lauantai 15. lokakuuta 2016

Radikalisoituneet muslimit aktiivisia islamilaisissa järjestöissä

Tämän aamun Helsingin Sanomat vahvistaa sen, etteivät ISIS:iin liittyneet muslimit ole syrjäytyneitä, vaan "lähtijöille on ollut ominaista aktiivisuus työelämässä, opinnoissa ja erityisesti islamilaisissa järjestöissä".

Näkemys perustuu tutkimukseen, jonka tekijöinä ovat olleet Marko Juntunen, Karin Creutz-Sundblom ja Juha Saarinen. Siinä radikalisoituminen ja ISIS:iin liittyminen nähtiin osaksi musliminuorten uskonnollisten kantojen rakentamista, eikä niinkään heidän uskonnollisen ajattelunsa päätepisteenä.

Samojen tekijöiden aiemmassa tutkimuksesta paljastui muun muassa, että Suomessa asuvilla muslimeilla on vaikeuksia tunnistaa ja käsitellä omia ongelmiaan. He näyttävät mm. syyttävän vaikeuksistaan järjestään valtaväestöä ja pikemminkin puolustelevan kuin tuomitsevan muslimiterroristien tekoja. Ei liene ihme, että sellaisessa ilmapiirissä uskonnollisen identiteetin etsiminen johtaa myös ääriajatteluun ja jopa terroristijärjestöihin liittymiseen.

Tätä taustaa vastaan on omituista, että Juntunen ja kumppanit suosittelevat väkivaltaisen radikalisoitumisen ehkäisemiseksi sellaisen yhteiskunnallisen ilmapiirin luomista, jossa eri islamilaiset suuntaukset ymmärrettäisiin tasaveroiseksi muiden uskontokuntien kanssa. Ikään kuin samaisessa tutkimuksessa radikalisoituneiden ei olisi kerrottu toimineen erityisesti islamilaisissa järjestöissä. Tai ettei meillä olisi uskonnonvapautta, jonka nojalla kouluissamme järjestetään jopa veronmaksajien kustannuksella islamin opetusta.

Ottaen huomioon sekä tutkijoiden aiemman että nyt julkaistun tutkimuksen, tulisi minun mielestäni Suomen muslimiyhteisöihin luoda nuorten radikalisoitumisen ehkäisemiseksi sellainen ilmapiiri, jossa terrorismi tuomittaisiin poikkeuksetta ja yksiselitteisesti? Lisäksi valtaväestön tulisi ryhtyä kohtelemaan muslimeita aikuisina ihmisinä, joiden puolesta ei ole tarvetta loukkaantua, ja joiden voidaan edellyttää ottavan itse vastuu elämästään esimerkiksi kasvattamalla lapsensa ensisijaisesti suomalaisen yhteiskunnan kanssa yhteensopivien normien ja tapojen mukaisesti.

Vain siten toimimalla voimme saada islamilaisesta maahanmuuttajaväestöstä rakentavan osan yhteiskuntaamme. Siis sellaisen, joka osallistuu työelämään siinä kuin muutkin, ei vaadi erityiskohtelua, ei tunne viehtymystä terrorismiin, ei erotu rikostilastoissa eikä myöskään joudu kohtaamaan rasismia.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Karin Creutz ja rasistinen huutelu
Mitä uusi tutkimus kertoo somaleistamme?
Maahanmuuttajatutkimus paljastaa muslimien vaikeuden katsoa itseään peilistä

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos ajatuksen lukemisesta

Tervetuloa uudelleen!