Vierasperäisistä saalistajista

Vieraslajeja pidetään toiseksi suurimpana uhkana luonnon monimuotoisuuden säilymiselle ja yhtenä suurimmista ympäristöongelmista. Kyse on eliölajeista, joita ei esiinny jollain maantieteellisellä alueella alkuperäisenä, vaan ne ovat päätyneet sinne ihmistoiminnan seurauksena

Käytännössä vieraslajit voivat kilpailla tai risteytyä luonnossa alkuperäisten lajien kanssa, saalistaa niitä tai levittää tauteja ja loisia. Monesti niiltä puuttuvat myös luontaiset viholliset, saalistajat tai loiset, mikä edesauttaa niiden menestymistä uudessa ympäristössä. 

Pahimmillaan vieraslajit voivat hävittää kokonaan alkuperäisiä lajeja, kuten on tapahtunut esimerkiksi valtamerten saarilla, mutta laajemmilla maantieteellisillä alueella niiden kilpailijat ja saaliseläimet sopeutuvat yleensä uuteen tulokkaaseen. Esimerkiksi suomalaiset kotikissat pyydystävät kuukausittain noin miljoona pikkueläintä, joista noin 144 000 on pikkulintuja, mutta ne eivät silti hävitä Suomesta jatkuvasti uusia lajeja.

Australian luonnonmukaisissa ympäristöissä saaliiksi joutuu vuosittain 815 miljoonaa eläintä, joista 56 % saarimantereen alkuperäiseen lajistoon kuuluvia. Lisäksi asutuksen liepeillä kenellekään kuulumattomat kissat tappavat 149 miljoonaa ja ihmisten lemmikit 180 miljoonaa nisäkästä, jotka olivat pääosin saarimantereelle ihmisten mukana kulkeutuneisiin lajeihin kuuluvia.

* * *

Uudessa tutkimuksessa Martin Philippe-Lesaffre ja hänen kumppaninsa tutkivat niitä tekijöitä, jotka vaikuttavat saalislajien haavoittuvuuteen kotikissan saalistukselle Australiassa, Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa, joissa kaikissa - Pohjois-Afrikasta peräisin oleva - kotikissa esiintyy vieraslajina. Koeasetelman kannalta oli oleellista erityisesti se, että sekä Euroopassa että Pohjois-Amerikassa esiintyy luontaisesti muita pieniä kissapetoja, mutta Australiassa sellaisia ei ole. 

Tutkijat hyödynsivät tutkimuksessaan kokeellisia saalistustietoja sekä koneoppimismalleja kompensoimaan saalistustietojen puutteellisuutta. Näin he pystyivät tunnistamaan eri mantereille ominaisia saalistuksen piirteitä. 

Pohjois-Amerikassa ja Europassa kissat saalistivat eniten lintuja, kun taas Australiassa ne suosivat nisäkkäitä. Saaliiksi joutuneiden lintujen ominaisuudet olivat varsin samanlaisia kaikilla mantereilla, mutta nisäkkäiden ominaisuudet erosivat toisistaan. 

Erot kissojen saalistamien ja niiden rauhaan jättämien nisäkäslajien välillä liittyivät kaikilla kolmella mantereella erityisesti niiden levinneisyyteen ja lisääntymisominaisuuksiin. Pohjois-Amerikassa ja Euroopassa myös eläinten pieni koko lisäsi niiden saaliiksi joutumisen riskiä, mutta Australian nisäkkäiden kohdalla tutkijat eivät havainneet yhteyttä nisäkkäiden koon ja niiden saaliiksi joutumisen välillä. Eli siellä suuret eläimet joutuivat kissojen saaliiksi siinä kuin pienetkin. 

Tutkijoiden mukaan heidän saamansa tulokset korostavat ekologisten ja evolutiivisten tekijöiden merkitystä vieraslajien saalistusvaikutusten arvioinnissa ja luonnonsuojelussa. Lisäksi he pitivät koneoppimisen hyödyntämistä tärkeänä uutena innovaationa pyrittäessä tunnistamaan lajeja, joita vieraspedot uhkaavat.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomen ja Amerikan lihansyöjät
Arabialaistaustaiset villikissat
Kissauutinen

Uutisia sosialistien hallitsemasta Saksasta

Helsingin sanomat oli tehnyt jutun Saksan pääkaupungista Berliinistä. Sen mukaan "demari Wowereit oli Berliinin pormestarina vuosina 2001–2014. Hänen jälkeensäkin Berliiniä ovat johtaneet sosiaalidemokraatit, ensin Michael Müller ja nyt Franziska Giffey." Toisin sanoen kyseessä on vasemmiston hallitsema suurkaupunki. 

Siksi ei ole kovin yllättävää, että jutun otsikkona oli "Berliini on muuttunut ´köyhästä mutta seksikkäästä´ tilaan, jota kuvataan samoin kuin kurjimpia kehitysmaita". Tai että artikkelissa kerrottiin sekasortoisista vaaleista ja epäonnistuneesta asuntopolitiikasta sekä mainittiin jopa mellakoinnista.

Näin siksi, että yleensähän vasemmiston johtamille yhteiskunnilla on tapana ajautua monenlaisiin ongelmiin. Esimerkki löytyy hyvinkin läheltä eli Suomen vihervasemmistolaisesta hallituksesta, jonka talouspolitiikka on epäonnistunut täydellisesti. Eikä Berliini siten poikkea siitä yleissäännöstä, jonka huomattavin nykyajan edustaja on luonnonvaroiltaan uskomattoman rikas - mutta kansalleen katastrofaalinen - Venezuela.

Mutta palataan Saksaan ja Berliiniin. HS:n jutun mukaan siellä saattaa nimittäin valta vaihtua huolimatta vasemmiston natsileimoja jakelevasta vaalikampanjoinnista. 

Siksi tuleekin olemaan mielenkiintoista nähdä - sikäli kun valta vaihtuu - kääntyykö Berliinin kehityssuunta lähivuosina kohti normaalisti toimivaa eurooppalaista suurkaupunkia. Vai ryhtyykö valtaa pitkään pitänyt vasemmisto neliraajajarrutukseen säilyttääkseen oman valtakautensa epäsaavutukset. 

* * *

Kun nyt kerran tuli puhe Saksasta en malta olla mainitsematta, että maassa työtään tekevä toimittaja Pertti Rönkkö kertoi sosiaalisessa mediassa sen asukkaista vain joka kymmenennen olevan valmis puolustamaan maataan, mikäli se joutuisi hyökkäyksen kohteeksi. Ilmeisesti sikäläisten ihmisten mielestä Putinin hallinto olisi heille parempi vallanpitäjä kuin sosiaalidemokraatti Olaf Scholzin johtama nykyinen hallitus. 

Harmi sinänsä, ettei Saksa ole Venäjän naapuri, vaan siihen välille perustettiin ensimmäisen maailmansodan jälkeen Puola - jossa Putinin hallintoa ei kaivata päätellen maan suurista panostuksista puolustautumiseen. Näin saksalaiset eivät pääse käytännössä kokeilemaan, miltä Putinin regiimi tuntuisi saksanmaalla.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ilotonta tulittamista
Pari ajatusta Fortumista ja Suomen valtionvelasta
Älyllistä epärehellisyyttä