lauantai 2. huhtikuuta 2016

Ovatko johtajien palkat räjähtäneet käsiin?

Helsingin Sanomat julkaisi tänään mielenkiintoisen artikkelin pörssiyritysten johtajien palkkakehityksestä. Sen mukaan lehden vuodesta 2005 lähtien seuraamien 41 suuren pörssiyritysten toimitusjohtajien palkka oli toiseksi korkein suhteessa samojen yritysten työntekijöiden palkkoihin. Vuodelta 2007 peräisin olevasta ennätyksestä jäätiin vain hiukan.

Absoluuttisina lukuina yhden toimitusjohtajan palkalla olisi vuonna 2007 saanut työllistetyksi 26,7 työntekijää. Vuoden 2015 tilanteessa tuo lukema oli 25,9 (jutun kuvituksessa sanotaan leipätekstistä poiketen 26,1; en tiedä kumpi on oikein). Suhteessa alhaisin palkka johtajilla oli vuonna 2009, jolloin se oli "vain" 20,6-kertainen suhteessa työntekijöihin.

En lähde tässä populistisoimaan sitä, ovatko toimitusjohtajat yli 20-kertaisesti arvokkaampia yritykselleen kuin työntekijät keskimäärin. Se kuuluu palkan maksavien osakkeenomistajien arvioitavaksi.

Sen sijaan tyydyn toteamaan, että toimitusjohtajien palkkakehitys vuodesta 2005 yllätti minut. Olin nimittäin kuvitellut erilaisten yksittäisten palkkauutisten (esimerkki ja toinen) perusteella, että heidän ja tavallisen työntekijän välinen palkkakuilu olisi räjähtänyt käsiin.

Todellisuudessa näin ei siis ole käynyt ainakaan viimeisen 11 vuoden aikana, vaan toimitusjohtajien palkat ovat pysyneet käytännössä samalla tasolla vuodesta 2005 alkaen. Tämän vahvistaa myös tilaston kolmen ensimmäisen ja kolmen viimeisen vuoden keskiarvojen vertailu: se on molemmissa tapauksissa 25 (laskettuna vuoden 2015 korkeamman lukeman eli 26,1:n mukaan).

Toki toimitusjohtajien euromääräiset palkat ovat nousseet, mutta niin ne ovat tehneet myös pörssiyritysten palkansaajilla. Ja näin on tapahtunut myös pörssin ulkopuolisissa yrityksissä sekä julkisella sektorilla. Oleellista tässä on kuitenkin siis huomata, ettei duunarin ja johtajan suhteellinen palkkaero ole muuttunut miksikään.

* * *

Koska työmarkkinajärjestöt ovat sopineet yksikkötyökustannusten laskemisesta on tietenkin mielenkiintoista seurata, miten tämä vaikuttaa palkkarenkeinä toimivien toimitusjohtajien tulotasoon. Mikäli heidän suhteellinen palkkatasonsa ei kasva nykyisestä 26,9:stä (tai 26.1:stä), voidaan myös heidän katsoa osallistuvan maan yritysten palkkakilpailukyvyn parantamiseen.

Sen sijaan, mikäli heidän palkkansa suhteessa työntekijöihin nousee, voidaan toimitusjohtajien (tai oikeastaan heidän palkoistaan päättävien osakkeenomistajien) todeta antaneen äärimmäisen huonoa esimerkkiä tavallisille palkansaajille. Se olisi ikävää koko suomalaisen yhteiskunnan sopimusilmapiirin kannalta. Ellei sille sitten voida esittää hyviä perusteluita.

Koska HS:n käyttämä palkkojen vertailuperuste (johtajan palkka per työntekijän keskipalkka) on mielestäni erittäin informatiivinen, ehdotan että se otetaan käyttöön myös kaikessa muussa palkkatasojournalismissa. Näin vältetään yleisen palkkakehityksen aiheuttama vääristymä lehtijutuissa. Ja samalla sen turhaan kateuteen perustuva sopimusyhteiskunnan kannalta haitallinen vaikutus.

Esimerkin antaakseni palaan tämän kirjoituksen laukaisseen HS:n jutun kahteen faktuaalisesti samasta asiasta kertovaan muotoiluun. Lukijani voi itse nähdä, miten erilaisen kuvan toimitusjohtajien palkkakehityksestä ne antavat.

"Toimitusjohtajien keskimääräiset palkat ja bonukset ylittivät vertailussa toistamiseen miljoonan euron rajan ja olivat keskimäärin noin 1,1 miljoonaa euroa."

"Huippujohtajan peruspalkat ja bonukset olivat viime vuonna 25,9-kertaiset rivityöntekijään verrattuna.... Vuonna 2007... yhden toimitusjohtajan palkalla sai töihin 26,7 rivityöntekijää."

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Konduktöörit paljastavat vatuloinnin ja otvailun poliittisessa päätöksentekojärjestelmässämme
Konkurssiuutinen valaa uskoa tulevaisuuteen
Harmaa talous


15 kommenttia:

  1. >>Toki toimitusjohtajien euromääräiset palkat ovat nousseet, mutta niin ne ovat tehneet myös pörssiyritysten palkansaajilla.>> Ei ole, jos ei oteta lukuun naurettavia 10 tai 20 e "palkankorotuksia". Pörssiyrityksen työntekijä

    VastaaPoista
  2. "Vuonna 2007... yhden toimitusjohtajan palkalla sai töihin 26,7 rivityöntekijää."

    Se, montako rivityöntekijää voidaan palkata yhden toimitusjohtajan palkalla, ei kerro oikeastaan mitään rivityöntekijän ja toimitusjohtajan palkoista. Rivityöntekijän hinnasta palkat ovat vain murto-osa ja muut palkkaamisen kustannukset (mm sivukulut) ovat kymmeniä prosentteja rivityöntekijän hinnasta.

    Kilpailukykysopimyksen (suomeksi TUPOn) osalta seuraan erityisellä mielenkiinnolla paikalliseen sopimiseen tulevan kriisilausekkeen soveltamista. Jos sitä sovelletaan vaikeuksiin joutuneissa yrityksissä ja sen perusteella mahdollistetaan TESsejä alahaisemmat palkat niin tapahtuuko sama supistuminen johdon palkkioissa ja jaettavissa osingoissa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä huomio. HS puhui jutussaan pelkistä palkoista js palkkioista. Ei siis työllistämisen sivukuluista.

      Poista
  3. Tässäki varmaan pitäs erotaa toisistaan oman yrityksen (ns. yrittäjät) tomimitusjohtajat ja sitten palkkatoimitusjohtajat ..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyse oli tässä palkkarangeistä, ei yrittäjistä.

      Poista
  4. Yhdysvalloissa suuryritysten johtajien palkat ovat n. 400 x samojen yritysten työntekijöiden keskimääräinen palkka. Toimitusjohtajien palkkojen kerrointen nouseminen Suomessa on kaksipiippuinen juttu.

    Se on hyvä asia siksi, että se houkuttelee osaavia yritysjohtajia pesteihin suomalaisissa yrityksissä. Suomessa yritysosaaminen ja yrityskulttuuri ovat heikkoja, ja yritysjohtajien palkkojen nostaminen on yksi niistä keinoista, joilla niitä voidaan vahvistaa.

    Toinen keino olisi esimerkiksi se, että kukaan ei saisi valmistua koulusta ilman teoreettista ja käytännöllistä yrityksen pyörittämiseen liittyvää osaamista. Käytännöllinen yritysosaaminen tarkoittaa sitä, että jokaisen koululaisen pitäisi pyörittää pientä yritystä yksin tai yhdessä muiden kanssa kouluaikanaan. Myös sosiaalivaltiota on karsittava ja veroja alennettava.

    Huono asia yritysjohtajien palkkojen kasvussa on se, että he eivät tarvitse lisääntyviä rahoja henkilökohtaiseen kulutukseen, vaan käyttävät niitä suoraan tai epäsuorasti poliittisen vaikutusvaltansa kasvattamiseen, poliitikkojen ostamiseen vaalirahoituksella, palkkioviroilla, ylihinnoitelluilla konsultointi- ja luentokorvauksilla, pitkillä lounailla, työmatkoiksi naamioiduilla lomamatkoilla, jne. Yhdysvalloissa Washington D.C:ssä ei ole kahta puoluetta, punainen (Republikaanit) ja sininen (Demokraatit), siellä on vain yksi vihreä puolue (dollarin värinen puolue). Toimitusjohtajien palkkojen kasvattaminen on de facto myös toimitusjohtajien "äänikertoimen" kasvattamista demokratiassa. Toimitusjohtajat kannattavat useimmiten vahingollista politiikkaa, esim. massiivista haitallista maahanmuuttoa ja hyvä veli -kapitalismia (crony capitalism, state-capitalism alliance), ja heillä on taipumus kollektiivina saada tavoitteensa läpi.

    Jotta yritysjohtajien nousevista palkoista saadaan hyöty ilman haittoja, olisi tärkeää saada maahanmuutto ylivoimaisesti suurimmalta osin loppumaan, ja muuttaa jäljelle jäävä osa erittäin valikoivaksi. Toiseksi on löydettävä ne keinot, joilla taataan vapaa markkinatalous ja kilpailu, ja estetään valtioiden ja suurten yritysten plutokraattinen ja piilomonopolistinen yhteenliittymä.

    VastaaPoista
  5. ... Yhdysvalloissa Trump on ainoa, joka rikkoo vihreää dollarikonsensusta, siksi, että hän ei tarvitse rahoitusta keneltäkään (muut ehdokkaat ovat täysin riippuvaisia miljardöörien rahoituksesta) ja toisaalta siksi, että hänellä hyviä omapäisiä ja kansan tahdon mukaisia ajatuksia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Trump taitaa olla itse sitä dollarikonsesusta ..

      Poista
    2. Trumpin oman korruptoituneen Republikaanipuolueen johto on tehnyt kaikkensa kampittaakseen Trumpia. Lisäksi he ovat kulissien takana keränneet negatiivista Trumpiin liittyvää materiaalia, jonka he aikovat lahjoittaa Demokraattipuolueen toimijoille, jos Trump tulee valituksi presidenttiehdokkaaksi. Kuvittele vastaava tilanne Suomessa, jossa Vihreät keräävät materiaalia vihreää ehdokasta vastaan, ja lahjoittavat sen perussuomalaisille, jotta nämä voivat paremmin kukistaa vihreän ehdokkaan.

      Kaikki muut ehdokkaat, kaikki miljardöörien rahoittamat ehdokkaat ovat vastustaneet yhtenäisenä kuorona Trumpia. Liberaali media on tehnyt kaikkensa estääkseen Trumpin ehdokkuuden toteutumisen. Liberaalin median mielestä Trumpin ainoa hyvä puoli on se, että hän hajottaa Republikaanipuoluetta, republikaanieliitti vs. republikaanipuolueen kannattajat.

      Trump kannattaa monia sellaisia asioita, jotka ovat liberaalin eliitin vakiintunutta konsensusta vastaan, kuten laittoman maahanmuuton lopettamista; muurin rakentamista USAn ja Meksikon väliselle rajalle; laittomien siirtolaisten karkoittamista; aseenkanto-oikeutta; USAn intressien laittamista etusijalle, ei miljardöörien; jne.

      Kaikki nämä yhdessä kertovat, että Trump on aito uhka dollarikonsensukselle.

      Poista
  6. sosialismi, markkinatalous/kapitalismi, yksilövapaus-puheet on vaan kaikki verhoja/kulisseja ihmies ahneudelle, sanotan mitä tahansa susista, niin susi ei tapa vaan, eikä jätä heikompaa kituun rahantakia ...

    VastaaPoista
  7. "Se on hyvä asia siksi, että se houkuttelee osaavia yritysjohtajia pesteihin suomalaisissa yrityksissä. Suomessa yritysosaaminen ja yrityskulttuuri ovat heikkoja, ja yritysjohtajien palkkojen nostaminen on yksi niistä keinoista, joilla niitä voidaan vahvistaa."

    Eikös sama periaate sitten pitäisi ottaa käyttöön myös julkisella sektorilla, jossa jo keskitason virkamies päättää helposti summista, jotka vastaavat suurehkon pkt-yrityksen liikevaihtoa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yritykset käyttävät omaa rahaansa, julkinen sektori käyttää muiden ihmisten rahoja. Yritykset ottavat riskejä, joiden perusteella ne voivat menestyä ilmiömäisesti, mennä surkealla tavalla konkurssiin tai mitä tahansa siltä väliltä. Yrityssektori tuottaa usein jatkuvasti uutta ja innovoivaa. Julkisen sektorin virat ovat turvattuja, ja niissä on tasainen palkanmaksu. Julkinen sektori tuottaa suurimmalta osin samanlaisena toistuvia 'kuvioita'.

      Näiden syiden vuoksi yrityselämässä on paikoittain suuremmat palkat ja tulokseen sidottuja palkkioita.

      Suomessa julkinen sektori on paisunut niin paljon, ja kuristanut yksityistä sektoria niin paljon, että keskimääräiset palkat julkisella sektorilla ovat korkeammat kuin yksityisellä sektorilla. Osaltaan tämän takia Suomi on vajonnut niin syvälle lamaan.

      Poista
  8. Professorin tekemä huomio Tj:ien palkkojen suhteellisesta kasvusta ona ansiokas, sillä tällä palkkojen karkaamisella ovat yhdet ja toisetkin poliittiset puhuvat päät ratsastelleet.

    Esitetyltä argumentilta (palkkojen jakautuminen on suurista eroista huolimatta ollut jotakuinkin reilua tarkkailtuna ajanjaksona) katoaa kuitenkin paljon uskottavuutta, kun optiojärjestelmä sivuutetaan kokonaisuudessaan. Suomalaisten yritysten joshtoportaassahan tämä palkkioina, ei palkkana, jaettava "kannustin"järjestelmä on paisunut melkoisiin mittasuhteisiin viimeisen parinkymmenen vuoden aikana.

    On valitettavaa, että tämä de jure toimitusjohtajien ja muiden vastaavien omista, mutta useimmiten de facto koko yrityksen henkilökunnan ansioista jaettava palkkio, jossa muodossa TJ:t ne usein verotussyistä haluavatkin, on kasvattanut kuilua työntekijöiden ja johtajien ansioissa - vieläpä juuri ansioihin perustuvassa bonus-muodossa.

    Moinen on omiaan demoralisoimaan ja katkeroittamaan työntekijöitä, jotka varmasti kokevat yhteisten ponnistusten valuvan vain harvojen laariin. Neuvostoliiton meiningistä toiminnan erottaa vain se, että kun Neukkulassa oma-aloitteisuudesta ei palkittu ketään, optioilla palkitaan harvat kaikkien ponnistuksista.

    -Apoliteia-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen samaa mieltä siitä, että epäreilu tulonjako aiheuttaa suuria yhteiskunnallisia ongelmia. Se tekee näin jopa aivan yksittäisinä tapauksina. Ja juuri siksi olisi hyvä, että tapahtuneet ylilyönnit suhteutettaisiin kokonaisuuteen.

      Poista
  9. Epätasaista tulonjakoa kauhistellaan, mutta pitäisi verrata tuloja verojen ja tulonsiirtojen jälkeen, ei pelkkiä ansiotuloja. Mikä muuten olisi reilu tulonjako?

    VastaaPoista

Kiitos ajatuksen lukemisesta

Tervetuloa uudelleen!