sunnuntai 9. lokakuuta 2016

Globaalin lämpötilan nousuvauhti El Niño-piikistä laskettuna

Globaalin lämpötilan kehittyminen on yksi tämän ajan kohtalonkysymyksistä. Mikäli ihmisen aiheuttama ilmastonmuutos on todellisuutta, saattaa koko maapallo muuttua merkittävästi: seurauksina on esitetty monenlaisia muutoksia ihmisten kansainvaelluksista monien eliölajien sukupuuttoihin.

Riskin suuruuden takia Suomikin ratifioi Pariisin ilmastosopimuksen, jonka tavoitteena on estää uhkakuvan toteutuminen. Sopimuksesta seuraavat käytännön toimet päätetään ensi kuussa.

Maapallon ilmastokehitys viimeisen vuoden aikana oli Pariisin sopimukselle suopea. El Niño-ilmiö lämmitti maapallon ilmaston mittaushistorian suurimpiin poikkeamiin, eivätkä ilmastotutkijat vaivautuneet kovin äänekkäästi uutisoimaan lämpöpiikin taustoja.

Kuten lukijani tietänevät olen seuraillut maapallon alailmakehän satelliittimittauksia jo pitkään. Niinpä juuri nyt on hyvä aika tarkastella pari päivää sitten internetin ilmaantuneita syyskuun lukemia. Koko lämpötilasarjan historia on esitetty seuraavassa kuvassa.

Kuvassa punainen trendiviiva osoittaa ilmaston lämpeneminen vuodesta 1979 lähtien. Tarkemmin katsottuna siitä näkee myös kaksi piikkiä, noin vuonna 1998 ja tänä vuonna. Molempien takana on poikkeuksellisen voimakas El Niño-ilmiö. Niiden välillä maapallon keskilämpötila ei aivan alkua lukuun ottamatta muuttunut ainakaan systemaattisesti.

Seuraavaan kuvaan olen piirtänyt noiden kahden lämpötilapiikin lähemmän tarkastelun. 


Näemme että kokonaisuutena katsoen kahdella lämpötilapiikillä on vain vähän eroa. Toki tämän vuoden lämpötilapiikki oli useimpina kuukausina korkeammalla tasolla, huippukohdalla noin 0,2 asteen poikkeama suhteessa vertailujaksoon. 

Koska vuoden 1998 ja tämän vuoden El Niño olivat kutakuinkin samansuuruisia, voidaan tuota piikkien välistä eroa käyttää mittana globaalin lämpötilan todelliselle nousulle vuodesta 1998 tähän vuoteen eli 18 vuoden aikajaksolla. Tällöin nähdään globaalin ilmaston lämmenneen noin 0,012 astetta vuotta kohden. Sadalle vuodelle ekstrapoloituna se tekisi 1,2 astetta.

Tämä olisi erinomainen uutinen, sillä sen mukaan maapallon keskilämpötilan muutos tällä vuosisadalla ei nousisi enempää kuin yhdellä asteella. Toki tälläkin menolla mentäisiin yli Pariisin ilmastosopimuksessa määritetyn 1,5 asteen nousun verrattuna esiteolliseen aikaan. 

Jääkäämme siis odottamaan ilmaston tulevaa kehitystä. Yksi suuri kysymys kuuluu, että laukaisiko nyt päättynyt El Niño uuden lämpötilannousutrendin. 

Siihen saattaisi viitata etenkin kuluneen syyskuun suuri poikkeama vertailujaksosta. Se oli kaikista satelliittimittaushistorian syyskuista selvästi lämpimin noin 0,7 asteen erolla syyskuuhun 2010, eikä sitä voida ainakaan kokonaan panna El Niñon piikkiin.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:





4 kommenttia:

  1. Menneellä viikolla uutisointiin, kuinka aurinko on ollut viimeiset vuosikymmenet aktiivisessa vaiheessa. Eritoten tämän vuoden syksyllä aktiivisuus on aktivoitunut.

    Tällä on mahdollisesti jopa asteiden kymmenysten vaikutus lämpötiloihin.

    Nyt auringon aktiivinen vaihe on hiipumassa ja jos teoria pitää paikkaansa tulemme jälleen näkemään lapsuuden kylmiä ja lumisia talvia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mursula on jo pitkään yksi niistä suomalaistutkijoista, joiden töillä on merkitystä arvioitaessa ilmastonmuutoksen (mahdollista) etenemistä. Toinen on Samuli Helama.

      Poista
  2. FYI:
    Aihetta sivuava artikkeli "When is the next Ice Age Die?" Clve Bestin sivustolla
    http://clivebest.com/blog/?p=7344

    Setarkos

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minun nuoruudessani pelättiin tosiaan jääkauden tulemista. Nyt sitten liiallista lämpenemistä. Molemmille on perusteensa.

      Poista

Kiitos ajatuksen lukemisesta

Tervetuloa uudelleen!