maanantai 25. huhtikuuta 2016

Onko valtiolla varaa hajasijoittamiseen?

Helsingin Sanomat kirjoitti siitä kuinka pääministeri Juha Sipilä uskoo alueellistamiseen. Lyhyesti sanottuna lehti toteaa tutkimusten osoittaneen kaupungistumisen korreloivan teknis-taloudellisen vireyteen siten, että hallituksen viiden prosentin tuottavuusloikka voitaisiin saavuttaa pelkästään kaupungistumista tukemalla.

Ei ole mikään salaisuus, että pääministeripuolue on jo kymmeniä vuosia pyrkinyt maksimoimaan tulonsiirrot kaupunkiseuduilta maalle. Sen seurauksena pelkästään noin kahden miljardin euron maataloustuet ovat samaa suuruusluokkaa kuin koko julkinen tieteen rahoitus. Vastineeksi sille saamme kotimaista ruokaa ja koko maan kattavan asutuksen.

Köyhtyvä Suomi on nyt kuitenkin tullut tilanteeseen, jossa sen on saatava taloutensa kuntoon. Muussa tapauksessa kaikenlainen julkinen tuki on käymässä mahdottomaksi.

Siitä syystä on niin kaupungeissa kuin maaseudullakin pyrittävä parantamaan työn tuottavuutta. Jos ja kun haluamme ylläpitää muuta maailmaa korkeampaa elintasoa, on meidän hankittava tuloja muualta maailmasta.

Se tarkoittaa tuonnin ylittäviä vientituloja. Se taas on mahdollista vain tuottamalla sellaisia tuotteita, joille löytyy maailmasta kysyntää - ovat ne sitten biotalouteen, ICT-teknologiaan tai vaikkapa ihmisten liikuttamiseen liittyviä.

Koska tämä on tosiasia, on syytä todeta, että juuri sellaisia tuotteita on syntynyt yhteisöissä, joissa tutkimus ja koulutus tuottavat yrityselämälle innovatiivisia raaka-aineita ja osaavaa työvoimaa, yhteiskunnan "vähällä järjellä" ohjaileva käsi pysyy kaukana talouselämän käytännön toiminnasta ja ihmisten välillä on yleinen vahvan luottamuksen ilmapiiri. Lisäksi tarvitaan ihmisille oma motivaatio työnsä tekemiseen - loi sen sitten taloudellinen tai jokin muu kannuste.

Edellisen valossa on kokonaan toissijaista pohtia talouden keskittämistä tai alueellistamista. Valtion ainoana tehtävänä on tarjota yrityksille toimintaedellytykset siellä, missä ne katsovat kykenevänsä toimimaan parhaalla mahdollisella tavalla. Oli se sitten Äänekoskella tai Espoossa.

Näillä lähtökohdilla hajasijoittaminen tapahtukoon siellä, missä se eri syistä on mahdollista. Eli silloin kun maaseutupitäjän väki päättää itse ryhtyä tuottavaan taloudelliseen toimintaan - sekä omaa siihen myös kyvyn.

Tai silloin kun maakunnassa on kannattavaan yritystoimintaan tarvittavia luonnonvaroja. Tai kun se on muuten vain oikeassa paikassa. Tai kun työn tekeminen etäältä on toivottua ja tehokasta digitalisoitumisen luomien mahdollisuuksien varassa.

Kannettu vesi ei kuitenkaan pysy kaivossa. Siksi ei ole syytä rakentaa mitään uutta pysyvää maaseudun tukijärjestelmää, joka kaatuu joka tapauksessa sinä päivänä kun valtio ei enää pysty sitä ylläpitämään. Mikäli taloudellinen toiminta on kannattavaa, se ei tarvitse julkista tukea kuin korkeintaan perustamisvaiheessa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kurkistus metsäteollisuusmiehen ajatuksiin
Suomen biotalous on täynnä mahdollisuuksia
Suomen alasajo alueellistamalla?

7 kommenttia:

  1. Suomella ei ole varaa hajasijoittamiseen. Näitä surullisia hajasijoittamisia ja alueellistamisia on nähty. Viimeisimpänä Silloisen sosiaali- ja terveysministeri Hyssälän kepulointi Fimean Kuopioon muuton kanssa. Se muuten tuli todella kalliiksi yhteiskunnalle. Kuopion Yliopiston tuottamaa porukkaa kun ei hyvällä tahdollakaan voi kuhtua sellaisekki luonnonvaraksi, joka tuottaisi jotain häikäisevää ja ylivertaista.

    VastaaPoista
  2. Asiallinen kysymys: Onko meillä varaa antaa ihmisten vapaasti valita asumispaikkansa niin, että yhteiskunta maksaa heille kaikki kulut? Missä muualla Pohjoismaita lukuun ottamatta ihminen voi valita asuvansa kaikkein kalleimmalla alueella niin että muut maksavat koko lystin. Eihän kiinalainen voisi edes kuvitella että yhteiskunta sponssaisi kaikille halukkaille kivan kokoisen kämpän + kaikki muut kulut Shanghaissa tai Pekingin keskustasta tai että NYC maksaisi Manhattanin kämpät vuokrat niille kaikille, jotka vain haluaisivat asua siellä, vailla mitään töitä.

    Asumiskulut ovat pääkaupunkiseudulla tunnetusti reilusti korkeammat kuin muualla maassa. Radanvarsin kaupungeista (Lahti, Riihimäki-Hyvinkää-Järvenpää) pääsee Hesan keskustaan noin tunnissa tai reilusti sen alle. Eli loogisesti olisi järkevämpää hajasijoittaa ihmisiä muuallekin kuin pk-seudulle, Turkuun ja pariin muuhun suureen kaupunkiin. Nyt valtaosa humanitäärisistä maahanmuuttajista on sijoittunut pk-seudulle + pariin kuntaan ja on oletettavaa että kun oleskelulupa heltiää + asuntoja rakennetaan lisää, heitä muuttanee tuhansia lisää omiensa pariin. Eikös tässä olla rakentamassa etnisesti segregoituneita ghettoja eli toistamassa Belgian + Ruotsin jne virheet?

    Helsingin työttömyysaste on selvästi koko maata korkeampi: 13,1 %. Espoon työttömyysaste on ollut rajussa nousussa (11,1 %) ja Vantaalla työttömiä on 12,7 %. Nämä ovat kesän 2015 lukuja, kun uudempia en löytänyt. Pääkaupunkiseudun suurissa kunnissa pitkäaikaistyöttömien määrä yli tuplaantui 3 vuodessa. Joka tapauksessa argumentti että pk-seudulla on paremmin töitä, ei päde kaikkien kohdalla.

    Kysynkin: Mikä järki on sijoittaa yhä kasvava joukko ihmisiä pääkaupunkiseudulle, jossa yhä kasvava joukko on vailla töitä ja yhteiskunta joutuu maksamaan heidän asumiskustannuksensa + toimeentulotukea jne? Kysymys on miljardipotista, eikä mistään pienestä ”tulonsiirrosta”.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vastaan alun kysymykseen: ei ole varaa. Eikä se ole myöskään eettisesti oikein.

      Poista
  3. Tämä oli hyvä kirjoitus. Aluepolitiikka, jos sitä nimeä halutaan käyttää, on ennen muuta optimointikysymys, jossa paras optimoinnin suorittaja lienee se talouden näkymätön käsi. Joko-tai ajattelu on jokseenkin yhtä viisasta kuin jos autoilijat keskittyisivät väittelemään siitä, pitääkö aja tien vasemmalla puolella oleviin kivikoihin vai oikealla puolella oleviin ryteiköihin.

    Hesarin kirjoittaja esitti, että koko maan pitäminen asuttuna tulee kalliiksi. Samaan hengenvetoon hän esitti, että asuminen pitää keskittää muutamaan suureen kaupunkiin ja niihin täytyy seuraavien 25 vuoden aikana rakentaa 750 000 uutta asuntoa. Nykyisillä kaupunkirakentamisen hinnoilla tämän asuinrakentamisen kustannukset tulevat olemaan suunnilleen 150 miljardia euroa ja tämän päälle tulevat tietysti liikenneinfrainvestoinnit. Olkoon näistä yhtenä esimerkkinä vaikka Pisararata, jonka hinnaksi on arvioita pari miljardia. Ja nämä liikenneinfran kustannuksethan tapaavat paisua huomattavasti arvioitua korkeammiksi.

    Vihreiden edustaja oli sitä mieltä, että Sipilän väite, jonka mukaan digitalisaation avulla pitkät välimatkat katoavat, on höpö-höpöä. Kun kuulemma Paasikivikin oli sanonut, että maantieteelle ei mahda mitään ja ei mitään uutta synny jos jäminkivaarassa tehdään jollakin virtuaalihärpättimellä etätöitä. Ilmeisesti hän ei ollut perehtynyt siihen, että virtuaaliyhteyksien varassa tehdään nykyisin hyvin paljon muutakin kuin sitä perinteistä ohjelmistokehityksen etätyötä. Se virtual migration, joka eli hypetysvaihetta vuosituhannen vaihteessa, on arkipäiväistynyt ja laajenee hyvää vauhtia. Perinteisten työsuhteiden lisäksi virtuaaliyhteyksien varassa tehdään paljon keikkatyötä ja verkottunutta työtä. Tosin Suomi on tässä kehityksessä vähän jälkijunassa. Olisikohan siihen syynä usko kivimuurien autuuteen. Se kun edisti tuottavuutta siihen aikaan, kun elinkeinoelämän ja ihmisten kanssakäymisen teknologinen perusta oli kovasti toisenlainen kuin nykyisin. Tulevaisuudesta puhumattakaan.

    Vaikuttaa vähän siltä, että tuo nuo Hesarin toimittajien ja vihreiden (mikä voi olla sama asia) ajatusmallit pohjaavat menneisyyden malleihin, menneisyyden ideologiaan ja menneisyyden teknologiaan. Kaupunkisuunnittelun osalta tähtäin tuntuu olevan takaisin 70-luvulla. Tosin siinä unohdetaan se, että niiden amerikkalaisten ja muiden innovaatiokeskittymien asuinalueet on rakennettu varsin mataliksi ja usein pientalovaltaisiksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä asiassa ei voi painottaa liikaa maaseudun ihmisten omaa aktiivisuutta. Jos he tosissaan haluavat pitää kotiseutunsa elävinä se on mahdollista. Jos he sen sijaan haluavat opiskelun jälkeen kadota asutuskeskuksiin, autioituu se kotiseutukin aikanaan.

      Digitalisaation rooli on siinä, että se poistaa niitä esteitä, jotka syntyvät maantieteellisten etäisyyksien seurauksena. Eli, kuten sanoit, mahdollistaa monenlaisten tuottavien töiden tekemisen kaukana asutuskeskuksista. Mutta suuri kysymys on haja-asutusalueiden nuorten preferenssi - hyödyntävätkö he tätä mahdollisuutta vai eivät? Eli muuttavatko asutuskeskuksiin vai pysyvätkö kotiseudullaan?

      Poista
    2. Jos kaikki ajatellaan vain talouden kannalta, niin tiivistäminen kannattaa. Mutta tiivis, kaupunkimainen asutus tekee hallaa kansakunnan syntyvyydelle ja uusiutumiselle. Kautta historian kaupungit ovat olleet väestöllisiä mustia aukkoja, aiemmin epäterveellisyyden takia, mutta nykyään muista syistä. Tiivis asuminen ei kannusta lasten hankintaan, sillä jo tila on kallista ja kuka pitää kaupunkimaista asumista hyvänä kasvuympäristönä?

      Tämä pitäisi aivan vähintäänkin ottaa riittävissä määrin huomioon kaupunkisuunnittelussa. Vähemmän keskittämistä, enemmän lähiöitä, puistoja, tervettä ympäristöä, jossa ihmiset kokevat voivansa perustaa perheitä. En väitä, että urbanisaatiokehitys on ainoa tekijä hedelmällisyyden laskun taustalla, mutta selkeä yhteys näillä ilmiöillä on.

      Itse näkisin keskustalaisessa aluepolitiikassa juuri tämän etuna, ongelmana vain on, että naisista suurin osa väkisin tunkee sinne keskustoihin. Korkeammasta syntyvyydestä tuo olisi ihan ok hinta, leikkaukohteita täällä muutenkaan ei tarvi etsiä ennen kuin matut on karkotettu.

      Poista
    3. Erinomainen ja hyvin tärkeä huomio. Asian vakavuutta kuvaa se, että helsinkiläisistä 40-vuotiaista naisista 36% on lapsettomia.

      Poista

Kiitos ajatuksen lukemisesta

Tervetuloa uudelleen!