keskiviikko 2. maaliskuuta 2016

Mitä Donald Trump tekee voittaakseen Hillary Clintonin?

Kilpailussa maailman merkittävimmästä poliittisesta virasta saatiin eilen ennakkoratkaisu: ellei jatkossa tapahdu ihmeitä ovat Yhdysvaltain presidentinvaaleissa vastakkain republikaanien Donald Trump ja demokraattien Hillary Clinton. Heistä jälkimmäinen oli varsin odotettu esivaalisirkuksen alkaessa, mutta Trump sen sijaan valtava yllätys.

Hillary Clinton on entisen presidentin puoliso ja itsekin tappion Obamalle kärsinyt presidenttiehdokas. Siten hän ei tule tuottamaan amerikkalaisille sen enempää positiivisia kuin negatiivisiakaan yllätyksiä. Siten varsinaisten vaalien ratkaisijaksi nousee Donald Trumpin onnistuminen omassa kampanjassaan.

En väitä ymmärtäväni Donald Trumpia, saati tuntevani. Mutta seuraavassa esitän skenarion, jonka itse uskon olevan mahdollinen ja ehkäpä vastaavan todellisuutta.

Donald Trump on, kuten tiedetään, upporikas kiinteistömoguli. Siten hänen motiivinaan valtaan saattaa olla yksinkertaisesti halu päättää uransa maansa presidenttinä - se kun on niitä harvoja asioita, joita ei voi ostaa pelkästään rahalla.

Poliittisen näkyvyyden himoon saattoi liittyä sekin, että hän on jo aiemminkin ollut ehdokkaana - tosin merkityksettömässä pikkupuolueessa, jonka presidenttikandidaatilla ei ole minkäänlaisia läpimenon mahdollisuuksia. Mutta kyllähän jo pelkkä ehdokkuuskin maailman tärkeimpään poliittiseen virkaan antaa upean silauksen liikemiehen uralle.

Tehtyään päätöksen tämänkertaisiin vaaleihin lähtemisestä Trumpin piti keksiä miten hän voisi nousta oman puolueensa ehdokkaaksi. Poliittisen historian keveyden takia hän ei voinut ajatella kilpailevansa samoilla keinoilla kuin muut. Niinpä oli valittava toinen tie - ja sen Trump on totisesti tehnyt. Kampanja on ollut täynnä hyvää ja huonoa poliittista satiiria, erilaisia joihinkin väestöryhmiin uppoavia iskulauseita ja puhdasta poliittista törkyä.

Näillä keinoin Trump on saanut puolelleen suuremman osan republikaaneista kuin kilpailijansa. Eikä pelkästään heitä, vaan joukoittain sellaisia kannattajia, jotka eivät olisi edes kuvitelleet äänestävänsä presidentistä.

Jos Donald Trump nyt kuitenkin jatkaisi varsinaisessa vaalissa samalla linjalla kuin esivaaleissa, olisi Hillary Clintonilla helppo työ ottaa miehestä murskavoitto. Ei ole ajateltavissa, että demokraattien koulutetumpi valkoinen ja heitä tukeva yhä kasvava monietninen kannattajakunta vuotaisi Trumpin leiriin. Sen sijaan republikaanileiristä syntyisi mitä luultavimmin valtava Trumpia inhoavien äänestäjien virta Clintonin taakse.

Koska en usko Trumpin olevan tyhmä, ei hän myöskään luovuta Clintonille voittoa ilman taistelua. Niinpä veikkaan, että esivaalien ratkettua lopullisesti Trump muuttaa linjaansa täydellisesti.

Se ei tarkoita, että hänen retoriikkansa muuttuisi vähemmän raflaavaksi. Näin siksi, että sehän on jo osoittanut toimivuutensa.

Sen sijaan Trump muuttaa sanomansa sisältöä sellaiseksi, jonka hän tietää tai ainakin kuvittelee houkuttavan niitä demokraatteja, joilla on epäilyksiä Clintonia kohtaan. Tässä häntä innoittaa tieto siitä, että kahdeksan vuoden takainen tappio Obamalle osoitti Clintonin olevan haavoittuvainen ja ettei tämä jaa läheskään kaikkien demokraatteja yleensä äänestävien kannatusta.

Niinpä Trump selvittänee miltä suunnalta Clintonilla on eniten epäilijöitä ja sovittaa retoriikkansa sen mukaisesti. Tässä hänellä on valtava etu poliittisen taustansa vähäisyydestä. Äkilliset linjanmuutokset eivät herätä huomiota ja siten syö uskottavuutta samalla tavalla kuin politiikassa pidempään olleiden henkilöiden kohdalla.

Jään siis suurella mielenkiinnolla odottamaan minkälaisen Donald Trumpin näemme varsinaisessa vaalissa. Näin uskon myös Hillary Clintonin tekevän ja pohdiskelevan omaa strategiaansa todennäköisesti kameleonttimaisesti muuttuvaa ehdokastaan vastaan. Siinä kilpailussa voiton perii se, joka onnistuu parhaiten pitämään omat kannattajansa ja samalla keräävän puolelleen eniten lähtökohtaisesti epätietoisia.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Murha-aalto herättää keskustelua USA:ssa
Monikulttuurinen kuolema haastaa laillisuusperiaatteen
Hyvin kotoutuneita somaleita


11 kommenttia:

  1. Lueskelin aamulla New York Timesia tästä asiasta. Lukijoiden mielipiteet ovat kahtiajakoiset. Osa (jopa republikaaneiksi itsensä tunnustavista) ovat sitä mieltä että Trump on väärä valinta. Clinton on taas Wall streetin, aseteollisuuden ja Israelin asialla. Sanders, joka näistä vaikuttaa selvästi normaaleimmalta meidän mittapuun mukaan, saa valitettavasti kyllä Clintonilta köniinsä. Sandersin kannattajat panostavat väkirikkaiden osavaltioiden äänestäjiin.
    Mun on vaikea ymmärtää ylipäätään amerikkalaista systeemiä; kaksi puoluetta, äänioikeutta ei kaikilla. Näennäisdemokratia.

    VastaaPoista
  2. Kannatan Trumpia täysin.En tiedä hänen poliitikastaan,ajatuksistaan tai oikeastaan yhtään mistään hänen asioistaan mitään eikä edes suuremmin kiinnosta mutta kannatan häntä koska Suomen virallisen totuuden mädättäjämedia on niin liikuttavan yksimielisesti häntä vastaan.Kuka tahansa jota he vihaavat yksimielisesti ei voi olla aivan umpisurkea.

    VastaaPoista
  3. Mitäs jos tämä siirrettäisiin suuntaissiirrolla Suomeen. Kuka vastaisi Trumpia? Topi Sukari? Jethro Rostedt? Tosin Jeti on kyllä viksumpi. En ole nähnyt Suomen lehdistössä mitään vihapuhetta, mutta jenkkilehdissä sitä on. Make America hate again. Ylipäätään tämä republikaaninen teekutsu- yms. muu hihhulointi, jumalusko, kreationismi eivät kyllä minua, pohjoiseurooppalaista kahden yliopistotutkinnon suorittanutta hyvää veronmaksajaa vakuuta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suomalaisittain on täysin käsittämätöntä kuinka vahvalla pohjalla uskonnollisuus ml. kreationismi on USA:ssa.

      Poista
    2. Sosiologi Rodney Stark on selittänyt Yhdysvaltain uskonnollisuutta vapaalla kilpailulla. Euroopan monopolikirkot kumisevat tyhjyyttään, mutta Amerikassa on varaa valita:Uskonto ja kilpailu

      Poista
    3. Aika samalla tavalla olen ajatellut itsekin. Hauska kuulla, että joku muukin ajattelee samoin.

      Poista
  4. Proffa, joo, näin minäkin olen kaavaillut. Trump on koko kampanjansa ajan ollut täysin arvaamaton ja siihen on nyt yleisö tottunut. Nyt hän alkaa muutosprosessin ja kääntyy pian valtiomiesmäiseen suuntaan mutta vetää silloin tällöin jokerin hihastaan ja pitää siten mielenkiintoa yllä.

    Siihen leikkiin en usko Hilaryn pystyvän vastaamaan. Ainoa mikä Trump'iin tepsii olisi paha luuranko kaapissa ;-) Elämme mielenkiintoisia aikoja. hh

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, voi silti olla että loppupeleissä vanha yhdistelmä Bill ja Hilary tuntuu amerikkalaiseen sieluun turvallisemmalta? hh

      Poista
    2. Raiskausuutisestahan yritettiin jo tehdä luurankoa, mutta siitä tuli suutari. Saa nähdä löytyykö kaapista vielä uutta luukasaa.

      Poista
  5. On ollut jotenkin lutusta seurattavaa tämä suomalaisten toimittajien ja tutkijoiden suhtautuminen Trumppiin. Hakematta tulee mieleen samaisten toimittajien ja tutkijoiden mantra "Soinia voi äänestää vain Uudellamaalla" ym. sekoilu. Yksi asia on varma: suomalaisilla ei ole äänioiketutta näissä vaaleissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paitsi jos suomalainen on USA:n kansalainen.

      Poista

Kiitos ajatuksen lukemisesta

Tervetuloa uudelleen!