tiistai 29. maaliskuuta 2016

Miksi EU on epäonnistunut?

Helsingin Sanomat kirjoitti aamulla Euroopan Unionin suuresta muutoksesta viimeisen reilun kymmenen vuoden aikana. Tämän se teki haastattelemalla ranskalaista sosialistipoliitikkoa Huber Védrinea.

Itse kirjoitus ei vaadi pitkiä kommentteja. Niistä selvitään parilla Védrinen siteerauksella.

"Eurooppalaisilla oli tuolloin [2000-luvun alussa] hyviä ja mukavia, vaikkakin hieman abstrakteja ajatuksia. Haluttiin ´enemmän Eurooppaa´. Ikään kuin maailmassa olisi ollut vain miljardeja sympaattisia ihmisiä. Olemme kylpeneet epärealistisessa politiikassa ja nyt olemme kokeneet brutaalin törmäyksen todelliseen maailmaan."

"Tavoitteena on säilyttää eurooppalainen elämäntapa, joka on yhteinen meille kaikille. Eurooppalainen yhteiskunta on ainutlaatuinen, sellainen, jota parempaa ei historiassa olla nähty. Täydellinen se ei tietenkään ole, mutta kaikki on tehty, jotta olemme päässeet mahdollisimman hyvään."

Molemmat siteeraukset voin allekirjoittaa ongelmitta. Näin uskoisin myös arvoisan lukijani voivan tehdä niihin perehdyttyään, sillä nähdäkseni molemmissa pitäisi olla kyse itsestäänselvyyksistä.

On kuitenkin hyvä, että myös EU-politiikan vasemmalla laidalla joku lopultakin sanoo ääneen sen, että poliittisten johtajien älyllinen epärehellisyys on johtanut Euroopan Unionin henkiseen epäonnistumiseen. Ja että tuosta epäonnistumisesta on syytä oppia ja ryhtyä toimiin, joiden tavoitteilla on myös kansalaisten hyväksyntä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Käyvätkö EU:n päättäjät kauppaa hengenhädässä pakenevilla ihmisillä?
96% suomalaisista haluaa rajoittaa EU:n ulkopuolelta tulevaa maahanmuuttoa
Kommunismin varjo selittää Visegrad-maiden ja Länsi-EU:n poliittisia eroja




11 kommenttia:

  1. "Vuosikymmen on erittäin lyhyt aika ihmiskunnan historiassa."

    Tuo Hesarin artikkelin ensimmäinen virke tiivistää suurimman osan euvostopolitrukkien sokeudesta ja ahneesta kunnianhimosta. Liian paljon ja liian nopeasti ovat nuo enimmäkseen vanhat, haudan partaalla nuokkuneet opportunistit koettaneet saada aikaan ennen omaa kuolemaansa. Suuret muutokset tarvitsevat etenkin aikaa - tai tuhoisan sodan hävityksineen.

    Hyökkäämällä kansallisvaltioita vastaan EU on samalla itse asiassa polkenut eurooppalaista perintöä, koska Eurooppa ei ole ollut samalla tavoin tabula rasa - tyhjäksi pyyhitty taulu - kuin Pohjois-Amerikka intiaanisotien myötä.

    Samalla kun ideologit Brysselissä ovat tuskitelleet olematonta yleiseurooppalaista sielua he ovat survoneet ikiaikaisia perinteitä tuottamalla esimerkiksi Lähi-Idästä tänne kuulumatonta kulttuuriaineista niin kuin sulautuminen tapahtuisi mahtikäskyllä 20-30 vuodessa.

    Unionin alkaessa tikahtua omaan mahdottomuuteensa julkisuudessa julistetaan talouselämän ja vientiteollisuuden määrittelevän EU:n ja euron tulevaisuuden. Tämä on ristiriitaista, koska etenkin Suomi on enimmäkseen kärsinyt poliittisesta valuutasta. Samalla yhä uudelleen paljastuu kenties suurin epäonnistumisen syy: vapaakauppa-alueena alkanut liittovaltiokyhäelmä on luotu suuryrityksiä eikä ihmisiä varten. Valtiottomien ihmisten "uusi rotu" pyritään luomaan kulutustapoineen ja arvoineen yritystoiminnan maksimointia varten.

    EU on esimerkki, jossa ihminen on järjestelmää varten. Kun tuo työkalu ei toimikaan suunnitelman mukaan koko koneisto yskähtelee.

    VastaaPoista
  2. Sitaattisi mukaan tavoitteena on säilyttää kaikille yhteinen eurooppalainen elämäntapa. Tähän on helppo yhtyä.

    Aamulla ihmettelin kuinka siitä ollaan pikkuhiljaa luopumassa ja ottamassa käyttöön ne elämäntapanormit, jotka ovat osaltaan johtaneet tulijoiden lähtömaat kehitysmaayhteiskunniksi. Nyt he pyrkivät muuttamaan uudenkin kotimaansa samanlaiseksi -ja me suostumme siihen.

    Kotoutumisen mallia Saksasta

    VastaaPoista
  3. eurooppalainen elämäntapa, joka on yhteinen meille kaikille

    Yhteinen eurooppalainen elämäntapa, mikä se on? Minun kokemukseni mukaan Euroopan sisällä on ollut hyvin monenlaisia elämäntapoja, joilla ei kovin paljoa yhteistä ole. Kristinuskoa nyt voi aikaisemmin pitää yhdistävänä tekijänä, jos jätti huomiotta eri lahkojen väliset sodat. Tietenkin nykyään pitäisi 'meihin kaikkiin' lukea vielä lähes miljoona muslimia, jotka eivät halua kuulua kristittyjen torakoiden kanssa samaan porukkaan.

    Jos ummistaa silmänsä huolella voi ehkä löytää jotakin yhteistä? Parasta varmaan sokaista itsensä täydellisesti kuten Suomen 'älymystö'. Tai tuo ranskalainen huuhaa-tyyppi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eiköhän eurooppalaisella elämäntavalla tarkoiteta 1900-luvun lopun vallitsevaa elämäntapaa, jossa keskeisessä asemassa oli toisaalta kaikkien ihmisten oikeuksien kunnioittaminen ja suvaitsevaisuus sekä toisaalta terve työmoraali ja lakien kunnioittaminen. Näin tehden yhteiskunta pysyi miellyttävänä elää ja asua.

      Poista
    2. Eurooppalainen elämäntapa on kaikki kulttuuri, taide, filosofia, keksinnöt, rock'n roll, 60-luku ja hipit, punk... kaikki ne ajatukset, sekularisaatio, kehitys, vapaus ja arvot, jotka ovat massiivisessa kulttuuri/meemi-eetterissämme läsnä koko ajan.
      Suurin osa tästä puuttuu arabi/muslimi-kulttuureista ja niiden äärimmäisen ahtaasta narratiivista ja sen tarjoamasta identiteettisfääristä. Lähestulkoon vain pelkkää perimmäistapoja ja uskonnollista mädätystä, joiden puitteissa nähdä maailma..

      Poista
    3. Tärkein kaikista on ajatuksen vapaus.

      Poista
  4. Ehkä kannattaisi palauttaa mieleen ne ajat, kun EU oli monessa suhteessa menestystarina. Yksi EU:n usein toistelluista periaatteista oli subsidiariteettiperiaate. Hyvä periaate, vaikka termi onkin melkoinen sanahirviö. Sillä tarkoitettiin sitä, että päätökset on pyrittävä tekemään mahdollisimman lähellä niiden toteuttamiskohdetta. Keskitettyjä päätöksiä tuli tehdä vain niissä asioissa, joissa se oli selvästi tarpeellista ja hyödyllistä. (Tämä periaate muuten on peräisin Preussin armeijasta, jossa yleisesikunta päätti suurista linjoista ja paikalliset komentajat niiden soveltamisesta). Toinen oli eurooppalaisuuden edistäminen ruohonjuuritason kulttuurivaihdon kautta. Erasmus -ohjelma on tästä mainio esimerkki. Kolmas periaate oli talouden edistäminen erilaisia maakohtaisia normiviidakoita yksinkertaistamalla ja kaupan esteitä purkamalla.

    Nykyisin EU näyttäytyy keskitetyn byrokratian kasvattajana. Päätöksentekoa pyritään viemään mahdollisimman kauas soveltavasta tasosta. Eurooppalaisista arvoista pyritään päättämään erilaisten (usein marginaalisten) ideologisten intressiryhmien muodostamissa komiteoissa ja niitä yritetään ajaa käytäntöön määräyksillä ja direktiiveillä. Taloutta rasitetaan jatkuvasti kasvavalla ja monimutkaistuvalla normiviidakolla.

    EU tekisi viisaasti, jos se palaisi takaisin juurilleen. Muuten se tulee kulkemaan samaa tietä ja samasta syystä kuin edesmennyt Neuvostoliitto.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. EU:n ja Neuvostoliiton yhteisen tien ehkä tärkein selittäjä on tosiaankin todellisuudesta irtaantunut hallinto, joka hyvää tarkoittaen byrokratisioi ja verottaa yhteiskunnan kuolleeksi. Ymmärtämättä jää, että juuri niillä keinoin ihmisten yritteliäisyys ja samalla koko yhteisön taloudellinen tulevaisuus katoavat.

      Poista
  5. Eurooppalainen yhteiskunta on ainutlaatuinen, sellainen, jota parempaa ei historiassa olla nähty.

    Tämän osalta en ole samaa mieltä. Kyse on hyvin monitahoisen ongelman yksinkertaistamisesta. Se tiivistyy hienoiten käsitteessä "sosiaalidemokratia". Sen mukaanhan enemmistöpäätökset ovat demokratian vahvuus ja sen toiminnan nerokkuus. Tämä on siis EU:n ydin. Lenin ei uskonut sosiaalidemokratiaan vaan oli vakuuttunut siitä, että mikään valtio ei suosiolla muutu demokraattisessa käsittelyssä (ainakaan hänen elinaikanaan) sosialistiseksi. Toisin kävi - nyt koko EU on valtava sosialistinen liittovaltio ja tuli siihen ilman verenvuodatusta. Tosin nyt vaikuttaa siltä, että verenvuodatukselta ei jälkikäteen vältytä.

    Sosiaalidemokratian kilpailija on erityisesti USA:n perustuslaillinen tasavalta, jossa enemmistöpäätöksillä ei voida rajoittaa erilaisia vähemmistöjen oikeuksia. Perustuslaki on siis pysyvä, vaikka siihen voidaankin tehdä erilaisia lisäyksiä. Lisäykset eivät kuitenkaan voi rajoittaa alkuperäisen perustuslain sallimia oikeuksia.

    Kun Amerikassa esimerkiksi kiistellään aseenkanto-oikeudesta, vastakkain ovat Obaman edustama demokratiaan perustuva enemmistön (mieli)valta ja perustuslakia puolustavat tasavaltalaiset.

    En väitä Amerikan sinänsä olevan sen parempi yhteiskuntana vaan huomautukseni liittyy siihen väitteeseesi, että eurooppalaista yhteiskuntaa parempaa ei ole nähty. Amerikkalainen yhteiskunta perustuu ns. luonnonoikeuksiin eli filosofinen.

    Se on siinä mielessä moraalisesti pidemmällä kuin eurooppalainen Ranskan suuren vallankumouksen hengessä luotu vapaus, veljeys ja tasa-arvo, jotka ovat ideologisia. Vastakkain ovat siis sosialistinen ideologia, joka pakottaa erilaiset vähemmistöt enemmistön tahdon taakse, sekä filosofiaan perustuva käsitys yksilönvapauksista, joita ei saa rajoittaa. Sillä jos ihmisellä ei ole syntymästään asti tiettyjä vapauksia, niin siinä tapauksessa kaikki vapaudet voidaan ottaa pois ja tie on avoinna hirmuvallalle.

    Itse olen taipuvainen pitämään amerikkalaista järjestelmää parempana, koska vapauskäsite kestää johdonmukaisen kritiikin toisin kuin tasa-arvon käsite.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Politiikan ironia on siinä, että historia osoittaa markkinamekanismin olevan ylivoimainen suunnitelmatalouteen verrattuna, vaikka puhdas intuitio johtaa vääjäämättä päinvastaiseen näkemykseen.

      Toisaalta on selvä, että puhdas markkinatalous johtaa pääomien kasautumiseen yhä harvempien käsiin ja samalla yhä suuremman väestönosan suhteelliseen köyhyyteen ja kasautuvaan tyytymättömyyteen. Sellainen taas on aina johtanut dramaattisiin seurauksiin, mitä ei voi mitenkään pitää onnistuneen yhteiskunnan merkkinä. Yhdysvalloissa Eurooppaan verrattuna vapaan markkinatalouden "dramaattiset seuraukset" ovat tarkoittaneet suurten kaupunkien turvattomuutta, mutta eivät ainakaan toistaiseksi sen kummempaa.

      Selityksiä voi hakea monesta suunnasta. Yksi on ulkomaailmaan päin suuntautunut vahva protektionismi (juhlapuheista huolimatta), toinen maan valtavat luonnonvarat, kolmas pitkäaikainen välttyminen omalla maaperällä käydyistä sodista ja neljäs dollarin asema maailman johtavana valuuttana (mitä maa varjelee tiukasti ylivoimaisen sotavoimansa avulla). Muitakin selityksiä on helppo löytää, mutta silti, tai ehkä juuri siksi, myös EU:n kannattaisi vilkuilla valtameren yli josko sieltä löytyisi jotain opittavaa.

      Poista
  6. Puhdas intuitio osoittaa, että vapailla markkinoilla hyödykkeen hinta hakeutuu kysynnän ja tarjonnan tasapainoon. Komentotaloudessa hinta on yleensä subventoitu, jolloin syntyy hyödykkeen riistokäyttöä. Esimerkiksi edellinen arkkiatri totesi, että maksuttomassa terveydenhuollossa mikään määrä rahaa ei riitä vastaamaan kysyntään.

    Vapailla markkinoilla ei ole mitään syytä, miksi raha keräytyisi yksiin käsiin - päin vastoin. Kun kilpailua ei rajoiteta, ns. ylisuuret voitot eivät ole mahdollisia. Rulettipöytä on hyvä esimerkki. Vihreä nolla vääristää markkinoita kasinon hyväksi. Samanlaisia vihreitä nollia on (paitsi hallituksessa myös) lainsäädännöllä luotu suojelemaan esimerkiksi pankkeja konkurssilta.

    Ylisuuri voitto tarkoittaa tuottoa, joka ylittää markkinatuoton annetulla riskillä. Yksi vihreä nolla, jonka euro-sosialismi on luonut, näkyy esimerkiksi vuokra-asuntomarkkinoilla. Siellä on valtion tuilla rakennettuja verovapaiden ay-liittojen hallitsemia asuntoja, joiden vuokralaisille maksetaan vuokratukea alueella, jonka kaavoitusta ohjataan poliittisin tavoittein.

    VastaaPoista

Kiitos ajatuksen lukemisesta

Tervetuloa uudelleen!