sunnuntai 24. huhtikuuta 2016

Kurkistus metsäteollisuusmiehen ajatuksiin

Aamun Helsingin Sanomat haastatteli metsäjätti Stora-Enson toimitusjohtaja Karl-Henrik Sundströmiä. Miehen ajatukset avaavat mielenkiintoisen teollisuusmiehen näkemyksen tulevaisuuteen.

Jutun aluksi toimitusjohtaja toteaa asian, joka on tainnut päästä unohtumaan aika monelta: "vielä viime vuosisadan puolivälissä Pohjoismaat olivat köyhiä maita, joissa oli jonkin verran raaka-aineita mutta ei todellakaan suotuisa sää elää. Silti pystyimme rakentamaan Suomen ja Ruotsin kaltaiset hyvinvointivaltiot sekä juurruttamaan niihin varsin aikaisessa vaiheessa demokratian."

Koska pohjoismaat ovat pystyneet tähän, on kysyttävä sitä, mikseivät sitten muutkin. Esimerkiksi Irak, Haiti tai Tansania? Miksei niihin ole syntynyt sellaista kansallista yhtenäisyyttä, yritteliäisyyttä ja tahtoa, jonka päässä on kaikille parempi elämä?

Päteekö niihin sama lausahdus, jonka Sundström toteaa Pohjolan tulevaisuudesta: "en näe mitään syytä, miksi kehitys kääntyisi toiseen suuntaan”? Se olisi toteutuessaan irakilaisille, haitilaisille tai somaleille kirous siinä missä meille siunaus.

Toimitusjohtaja paljastuu kansallismieliseksi. Hän nimittäin uskoo "kansallisiin identiteetteihin", vaikka ei uskokaan, "että esimerkiksi suomalaiset tai ruotsalaiset olisivat jollakin tavalla fundamentaalisesti erilaisia."

Olisi mukava tietää uskooko hän myös pohjoiseen tulleiden irakilaisten tai somaleiden olevan fundamentaalisesti samanlaisia kuin suomalaiset tai ruotsalaiset ja siten tulevat ajan myötä sulautumaan pohjoismaiseen elämäntapaan.

Toimitusjohtaja on myös demokratian puolestapuhuja. Hänen mukaansa "ihmiskunta yritti monenlaisia järjestelmiä ennen kuin se löysi demokratian. Se on ensimmäinen järjestelmä, joka on tuonut hyvinvoinnin massoille. Se ei ole täydellinen, mutta se on paras vaihtoehto."

Sundström uskoo, että metsäyhtiöillä on edessään hyvä tulevaisuus Pohjoismaissa. Se johtuu pitkäkuituisista pohjoisista havupuista, joista valmistetaan kansainvälisesti huipputasoista sellua. Sitä taas tarvitaan tulevaisuuden erikoistuotteisiin.

Niistä hän toteaa, että puumateriaalilla "voidaan korvata muoveja ja monia nykyään uusiutumattomista raaka-aineista tehtäviä tuotteita". Tämä edellyttää kuitenkin investointeja. Niiden "elinikä voi olla 50–70 vuotta, joten pitää todella tarkkaan harkita, mihin yhtiöt nyt käyttävät varojaan."

Sitä varten "on investoitava paljon tuotekehitykseen. Tässä Suomea hyödyttää alan korkeatasoinen koulutus. Voin sanoa, että se on parempaa kuin Ruotsissa."

Tulevaisuus metsäteollisuudessa on kahdella ihmisryhmällä. Niillä "joilla on hyvin laaja näkemys. Siis sellaisi[ll]a, jotka ymmärtävät laajasti esimerkiksi arvoja ja muutoksia." Sekä ihmisillä, "joilla on hyvin syvää osaamista, kuten kemistejä, tietotekniikkainsinöörejä ja koodaajia."

Jutun luettuani jäin miettimään kuinka hyvä onkaan, että yhteiskuntamme talouselämän huipulla toimii ihmisiä, joilla on realistinen ja vahva tulevaisuudenusko. Se on menestyksen edellytys - ei pessimismi, sinne tänne poukkoileva maailmanparantaminen tai perusteeton haaveilu. HS:n julkaiseman haastattelun perusteella vaikuttaisi siltä, että Stora-Enso on hyvissä käsissä.

Niin on syytä ollakin: ovathan alkujaan suomalaisen Enson juuret vuodessa 1872 ja syntyjään ruotsalaisen Storan alku peräti vuodessa 1288, jolloin yhtiön juuria alettiin rakentamaan kaivostoiminnan varaan. Näin pitkä perspektiivi on epäilemättä jalostanut myös nykyisen yhtiön toimitusjohtajan ajatuksia. Ja siksi niihin kannattaa tutustua muidenkin.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Puusta on moneksi
Metsänomistajat tukevat Suomen raskasta metsäteollisuutta
Koska ja miten Suomen yrityssektori kääntyy kasvuun?

3 kommenttia:

  1. Tuostapa tuli mieleen uutinen jonka ei pitäisi tulla kenellekään biologian tuntinsa hereillä seuranneelle yllätyksenä: Ilmakehän kohonnut hiilidioksiidipitoisuus kiihdyttää yhteyttävien kasvien kasvua:

    http://www.tekniikkatalous.fi/tiede/maapallo-vihertyy-satelliittikuvissa-hyvia-ja-huonoja-uutisia-6544812

    Toinen mielenkiintoinen juttu on että fiksu laiduntaminen palauttaa aavikoitunutta maata savanniksi:

    https://www.ted.com/talks/allan_savory_how_to_green_the_world_s_deserts_and_reverse_climate_change?language=fi

    Olen aina pitänyt perin epäilyttävänä sitä miten ilmastonmuutosskenaarioissa pidetään aina kritiikittömästi sitä pahinta mahdollista vaihtoehtoa todennäköisimpänä?

    Entäpäs jos ilmastonmuutos tarkoittaakin maapallon metsittymistä ja aavikoiden vihertymistä? Entäpä jos Pohjois-Afrikasta tuleekin Euroopan vilja-aitta Karthagon malliin?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä kyllä luulen, että mikäli Välimeren alueen kuivuus lisääntyy (kuten ilmastoskenariot käsittääkseni yksimielisesti ennustavat) on siellä seurauksena ongelmia eli Saharan levittäytyminen kohti pohjoista. On kuitenkin selvä, että vastineeksi saamme lisääntyneitä viljasatoja muualla. Etenkin Suomen ja muiden pohjoisten alueiden maatalouden (ja metsätalouden) tilanne paranee, elleivät sitten kasvitaudit lisäänny räjähdysmäisesti.

      Mutta seuraillaan nyt vielä kuinka ilmastonmuutos etenee nyt kun talven El Nino alkaa olla ohi. Sitä ennenhän olimme siirtyneet viilenevälle trendille globaalilämpötiloissa, mutta jatkuuko se edelleen vai kääntyykö kehitys jälleen kohti lämpenemistä.

      Poista
  2. Kunpa voisinkin olla metsäsektorin suhteen optimistinen, mutta kun ei. Metsän sukupolvien väli on noin 100 vuotta. Ihmisellä vastaavasti 25 vuotta. Jokaisen ihmisen sukupolvenvaihdoksen yhteydessä valtio vie vuosikymmenien päästä tulossa olevista rahoista etukäteen leijonanosan. Samaan aikaan suunnitellaan kiinteistöveroa metsämaalle.

    Molemmat verotukselliset toimenpiteet "kannustavat" puunmyyntiin hinnalla millä hyvänsä. Valtio saa verotulonsa ja yhtiö käytännössä ilmaisen raaka-aineensa. Mitä saa metsänomistaja - hän voi kokea osallistuvansa suureen isänmaalliseen projektiin. Tätä taustaa vasten metsäjohtajien paatoksellinen puhuminen tulee ymmärrettäväksi.

    Hyytiälän Henki

    VastaaPoista

Kiitos ajatuksen lukemisesta

Tervetuloa uudelleen!