maanantai 31. lokakuuta 2016

Mikä on aiheuttanut selkärankaisten eläinten määrän romahduksen?

Helsingin Sanomat luetteli pääkirjoituksessaan syitä sille, miksi maapallon selkärankaiset eläimet ovat uhattuna. Sen mukaan "elinympäristöjen pilaantuminen ja katoaminen, liiallinen metsästys ja kalastus, saasteet, vieraslajit sekä ilmastonmuutos ajavat lajeja yhä ahtaammalle".

Hiukan myöhemmin pääkirjoitus vielä tähdentää, että "syynä ahdinkoon on kasvava kulutus. Lajit katoavat, koska ihmiset kuluttavat liikaa luonnonvaroja ja päästävät ilmaan liikaa hiilidioksidia. Maapallo ei uusiudu samaa tahtia."

Toimenpiteeksi lehti ehdottaa, että "suunnan kääntämiseksi tarvitaan toimia niin valtioilta, yrityksiltä kuin kuluttajiltakin, jotta vastuullinen, luonnonvaroja säästävä hyödykkeiden tuotanto ja kulutus pääsee vallalle".

Maapallon selkärankaisten eläinten lukumäärän väheneminen on sinänsä tosiasia, jota ei voi kiistää. Esimerkiksi National Geographic -lehti julkaisi jo pari vuotta sitten samasta aiheesta kirjoituksen. Sen mukaan eläinten väheneminen johtuu lähinnä sopivien elinympäristöjen katoamisesta ja tuhoutumisesta, metsästyksestä ja kalastuksesta, ilmastonmuutoksesta, ympäristön saastumisesta, tautien leviämisestä sekä vieraslajeista.

Mikä mielenkiintoisinta, National Geographicin jutussa todettiin, että eläinten lukumäärän lasku tapahtuu kehitysmaissa. Korkean elintason maissa niiden määrä on vähenemisen sijaan kasvanut kymmenellä prosentilla. Tästä ei Helsingin Sanomien päätoimittaja hiiskahda sanallakaan.

Se, minkä molemmat lehdet jättävät kertomatta liittyy eläinten määrän laskemisen perimmäiseen syyhyn. Se on väestönkasvu kehitysmaissa, josta seuraavat jutuissa mainitut eläinten määrien vähenemiset.

Enemmän ihmisiä tarkoittaa elintilan valtaamista luonnolta eli elinympäristöjen tuhoutumista, lisääntyvää ruuan kulutusta ja siten myös niin metsästystä ja kalastusta kuin peltojen raivaustakin, lisääntyvää kasvihuonekaasujen ja saasteiden tuottamista sekä ihmisen mukana leviävien taudinaiheuttajien ja vieraslajien liikkumista. Siten edellä siteeratuissa lehdissä mainitut syyt eläinten vähenemiselle ovat kaikki seurausta liiallisesta väestönkasvusta, joka on ymmärrettävä eläinlajien vähenemisen perussyyksi.

Siksi Helsingin Sanomien ehdotus ongelman ratkaisemiseksi on tehoton. Väestönkasvu ei pienene sellaisilla valtioiden, yritysten ja kuluttajien toimilla, joilla vastuullinen, luonnonvaroja säästävä hyödykkeiden tuotanto ja kulutus pääsee vallalle. Siksi niiden esille nostaminen on älyllisesti epärehellistä samaan tapaan kuin olisi väite Saharan erämaan muuttamisesta maapallon ruoka-aitaksi kastelukannun avulla.

Älyllisen epärehellisyyden sijasta olisi puututtava edellä mainittuun perussyyhyn. Maailman väestönkasvu on nykyisin keskittynyt kehitysmaihin, erityisesti Afrikkaan. Sen väkiluku kasvaa vuosittain kymmenillä miljoonilla ja saavuttanee neljän miljardin ihmisen rajan tällä vuosisadalla. Jos ja kun niin käy, jokainen voi mielessään todeta kuinka paljon maanosan eläimille jää elintilaa.

Suuri kysymys kuuluukin, että miksi kehitysmaiden väestönkasvulle ei tehdä mitään? Miksei kehitysapuun sidota tehokkaita Kiinan mallin mukaisia väestöohjelmia? Miksei noiden maiden naista lapsentekokoneeksi alistaviin kulttuureihin tartuta? Ja miksi katastrofitilanteissa tuhoalueille syydetään apua, jotta saadaan varmistetuksi ympäristön ja taloudellisen kestokyvyn kannalta liiallisen väestömäärän säilyminen?

Niin, kyllä minä tiedän. Itsenäisen valtion asioihin ei ole lupa puuttua ulkopuolelta, kaikki kulttuurit ovat erilaisia mutta samanarvoisia ja hädässä olevaa on autettava. Kaikki omalla tavallaan hyviä asioita, mutta niistä kiinni pitämisen lopputulos on negatiivinen niin luonnon kuin ihmiskunnankin kannalta. Hyvät aikomukset ovat siis jälleen kerran kiveämässä tietä helvettiin.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Nöyristelyn aika on ohi
Luonnonvarojen ylimenopäivä antaa väärän signaalin
Sodassa, rakkaudessa ja tiedonvälityksessä kaikki on sallittua



8 kommenttia:

  1. Hyvä kirjoitus, samaa mieltä!

    Antero Järvinen

    VastaaPoista
  2. "Itsenäisen valtion asioihin ei ole lupa puuttua ulkopuolelta"
    Mutta sitähän tehdään koko ajan! Pohjois-Afrikka ja Lähi-Itä on kiihdytetty maa toisensa jälkeen sisällisotaan kilpailtaessa öljy- ja maakaasuvaroista sekä niiden kuljetusreittien hallinnasta. Suomikin (=Stubb) oli lähdössä Libyaa pommittamaan, mutta onneksi isommat pojat eivät päästäneet.

    ” kaikki kulttuurit ovat erilaisia mutta samanarvoisia”
    Tämä asettaa kysymyksen kehitysavun oikeutuksesta. Kulttuurit ovat erilaisia kyvyssään luoda vakautta ja vaurautta. Jos kulttuurit ovat siis samanarvoisia, ei niiden lopputuloksia pitäisi mennä arvostelemaan ja ”auttamaan”. Tai sitten on unohdettava poliittinen korrektius ja nähtävä, että vain länsimainen kulttuuri on pystynyt luomaan sellaista, jonka alueille muista kulttuureista tullaan vaikka henkensä kaupalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Unohdit että esimerkiksi Afrikan kurjemmat olot aiheutuvat länsimaiden riistosta...

      Väestönkasvu on ylivoimaisesti suurin ongelma maapallolla tällä hetkellä. On ollut jo pitkään eikä poliittisella korrektiudella asia korjaannu kuin hirvittävän katastrofin kautta

      Poista
    2. Otin tuossa esille kirjoituksen kannalta sivuseikan, eli poliittisen korrektiuden sisäisen ristiriidan: kannatetaan (tehottomaksi tiedettyä ja alentavaa) kehitysapua, mutta samalla ylistetään autettavien maiden kulttuuria omaamme parempana.
      Totta kai väestöräjähdys on perussyy, johon pitäisi keskittyä. Se oli tapetilla ainakin 1960-80-luvuilla, mutta poliittinen korrektius on lakaissut ongelman maton alle. Joku vihervasemmistolainen jopa iloitsi Nigerian valtavasta väestönkasvusta, kun maan talous on samalla kasvanut! Kauaksi on tultu ekologisesta kestävyyspohdinnasta vihervasemmistolaisella suunnalla.
      Meneekö kaikki Afrikan kurjuus länsimaiden piikkiin? Vaikea sanoa, mutta esimerkiksi Zimbabwessa ja Etelä-Afrikassa voidaan verrata länsimais- ja paikallistyyppisen politiikan tuloksia. Voisi myös analysoida esimerkiksi Liberian, Ruandan, Sudanin ja Somalian kaltaisen maiden tilannetta tuolta kannalta. Länsimaiden rooli on kiistaton ainakin väestökasvun kiihdyttäjänä.
      Varmaan reilu keskinäinen kauppa olisi parasta kehitysapua, joka auttaisi afrikkalaista osapuolta motivoitumaan ja ottamaan vastuuta omasta talouselämästään. Kehitysapu sitä vastoin passivoi, vetää maton paikallisen tuotannon alta ja ylläpitää korruptiota. Ei kannettu vesi kaivossa pysy.

      Poista
  3. Eipä tässä voi muuta kun olla samaa mieltä. Eläinten lukumäärän vähenemisen syy on väestönkasvu. Median älyllinen epärehellisyys estää tämän asian esille tuomisen. Median farisealaisuuden tuloksena esiin nostetaan perussyyn asemesta toisarvoisia tekijöitä ja paneudutaan niiden ympärillä moralisointiin.

    Meillä on ollut tapana kritisoida kreationistien tai islamistien dogmaattista fundamentalismia, joka estää kriittisen ajattelun ja tosiasioiden näkemisen. On korkea nähdä, että sama ilmiö on hiipinyt meidän omaan julkiseen elämäämme, niin mediaan kuin politiikkaankin, ja käydä taistelemaan sitä vastaan. Ja sillä asiallahan tämä blogikirjoituskin on, mistä kiitos.

    VastaaPoista
  4. Voimme olla puuttumatta ja jättää ne omien ongelmiensa kanssa. Miksi ei annettaisi yhteiskuntien olla vapaassa pudotuksessa, muutama kunnon katastrofi kun tulee niin väestöongelma hoituu sinänsä. Voisiko esim zikaviruksesta olla väestöräjähtyksen ehkäisyksi?

    VastaaPoista
  5. Asiaa! Joistain otsikoista ja uutisoinneistakin sai käsityksen, että kyse olisi sukupuutoista, puolet lajeista jo hävinnyt tms. Sukupuuttohan tässä tietenkin on uhkaamassa, jos yksilömäärät alenevat.

    Väestönkasvu ei tuntuisi olevan tasapainossa resurssoinnin kanssa. Ilmastonmuutoksen kannalta vahingollisinta muuttoliikettä on muuttaminen pohjoiseen päiväntasaajalta. Harva tätäkään tuntuu vastustavan tällä perusteella.

    VastaaPoista
  6. Muuten hyvä kirjoitus mutta esim. ilmastonmuutoksen kannalta suurimmat kasvihuonekaasujen tuottajat taitavat olla teollistuneita länsimaita, joissa kulutus per capita on moninkertaista kehitysmaihin nähden. Ongelma ei poistu rajoittamalla ainoastaan väestönkasvua. Väestönkasvuakaan ei voida pysäyttää kuin seinään; samaan aikaan on pakko vähentää rajusti myös kulutusta länsimaissa, koska elintaso ja sen mukana kulutus tulee nousemaan kehittyvissä ja kehitysmaissa, se kai on näille sallittava? Toivoen toki, ettei se nouse niin kestämättömän korkealle, kuin mitä se meillä "sivistyneillä länsimailla" nyt on. Onneksi vähemmälläkin pärjää ja elää, ehkä jopa parempaa ja onnellisempaakin elämää.

    VastaaPoista

Kiitos ajatuksen lukemisesta

Tervetuloa uudelleen!