Soldiers of Odin läpivalaisu

Helsingin Sanomat on käyttänyt tällä viikolla paljon palstatilaa katupartioita järjestävästä Soldiers of Odinista kertomiseen. On seurattu sen virolaisia jäseniä, selvitelty järjestön kansainvälisiä yhteyksiä ja rahaliikennettä, haastateltu tutkijaa sekä ryyditetty koko paketti lehden agendaa tukevalla mielipidekirjoituksella jos toisellakin.

Juttusarjasta jäi ainakin itselleni sellainen kuva, että Soldiers of Odin on väkivaltaisten ja rikollisten sekä natsisympatioita tuntevien henkilöiden muodostama omituinen yhteisö, joka on rakentamassa kansainvälistä ja vähän mafiatyyppistä toimintaa. Erityisesti joukkiossa on HS:n mukaan mukana naisia pahoinpiteleviä ja heidän oikeuksistaan piittaamattomia miehiä. Jostain syystä myös muutamia naisia.

Juttusarjan perusteella tämä joukko herättää muissa ihmisissä pelkoa ja kauhua. Näin erityisesti Pikku Huopalahdessa, jonka monikulttuurisessa yhteisössä ei ole ristiriitoja sen enempää kuin Vartiotornin vuosikymmenten takaisissa piirroksissa, joissa leijonat käyvät lampaiden kanssa kedolla.

* * *

Helsingin Sanomien vyörytyksen luettuani jäin miettimään sen tavoitteita. Onko tarkoituksena vaikuttaa Soldiers of Odinin toimintaan? Jos näin, niin uskovatko toimittajat tosiaankin itse kuvaamiensa kovanahkaisten rikollisten luopuvan tuotteliaasta liiketoiminnastaan (paitamyynti) ja ihmisten pelottelusta (?) heitä moittivan kirjoittelun takia?

Vai haluavatko lehden toimittajat kääntää koko yhteiskunnan Soldiers of Odinin katupartiointia vastaan. Se saattaa hyvinkin onnistua nyt nähdyn kaltaisella kirjoittelulla. Mutta entä sitten?

Katupartiot käyttävät toimintaansa jokaisen oikeutta kävellä kaduilla ja pitää päällään sellaisia vaatteita kuin haluavat. Onko toimituskunnan perimmäisenä tavoitteena siis rajoittaa suomalaisten yksilönvapauksia? Vai mistä on kyse?

Silmiini ei ole sattunut, että Soldiers of Odinin katupartiot olisivat syyllistyneet rikoksiin. Sellaisesta ei mainitse myöskään Helsingin Sanomat, vaikka tällaisen tapauksen esilletuominen olisi epäilemättä tukenut lehden agendaa.

Toisaalta ei ole myöskään todistusaineistoa siitä, että kadut olisivat rauhoittuneet siellä missä Soldiers of Odinin partiot kulkevat. Tosin tässä asiassa todellinen testi koittaa vasta nyt säiden lämmetessä ja pusikoiden suojissa tapahtuvan seksuaalirikollisuuden lisääntyessä.

* * *

Omalta kohdaltani voin vain todeta, etten kaipaa kaduillemme minkäänlaisia partioivia suojeluskuntia, mafioita, punakaarteja enkä edes paikkoja rikkovia anarkisteja. Niiden sijaan kaipaan sellaista poliittista päätöksentekoa, jonka seurauksena kaupunkimme ovat turvallisia kaikille kulkijoille. Niin miehille, lapsille kuin naisillekin.

Siitä syystä olisin suonut, että Helsingin Sanomat olisi käyttänyt energiansa Soldiers of Odinista kirjoittelun sijasta sen pohtimiseen, miksi maassamme tapahtuneiden väkivalta- ja seksuaalirikosten määrät ovat kasvaneet. Siis valaista lukijoitaan maamme harjoittaman maahanmuuttopolitiikan merkitystä tämän kehityksen primus motorina.

Erityisesti maamme suurin sanomalehti olisi voinut nostaa esiin niitä politiikantekijöitä, joiden toiminta on vaarantanut ihmisten liikkumisen kaduilla. Näin olisi saattanut syntyä poliittisia paineita ongelman ratkaisemiseksi. Siten myös Soldiers of Odinin partiotoiminta saattaisi osoittautua tarpeettomaksi ja siitä syystä hävitä katukuvasta.

Näin siksi, että toisin kuin katujen partiomiehet, välttelevät poliitikot hyvinkin tarkasti negatiivista julkisuutta - varsinkin mikäli sen taustalla on kiistattomia tosiasioita.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Mitä Senaatintorilla oikein tapahtui uudenvuodenyönä?
Katupartioista
Helsingissä kalpea aavistus Kölnistä