tiistai 22. maaliskuuta 2016

Jumala osoitti jälleen suuruutensa arabian kielellä

Ottaen huomioon Euroopan väestökehityksen viimeisten kymmenien vuosien aikana, on todettava että vähemmän yllättävä tai suorastaan väistämätön tapahtui jälleen: Brysselissä räjähti ja tekijät olivat islamisteja. Tapahtuma oli erittäin ikävä uhrien, kaikkien belgialaisten, muiden euroopanunionilaisten sekä ihon väriin tai uskontoon katsomatta kaikkien terrorismia inhoavien ihmisten kannalta. Osanottoni heille (ja meille) kaikille.

Yllättävää oli sen sijaan se, että kun Jussi Halla-aho kirjoitti tapahtumien jälkeen "jahas, täälläkin juhlitaan rasisminvastaista viikkoa", siitä syntyi sosiaalisessa mediassa tarve vastakommenteille. Samoin kävi Juho Eerolan kirjoittaessa "ei tarvitse toisaalta olla huolissaan, tai toisaalta juhliakaan sitä, että olisin saanut ansioni mukaan rasismin vastaisen päivän after partyssa."

Minä en valitettavasti näe syytä kauhistella kumpaakaan noista kommenteista. Ensimmäinen on ilmiselvää sarkasmia. Jälkimmäinen taas mustaa huumoria. Molemmissa tapauksissa varsinainen pahantekijä on islaminuskoinen, joka ei kunnioita sen enempää uhrejaan kuin hänelle turvallisen asuinympäristön antanutta kantaväestöäkään.

Koska teolla on käsittämättömän laaja kannatus Euroopan islaminuskoisten parissa, minusta sosiaalisen median vastaväitteiden tulisi sarkasmin tai mustan huumorin esittäjien sijasta kohdistua siihen yhteisöön, joka ei pysty tai halua lopettaa piirissään esiintyvää terrorismiaaltoa. Ongelman on kuvaillut esimerkiksi ranskalainen muslimi Samia Aouad, joka on lausunut, että "näin tä­män kai­ken jo Al­ge­rias­sa, si­säl­lis­so­dan ai­kaan. Sik­si läh­din. Ter­ro­ris­mi seu­raa mi­nua kaik­kial­le."

* * *

Haluan lopuksi palauttaa lukijoideni mieliin tämän päivän ikävän episodin prologin, joka tapahtui Pariisissa. Tarkemmin sanottuna kopioin tähän sellaisen pätkän 14.11.2015 otsikolla "Jumala osoitti jälleen suuruutensa arabian kielellä" kirjoittamastani tekstistä, jota ei tarvitse tämän tapahtuman jälkeen muuttaa.

"Olisiko nyt nähtyjen... tapahtumien jälkeen lopultakin syytä unohtaa sinisilmäisyys... Suomessakin. Ja todeta, että vaikka turvapaikanhakijoista suurin osa epäilemättä onkin kunnon ihmisiä, on heidän joukossaan riittävän paljon kiihkoilijoita, jotta lopputuloksena on pohjoismaisen yhteiskunnan peruuttamaton muuttuminen sellaiseksi, jota kukaan pohjoismaiset arvot omaava ei halua.

Suomeksi ja rautalangasta vääntäen: turvapaikkoja ei ole syytä myöntää vuosittain kuin niille aivan muutamille, jotka pystyvät todistamaan joutuneensa henkilökohtaisen vainon kohteeksi toimittuaan demokratian puolesta ja demokraattiseen yhteiskuntaan kuuluvin keinoin hirmuhallintoja vastaan. Perheenyhdistämisiä tehtäköön vain, mikäli yhdistäjä kykenee elättämään läheisensä. Ja turvapaikanhakijat pidettäköön erillään muusta yhteiskunnasta, kunnes heidän tapauksensa on tutkittu."

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

5 kommenttia:

  1. Terrorismistahan puhutaan näin: Me maahanmuuttokriittiset puhumme siitä ennen iskuja, niiden aikana ja niiden jälkeen. Suvaitsevaisto oallistuu keskusteluun antamalla arvionsa keskustelusta. Suvaitsevaisto ei puhu itselleen kiusallisesta terrorismiasiasta. Terrorismi on suvaitsevaistolle pelkkää dialogisia voimasuhteita määrittävä asia. Terrori-iskut ovat tuomittavia, koska ne parantavat maahanmuuttokriittisten keskusteluasemia. Muuta merkitystä niillä ei heille ole. Nyt kun on akuutti terrori-iskutilanne, niin suvaitsevaisto lyö pöytään valttikorttinsa, V.Rannan piirroksen :ensimmäisenä on paikalla maahanmuuttokriitikko. Me emme ole paikalla ensimmäisinä. Me olemme paikalla koko ajan ennen, aikana ja jälkeen iskun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta. Eikä tämä isku tullut yllätyksenä kenellekään. Eikä tule myöskään seuraava. Sen sijaan olisin yllättynyt jos EU päättäisi tehdä jotain rajoittaakseen terrorismia ruokkivaa kansainvaellusta Eurooppaan. Yllätyn toki mielelläni.

      Poista
  2. Joskus kirjoitusten ajoitus osuu niin pelottavan tarkasti, että melkein syntyy epäilys kirjoittajan selvännäkijän kyvyistä. Kuten tapauksessa "Niin paksua propagandaa, että se kääntyy itseään vastaan", jossa elävä elämä osoitti hirvittävällä tavalla propagandan paksuuden.

    Ilmeisesti ne terroristin peijakkaat menivät sotkemaan hyvin alkaneen kampanjan. Juuri kun lehdet ja kommenttipalstat oli saatu täytettyä kuvauksilla niistä hirvittävistä rasismin ilmauksista, joista toisessa tapauksessa joku oli kysellyt facebookissa, että onkos Allahillakin Palmusunnuntaina vuosipäivä, ja toisessa taas bussi oli jättänyt ottamatta kyytiin Etelä-Afrikasta adoptoidun pojan. Mutta sitten terroristit menevät tappamaan muutamia kymmeniä ihmisiä ja vammauttamaan toista sataa. Eivätkä edes toimittajien suhteellisuudentajulla nämä kotimaan kauhut eivät pysty kilpailemaan järkyttävyydeltään Brysselin terroritekojen kanssa. Kun näin pahasti on käynyt, ei tässä tilanteessa voi muuta kun yrittää kääntää keskustelu keskusteluun, elikkä siihen kuinka kamalaa on, että joku Halla-aho kirjoittaa että "jahas, täälläkin juhlitaan rasismin vastaista viikkoa". Itse terroritekoa sen sijaan ei ole syytä kommentoida. Päinvastoin, mitä pikemmin se saadaan häipymään uutisista, keskustelupalstoilta ja mieluiten muististakin, sitä parempi. Nimittäin sen takia ennalta valmisteltu propagandakampanja jouduttaneen nyt panemaan hyllylle muutamaksi viikoksi odottamaan asian unohtumista.

    Mutta kyllä se aikanaan sieltä taas esille kaivetaan. Nuo toimittajat kun eivät varmaan mitään opi eivätkä mitään unohda.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen joskus aiemminkin todennut, että suomalainen "julkinen keskustelu" on omituista metakeskustelua siitä kuinka julkista keskustelua tulisi käydä.

      Heitellään omista poteroistaan tyhjillä pulloilla eri mieltä olevaa osapuolta keskittymättä itse asiaan. Koko keskustelutapa vilisee pelkkää argumentaatiovirhettä. Tähän tosin syyllistyy enemmänkin "oikeassa oleva" puoli, jolla ei oikein ole vasta-argumentteja muulla kuin retoriikan tasolla. Eräänlainen äänekkään vähemmistön harrastama koulukiusaamisen muoto siis.

      Ainoastaan oikeamieliset saavat keskustella. Jos toista mieltä olevaa keskustelua esiintyy, on kyseessä vaarallinen liikehdintä joka tulee tukahduttaa heti alkuunsa eikä sen saa antaa pesiytyä keskustelukulttuuriimme... (huokaus)

      Jossain muualla tätä kutsuttaisiin toistensa selkään taputteluksi - tai ehkäpä jopa jollain rajummallakin määritelmällä.

      Eli useampi mielipide ei ole rikkautta. Ei mulla muuta.

      Poista
  3. Tilanne alkaa pikku hiljaa kehittyä kohden sotaa. Eri puolet puhuvat toistensa ohi, eivätkä pyri muuhun kuin oman puolen vakuuttamiseen. Kenen joukoissa seisot, kenen lippua kannat.

    VastaaPoista

Kiitos ajatuksen lukemisesta

Tervetuloa uudelleen!