torstai 3. maaliskuuta 2016

Helsingin Sanomat myrkytti tänään yhteiskunnallista keskustelua - reagoiko päätoimittaja kannanottonsa mukaisesti?

Suomalaiset päätoimittajat julkaisivat pari päivää sitten kannanoton, jossa he ottivat kantaa luotettavan median puolesta. Päätoimittajat olivat hyvällä asialla: luotettavuus on asiakkaan kannalta median tärkein laatukriteeri.

Itse kannanotto on varsin ympäripyöreä, eikä määrittele ketä tai mitä vastaan se on suunnattu: viestin kohteesta käytetty nimitys on "valemedia". Tämän määrittelemättömyyden takia myös kannanoton laukaisseet tekijät tai kirjoitukset jäävät tunnistamattomiksi. On mahdollista, että päätoimittajien ulostulo liittyy itäisen suurvallan kannattajien toimintaan, mutta jonkinlaisista älähdyksistä päätellen sen on tulkittu kohdistuneen myös maahanmuuttokriittiseen sosiaaliseen mediaan.

Joka tapauksessa on selvää, että "solvaaminen, halventaminen, mustamaalaaminen ja suoranainen valehtelu" eivät ole hyväksyttävää sen enempää mediassa kuin valtamediassakaan. Niin ikään, ei voi olla hyväksyttävää, jos "mediaksi itseään nimittävät tahot myrkyttävät yhteiskunnallisen keskustelun ja yhteiskunnan ilmapiirin johtamalla yleisöä tahallisesti harhaan valheellisilla viesteillään".

Lisäksi on mainiota, että päätoimittajat lausuvat yksiselitteisesti, että "sitoudumme oikeisiin tietoihin perustuvaan ja merkitykselliseen journalismiin". Ja että he tukevat "yksittäisiä journalisteja, jotka työnsä vuoksi joutuvat parjauskampanjoiden kohteeksi".

* * *

Pääkirjoittajien kannanoton jälkeen olin odottanut, että mediatalot skarppaisivat uutisoinnissaan tehden siitä aiempaa luotettavampaa ja avoimempaa. Näin oletin tapahtuvan erityisesti minun käsitykseni mukaan kaikista uutisoinnin lajeista eniten epärehellisyyttä sisältävään maahanmuuttopolitiikkaan liittyen.

Niinpä olin kohtuullisen tyytyväinen luettuani eilen Iltalehdestä, että "Helsingin poliisi tutkii Kontulan ostoskeskuksen läheisyydessä tapahtuneita pahoinpitelyitä ja omaisuuden anastuksia, joihin epäillään syyllistyneen useita 15-17-vuotiaita nuoria poikia. Jopa 30-henkinen nuorisoporukka muodostui toisensa jollakin tavalla tuntevista pojista ja tytöistä, jotka olivat kokoontuneet Kontulaan viettämään aikaa.

Poikien joukossa on sekä kantasuomalaisia että ulkomaalaistaustaisia henkilöitä. Uhrit olivat satunnaisia ohikulkijoita."

Sinänsä erittäin ikävässä uutisessa ei salailtu ilmiön maahanmuuttajataustaisuutta, vaan se tuotiin selvästi ja yksiselitteisesti esiin. Monet yhteiskunnallisesta kehityksestä huolissaan olevat tosin olisivat kaivanneet vielä enemmän tietoa sekä kantasuomalaisten, että maahanmuuttajien etnisestä laadusta.

Näin jäi monien mielissä kytemään erityisesti kantasuomalaisiksi tällaisissa uutisissa laskettavan romaninuorison mahdollinen osuus. Tutkimusten mukaanhan heillä on kohonnut riski ajautua jopa henkirikoksiin.

Asia on poikkeuksellisen tärkeä, sillä mikäli kyse ei tässä tapauksessa ole pitkäaikaisesta etnisestä vähemmistöstämme, on syytä huolestua heidän lisäkseen myös etnisesti kantasuomalaisen nuorison käyttäytymisestä. Tapahtunuthan viittaisi siinä tapauksessa valtaväestön nuorison tapojen ja normien muuttumiseen, johon olisi syytä puuttua mahdollisimman nopeasti ja tehokkaasti.

Iltalehden kanssa samanlaisella linjalla näyttivät olevan MTV3 ja Ilta-Sanomat. Kuten myös paikallinen media, esimerkkinä Helsingin Uutiset.

* * *

Edelle kuvailemieni eilisten uutisten jälkeen olin tänä aamuna pudota tuoliltani luettuani Helsingin Sanomien uutisen samasta aiheesta. Kirjoitus oli lyhyt ja lakoninen, eikä sisältänyt minkäänlaista tietoa rikoksentekijöiden etnisestä koostumuksesta. Toisin sanoen HS:n jutussa haluttiin tarkoituksella myrkyttää maahanmuuttopoliittista keskustelua ja yhteiskunnan ilmapiiriä "johtamalla yleisöä tahallisesti harhaan".

Edellä mainitun pääkirjoittajien kannanoton on allekirjoittanut myös Helsingin Sanomien päätoimittaja Kaius Niemi. Koska hänen lehtensä ei näytä edellä käsitellyssä uutisessa noudattavan näyttävästi julkistetun kannanoton periaatteita, onko hän aikeissa ryhtyä niihin toimenpiteisiin, joiden alle on nimensä piirtänyt?

Tarkoitan erityisesti seuraavia kahta kohtaa. "Sitoudumme oikeisiin tietoihin perustuvaan ja merkitykselliseen journalismiin.  Kun tietoja pyritään tahallisesti hämärtämään tai vääristelemään, puutumme siihen omissa medioissamme." Sekä "otamme jatkossakin vastuun julkaisemistamme uutisista ja niiden oikeellisuudesta, ja vastaamme myös toimitustemme tekemistä virheistä ja niiden korjaamisesta."

Edelle lainaamani teksti on yksiselitteistä. Kaius Niemi on ilmaissut julkisesti vastustavansa tahallista asioiden hämärtämistä - mikä Kontulan tapahtumien kaltaisten tapahtumien uutisoinnissa tarkoittaa etnisten taustojen pimittämistä - sekä sellaista havaitessaan korjaamaan tehdyn virheen. Yhtä yksiselitteistä on myös se, että hänen johtamansa lehden tämän aamun uutinen on asioita hämärtävä ja siten Kaius Niemen julkisesti esittämän näkemyksen vastainen.

Mikäli en havaitse minkäänlaisia uutisointia korjaavia toimenpiteitä Helsingin Sanomien sivuilla tulkitsen, että päätoimittaja Kaius Niemi on epärehellinen. Ja tulee siten oikeuttaakseen seuraavan hänen omaa kannanottoaan mukailevan luonnehdinnan: "mediaksi itseään nimittävät tahot", kuten Helsingin Sanomat, "myrkyttävät yhteiskunnallisen keskustelun ja yhteiskunnan ilmapiirin johtamalla yleisöä tahallisesti harhaan valheellisilla viesteillään."

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
HS tänään: muunneltua totuutta ja demokratiavihaa
Helsingin Sanomat, pääkirjoitus
Julkaiseeko HS jatkossa vain linkitettyjä asiasanoja?


8 kommenttia:

  1. Joopa joo, päätoimittajien tavoitteet ovat toki sinänsä kannatettavia ja arvokkaita, joskin niiden pitäisi olla valtamedialle julistamattakin itsestään selviä. Mutta arvon herroilta ja rouvilta jää täysin kysymättä, mistähän mahtaa johtua tämä selvä tarve ja tilaus vaihtoehtoiselle medialle - tai valemedialle, niinkuin he sitä kutsuvat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei sellaisia voi alkaa kyselemään, koska syyllinen saattaisi katsoa vastaan peilistä.

      Poista
  2. Toivoisin, että Atte Jääskeläinen ottaisi julkisesti study caseksi tämän tapauksen, ja selittäisi perinpohjaisesti kuinka laatumedia osoitti tässäkin journalistisen ylevyytensä sekä laadullisen suvereenisuutensa. Ja ennenkaikkea kertoisi mitä hänen "vastuunkantonsa" tarkoittaa tässä tapauksessa. Asialle ei liene mitään estettä koska meillä on mustaa valkoisella että Atte on moneen kertaan tarkistanut faktat. Toki uskomme että hän niin tekee aina ennen jokaista Ylen jutun julkaisemista, mutta tässä tapauksessa vielä kerran jäljestäpäinkin eri pyynnöstä.

    Jääskeläisenä minä en todellakaan menisi laittamaan tuollaisiin julkituloihin nimeäni alle. Todennäköisesti sen löytää vielä edestään.

    VastaaPoista
  3. Näiden päätoimittajien julistaman laatujournalismin ja lukijoiden näkemän reaalijournalismin suhde on jokseenkin sama kuin oli juhlapuheissa julistetun ideaalisosialismin suhde reaalisosialismiin. Mistä tuli mieleen, että jäänpä kiinnostuksella odottamaan uutisointia tuosta ennakkoon kovasti kohistusta Ylen A2-illasta. Keskusteluhan sujui lopulta jokseenkin rauhallisissa, suhteellisen asiallisissa ja vähän tasapaksuissa merkeissä. Ennakkoon uutisoitiin näkyvästi ja monissa uutisissa kuinka ja millä perusteilla lukuisat vihreät ja vasemmistolaiset kieltäytyivät osallistumasta, mukaan kun oli otettu myös toisten mielipiteiden edustajia. Siinä taisi sitten käydä niin, että näiden kverulanttien poisjäänti nosti keskustelun tasoa niin paljon, että nämä laatutietoiset päätoimittajat eivät löydä mitään uutisoitavaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse keskustelua en katsonut, mutta tuo poisjäämisjupakka taisi kertoa varsin paljon poisjääneistä itsestään. Ellei ihmisellä ole kykyä dialogiin eri tavalla ajattelevan kanssa, olisi hänen kyettävä vetämään asiasta oikea johtopäätös ja todeta olevansa kyvytön hoitamaan kenenkään yhteisiä asioita. En toki odota sellaista tapahtuvan, mutta toivottavasti edes poisjääneiden äänestäjät ymmärtäisivät asian.

      Poista
  4. Länsimainen media on viihdeteollisuutta, se on businesta jonka ainoa terkoitus on myydä mediatuotteita. Parhaiten tämä tapahtuu ärsyttämällä ihmisten primitiivisimpiä tunteita; Kateutta, kiimaa, vihaa ja pelkoa.

    Toisaalta länsimedia on tieteen tapaan itsekorjaava systeemi koska kilpailija käräyttää valehtelusta. Mutta tämä ei estä puolitotuuksia ja mielipidevaikuttamista.

    Juhana Torkki kertoo kirjassaan tarinan valta pari mehevää anekdoottia suomalaisen valtamedian ja totuuden ambivalentista suhteesta.

    Oma mielipiteeni puheena olevasta julistuksesta on että harvoi kuulee yhtä tekopyhää schaissea,

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta kyllä, että Yleä lukuunottamatta median tärkein tehtävä on tuottaa rahaa omistajalleen. Ylen tehtävä taas on miellyttää poliitikkoja, vai...?

      Poista
  5. HS on tietysti vaikutusvaltaisuutensa vuoksi oleellinen analysointikohde. Mutta kyllä on Hesarin lipsumiset päätoimittajien julistuksesta pientä verrattuna tähän: http://mvlehti.net/2016/03/02/nain-sitoutuneet-mediat-tekevat-juttujaan/

    Kuuntele varsinkin tuo siihen upotettu puhelinsoitto - STT:stä soitetaan Janitskille, Janitski kysyy jo ensi sekunnilla ainoaa faktaa, johon koko soitto perustuu ja useaan kertaan sen jälkeen. Mietipä mitä STT:n rikostoimittaja soitollaan yrittää (https://www.youtube.com/watch?v=9i_lpL_6kGM)

    Eli poliisi ei ole tuossa kohdin päättänyt edes, aloittaako esitutkintaa. Mutta STT:ssä 1) on jo kaks ukkoa tapauksen kimpussa, toinen heistä (ei soittaja) on soittajan mukaan ollut yhteydessä poliisin tutkinnanjohtajaan, joka jotain soittajan mukaan vuotanut; 2) Soittajalle ei riitä, kun Janitski kertoo, ettei poliisi ole ottanut yhteyttä eli de facto Janitski ei ole epäilty; 3) Janitski pyytää kohtuullisesti vain sen tutkinnanjohtajan nimeä, jotta voi tarkistaa asian. STT:n soittaja ei osoita haluavansa että asia lähtee selviämään Janitskin omatoimisuuden kautta, vaan kehittelee koukkujaan, kunnes vain Janitskin jääräpäisyyden vuoksi lähes 6 (kuuden) minuutin kuluttua kertoo sen toimittajan nimen, joka tutkinnanjohtajaan oli yhteydessä. 4) STT kertoo tietojaan eteenpäin ja valtamedian kaikki suuret lehdet kehittelevät selvästi rikollisen "uutisen". 5) Tragikoomisinta on se, että uutisen taustalla on päätoimittajien julkilausuman periaatteiden vastaiseen, jopa rikolliseen, sanankäyttöön kauan syyllistyneen YLE:n toimittajan tekemä rikosilmoitus yhdestä Janitkin lehtien hänestä julkaisemasta asiasta (julkinen asiakirja hänen rikostuomiostaan). 6) Puhumattakaan siitä, että nykyaikana, kun netitse on helppo tehdä rikosilmoituksia, niitä tehtaillaan enemmän kuin aiemmin, lukemani poliisin arvion mukaan helpommin kuin aiemmin.

    VastaaPoista

Kiitos ajatuksen lukemisesta

Tervetuloa uudelleen!