vai heidän työnantajansa?
Entä miksi turkmenistanilaiset asutettiin Sigtunaan, eikä säilöönottoyksikköön? Kuka maksaa heidän asumisensa Sigtunassa, ruotsalainen veronmaksajako? Koska heidät palautetaan kotimaahansa, vai jäävätkö he loppuiäkseen Ruotsiin laittomina maahantulijoina?
Ja sitten se tärkein kysymys. Eihän tällaista voi tapahtua Suomessa, vaan meillä viranomaispäätöksistä seuraa niiden toteuttaminen?
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Tekstit
Kuka niille oli opettanut kristinuskoa? Meillä Suomessa turvisten lapsille opetetaan islaminuskoa; aikuisille ei kai mitään.
VastaaPoistaEn usko kääntymykseen eikä se voi olla perusteena turvapaikalle, koska se on kotimaasta lähdön jälkeen hankittu "ominaisuus".
Toki tällaista voi tapahtua Suomessakin.