Helsingin sanomat sepitti salaliittoteorian

Helsingin sanomat kertoi toukokuun 20. päivänä, että "Helsingissä voi pian tienata taskurahaa tuhoamalla lupiineja". Jutun mukaan "kaupunki aikoo joukkoistaa rikkakasvien kitkemisen mobiilipelillä".

Vieraslajit.fi-sivuston mukaan "komealupiini on säädetty kansallisesti haitalliseksi vieraslajiksi. Haitallista vieraslajia ei saa päästää ympäristöön eikä tuoda Suomeen EU:n ulkopuolelta eikä myöskään toisesta EU-maasta, pitää hallussa, kasvattaa, kuljettaa, saattaa markkinoille, välittää taikka myydä tai muuten luovuttaa."

Lisäksi siellä kerrotaan, että "komealupiinin voittokulkua on mahdoton enää kokonaan pysäyttää, mutta sen leviämisen hillitsemiselle on hyvät perusteet"... Komealupiinin uhkaamia ensisijaisesti niityillä eläviä lajeja ovat mm. vaarantunut (VU) hirvenkello (Campanula cervicaria), erittäin uhanalainen (EN) horkkakatkero (Gentianella amarella) ja erittäin uhanalainen (EN) saunionoidanlukko (Botrychium matricariifolium)... Komealupiinin rehevöittämällä kasvupaikalla... elävät hyönteiset joutuvat väistymään pientareilta. Se myös kilpailee pölyttäjistä alkuperäisten kasvien kanssa. Lupiinien siitepölyn sisältämä myrkyllinen alkaloidi, lupaniini, voi haitata kimalaisten lisääntymistä."

Sekä edelleen "komealupiini vaikuttaa paikallisiin päiväperhospopulaatioihin... komealupiinin on havaittu vähentävän hyönteisten kokonaismäärää ja vaikuttavan negatiivisesti erityisesti kovakuoriaisiin, kaksisiipisiin, perhosiin ja muurahaisiin... Se heikentää myös kulttuurimaisemia... Komealupiinin on paikoin havaittu vaikeuttavan metsänuudistamista tukahduttamalla puiden taimia... Komealupiini on myrkyllinen sisältämiensä alkaloiden vuoksi."

* * *

Sitten kävi niin, että kansanedustaja Ari Koponen kirjoitti sosiaalisessa mediassa, että "Vieraslaji saapuu pyytämättä ja yllättäen. Se leviää ja lisääntyy hallitsemattomasti, kunnes on levinnyt niin laajalle, että jättää alleen paikalliset lajit. Suomessa eritoten etelässä ongelma on jo suuri. Käykää talkoisiin lupiinien poistamiseksi."

Tämä innosti Helsingin sanomat arvelemaan, että "Perussuomalaiset eivät malta lopettaa kaksois­viestintää". Ja kertoi halunneensa "kuulla Koposelta sen, miksi hän juuri nyt huolestui lupiineista... miksi Koponen ei ole katsonut aiheelliseksi puuttua monen kommentoijan käsitykseen siitä, että vieraslajeista puhuessaan hän todellisuudessa tarkoittaa muualta Suomeen saapuneita ihmisiä."

Sekä teki johtopäätöksen, jonka mukaan silloin "kun omasta julkaisuista tehdystä mahdollisesta virhetulkinnasta ei kanneta vastuuta, jää ilmoille ikuinen epäilys. Vaikka lupiini olisikin vain lupiini, on tarkoituksen­hakuinen sanavalinta myös syötti jatkaa maahan­muutto­vastaista keskustelua sosiaalisessa mediassa."

* * *

En tietenkään tiedä, onko Koponen tarkoittanut viestillään pelkästään lupiineja vai myös maahanmuuttajia. Minun nähdäkseni molemmat vaihtoehdot ovat sinänsä mahdollisia. 

Selvää on kuitenkin, ettei Helsingin sanomilla ole muuta tavoitetta kuin jatkaa viimekesäistä operaatiotaan perussuomalaisten mustamaalaamiseksi. Ja se on siitä syystä julkaissut artikkelinsa, jossa se esitti oman tulkintansa Koponen kirjoituksesta sekä tulkitsi vaikeutensa saada kansanedustajaa kiinni tueksi omalle teorialleen. 

Toisin sanoen Helsingin sanomien toimittaja on sepittänyt salaliittoteorian, jolla se pyrkii vaikuttamaan suomalaisten käsityksiin yhdestä hallituspuolueestamme. Ja on siksi toiminut tietoisesti vastoin journalistin ohjeiden kahdeksatta kohtaa, jonka mukaan "journalistin velvollisuus on pyrkiä totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen". 

Paitsi jos lehdessä katsotaan salaliittoteorioiden keksimisen olevan sellaista.

 

Ottaen huomioon Helsingin sanomien aiemmat kirjoitukset perussuomalaisista poliitikoista, on syytä epäillä, ettei lehdellä ole edes pyrkimustä objektiiviseen journalismiin. Enkä sano tätä siksi, etteikö yksityinen media saisi sananvapauden nimissä kirjoitella mitä sattuu, vaan siksi, että lehden lukijakunnan olisi hyvä huomata tämä sekä suhtautua lehteen siitä syystä pikemminkin propagandatuuttina kuin vakavasti otettavana tiedotusvälineenä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Toverituomioistuin
Journalisti vääristelee, mutta kansa ymmärtää
Helsingin sanomat vahvisti maahanmuuttokriittisyyden johtuvan maahanmuuttajista itsestään

Julkitehdyn ulosteen politiikka kaupunkikuvassa, taiteessa ja bioetiikassa

Minua pyydettiin eilen kommentoimaan blogistikollega Yrjöperskeleen esille nostamia Suomen Akatemian rahoituspäätöksiä. Niitähän ovat aiemmin kritisoineet myös jotkut poliitikot kuten Ari Koponen (ps). 

Ykä oli valinnut kirjoitukseensa kieltämättä perin merkilliseltä kuulostavia tutkimusaiheita kuten "Julkitehdyn ulosteen politiikka kaupunkikuvassa, taiteessa ja bioetiikassa". On kuitenkin selvää, ettei otsikon perusteella pidä lähteä arvioimaan tutkimuksen laatua tai tarpeellisuutta, vaan se on tehtävä SA:lle annetun tehtävän viitekehyksessä. 

Omalla nettisivullaan SA ilmoittaa tehtäväkseen varsin niukkasanaisesti "rahoittaa korkealaatuista tieteellistä tutkimusta, toimii tieteen ja tiedepolitiikan asiantuntijana sekä vahvistaa tieteen ja tutkimustyön asemaa". Käytännössä Suomen Akatemia jakaa tutkimusrahaa perustutkimukseen, tutkijanuran edistämiseen ja sovellettuun tutkimukseen, joille kaikille on oma instrumenttinsa eli hakemusprosessinsa. 

Edellä mainittua ulostetutkimusta ei ole rahoitettu Strategisen tutkimuksen neuvoston eli SA:n soveltavan tutkimuksen varoista, vaan päätöksen on tehnyt Kulttuurin ja yhteiskunnan tutkimuksen toimikunta. Siten rahoituspäätöksen tulisi olla tehty lähinnä perustutkimusperustein eli uuden tieteellisen tiedon tuottamisen edistämiseksi.

Valitettavasti julkiset tiedot eivät juurikaan valaise sitä, mitä uutta tietoa tutkimuksen kautta odotetaan saavutettavan. Sen sijaan siinä kirjataan erilaisia saavutettavan tiedon soveltamisen tavoitteita, kuten "kehittää ulosteen politiikkaa... kehittää kansalaisuuden käsitteitä... vähentää ulostamiseen liittyviä epätasa-arvoisuuksia... lisätä likaiseen työhön liittyvää arvostusta..." ja "valjastaa ulosteen yhteiskuntakriittinen voima".

Edelle kirjoitetun perusteella katson olevan syytä kritisoida voimakkaasti sitä, että SA on päättänyt rahoittaa perustutkimukseen tarkoitetuista varoista tutkimusta, jonka tarpeellisuutta ei perustella uuden tieteellisen tiedon tuottamisella vaan poliittisluoteisilla tavoitteilla. Toisin sanoen, hanke vaikuttaa siitä saatavilla olevien julkisten tietojen perusteella pikemminkin soveltavalta kuin perustutkimukselta. 

Tämän ylös kirjattuani huomautan kuitenkin, ettei kritiikkini päde, mikäli itse tutkimusrahahakemus - jota en ole nähnyt - on sisältänyt ensisijaisesti uuden tieteellisen tiedon tuottamiseen liittyviä tavoitteita. Mikäli asia on näin, on rahoituspäätöksen sijasta syytä kritisoida voimakkaasti hankkeesta julki saatettuja tietoja harhaanjohtavuudesta. 

Tämä on erityisen tärkeää siksi, että SA on maamme ylivoimaisesti tärkein perustutkimuksen rahoittaja, mutta soveltavaan tutkimukseen on tarjolla paljon erilaista tutkimusrahaa - alkaen SA:n strategisen tutkimuksen varoista ja ulottuen aina yksityisen sektorin tiedepanostuksiin. Siksi olisi erityisen tärkeää, että Akatemian perustutkimusvarojen käyttöä ei laajennettaisi soveltavan tutkimuksen rahoittamiseen vaan pitäydyttäisiin niiden varsinaisessa käyttötarkoituksessa. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Perussuomalaisten tiedekritiikistä
Halutaanko yhteiskunnallisen tutkimuksen kriisi levittää myös muille tieteenaloille?
Strategisen tutkimusrahoituksen kallis hinta