perjantai 28. lokakuuta 2016

Sosiaalitieteellinen tulkintaharha

Helsingin Sanomat uutisoi tutkimuksesta, jonka mukaan vain 40 prosenttia pitää nais- tai miespareja yhtä hyvinä vanhempina kuin heterovanhempia. Tulos vastaa minun käsitystäni suomalaisten asenneilmastosta, joten ei siitä sen enempää.

Sen sijaan haluan kiinnittää arvoisan lukijani huomion Turun yliopiston sosiaalipolitiikan ja sosiaalityön lehtorin - Milla Salinin - lausuntoon, jonka mukaan "yhä edelleen mielipiteisiin saattaa vaikuttaa myös se, että vanhemman homoseksuaalisuudella ajatellaan olevan vaikutusta lapsen kehitykseen. Tutkimuksissa on kuitenkin moneen kertaan todettu, ettei sillä ole juurikaan vaikutusta."

Jäin siinä pohtimaan sitä, että Salin toteaa tutkimuksissa osoitetun, että vanhempien homoseksuaalisuudella on todettu olevan ("ole juurikaan") vähäisiä vaikutuksia lapsen kehitykseen, mutta kuitenkin hän hämmästelee sitä, että ihmisten mielestä homoseksuaalisuudella on vaikutusta lapsen kehitykseen.

Minusta on hienoa, että edes jossain asiassa suomalaisten asenne vastaa tutkimustuloksia. Ehkä siksi, että samaan tulokseen voi päätyä myös terveellä maalaisjärjellä.

Se ei kuitenkaan tarkoita, etteivät suomalaiset ymmärtäisi hyvän sateenkaariparin olevan lapselle parempi vaihtoehto kuin huonon heteroperheen. Vaan ainoastaan sitä, että heteroperhe on suomalaisten mielestä ja Salinin siteeraamien tutkimustenkin mukaan lapselle erilainen - ja todennäköisesti keskimäärin parempi - kasvuympäristö kuin homo- tai lesboperhe puhumattakaan yksinhuoltajaperheestä.

Tämä blogikirjoitus ei ole millään tavalla suunnattu homoseksuaalien perheenperustamis- tai lapsenhankintaoikeutta vastaan. Kuten jo totesin, hyvä sateenkaariperhe on lapselle varmasti parempi kasvuympäristö kuin huono heteroperhe.

Sen sijaan kirjoitukseni tarkoituksena on osoittaa merkillinen älyllinen kuperkeikka, johon sosiaalitieteilijä Salin tässä, ja monet muut humanistitutkijat monissa muissa asioissa ovat sortuneet. Ja joka vaikuttaa älylliseltä epärehellisyydeltä ja oman poliittisen agendan ajamiselta tieteen kaapuun puettuna. Ja on siksi paheksuttavaa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Seksuaalisuuden uusi normaali
Kansalaisaloite ei lisää kansalaisten vaikutusvaltaa
Tieteen tekemisestä




11 kommenttia:

  1. Koko kyselykin on ihan hölmö. Eihän nimittäin ole olemassa riittävää materiaalia niistä homo-/lesbopareista tai heidän lapsistansa jotka olisivat saaneet elää ympäristössä joka olisi suhtautunut neutraalin hyväksyvästi mainittuihin pareihin ja heidän lapsiinsa. Tuskin kukaan voi tänä päivänä esittää tälläisen tutkimuksen?
    Niinpä yleisölle tehty kysely on ilman pohjaa ja jää jonkinlaiseksi arvausleikiksi. Effektin hakua taas Hesarilta.

    Itse olen törmännyt jossakin jenkkikyselyyn siitä kun ym. jo aikuistuneilta lapsilta on kysytty josko heillä oli ikäviä kokemuksia elämästä tälläisessä perheessä ja kuinka ympäristö oli heihin suhtautunut.
    Otanta oli pieni, muutamia kymmeniä(?) joista kymmenkunta oli murrosiässä kokenut hankaluuksi erikoisesti erikoisesta perheestänsä, tyyppiä "en erikoisemmin halunnut ottaa asiaa kaveriden kanssa puheeksi" ym. Artikkelissa todettiin, että näin pienestä otoksesta ei juuri johtopäätöksiä voi tehdä mikä kuulosti järkevältä. hh

    VastaaPoista
  2. Yksinhuoltajaäitien poikia kohtaan ilmenee jonkin verran ajattelua, että he olisivat feminiinisempiä verrattuna ikätovereihinsa, joiden kasvuympäristössä isä on ollut läsnä. Asiastahan on tehty paljonkin tutkimusta, joka on osoittanut asian olevan päinvastoin: isähahmon puuttuessa yksinhuoltajaäidin poika etsii miehen mallia kadulta ja väkivaltaviihteestä, ja lopputuloksena heillä esiintyy väkivaltaisuutta ja päihdeongelmia enemmän kuin isän ja äidin kasvattamilla ikäovereillaan.

    Eikö tämä voi päteä naisparin poikalapsiin samalla tavalla samoista syistä? Jos ei, mistä se johtuu? Jos taas voi, miksi asiaa ei ole tutkittu yhtä paljon kuin yh-äitien isättömiä poikia?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Naisparin lapsia lienee vähemmän ja heidät on tunnistettu lyhyemmän aikaa. Ainakin toistaiseksi.

      Poista
    2. Mielenkiintoinen väittämä, semminkin kun omat 100% olen yksin poikani kadvattanut. Lempeitä ja raittiita, tosin koti-ihmisiä ja sosiaalisia. Missä tutkimus, että yh:n pojat kasvaa kieroon? Pelkkä isän puute on hatara srlitys ongelmanuorille. Itse epäilen yj-äitien kyvyttömyyttä hallita tilannetta. T. Ihanien poikien ja parin kultaisen miniän äiti ja anoppi

      Poista
    3. Hups kirjoitusvirheitä, pieni kännykkäruutu vain näkyy. T. Yh-äiti

      Poista
    4. Luonnollisesti läheskään kaikista yksihuoltajaäitien pojista ei kasva päihdeongelmaisia väkivaltarikollisia, ehkä ei useimmistakaan. Heillä on silti osoitettu olevan kohonnut riski väkivaltaiseen käyttäytymiseen ja päihteiden väärinkäyttöön.

      En ole tällaista tutkimusta varsinaisesti nähnyt, vain niiden tuloksia referoituna toisen käden tietona. En siis osaa sanoa millaisia päätelmiä näissä tutkimuksissa on tehty: onko äidin yksinhuoltajuudella ja pojan negatiivisella kehityksellä syy-yhteys vai vain tilastollinen yhteys ("jäätelönsyönti lisääntyy kesäkuussa, hukkumiset lisääntyvät heinäkuussa: kesäkuussa syöty jäätelö hukuttaa ihmisiä heinäkuussa").

      Poista
  3. Meneekö enää täälläkään läpi kanta, että olen kiitollinen, etten ole homoparin lapsi. Jäin puoliorvoksi vasta 62-vuotiaana äitini kuoltua.

    VastaaPoista
  4. Ei suoraan liity asiaan:
    Professorit ovat alkaneet avautua
    http://meeviren.puheenvuoro.uusisuomi.fi/225126-10-vaarinkasitysta-taloudesta

    Voisiko "professori" kirjoittaa oman arvionsa, erillisen blogin, Virenin kirjoituksesta?

    Setarkos

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mitäpä tuota kommentoimaan. Olen useimmista kohdista hyvin paljon samaa mieltä. Suoittelen muitakin lukemaan Virenin kirjoituksen.

      Poista
  5. Olen homoseksuaali,mutta vastustan homoliittoja ja vanhemmuutta. Mielestäni ei ole mitenkään 100% todistettu etteivät samaa sukupuolta olevat vanhemmat vaikuttaisi negatiivisesti lapsen kehitykseen. Homomafia on enemmän kuin kykenevä peloittelemaan kaikki soraäänet hiljaisiksi,tämä on nähty eripuolilla läntistä maailmaa kun homoliittoja kritisoivia tutkijoita ja yhteiskunnallisia vaikuttajia on herjattu ja vaiennettu tavoilla joita ei pitäisi hyväksyä sivistyneessä yhteiskunnassa. Kyse ei myöskään mielestäni ole lastenoikeuksista,kuten homomafia tekopyhästi väittää,vaan ainoastaan aikuisten itsekkäästä halusta saada lapsia. Tähän lapsen hankintaan liittyvät lieve ilmiöt,kuten rikkaiden homoseksuaalien käyttämä kohdunvuokraus muistuttavat myös mielestäni lähinnä ihmiskauppaa.
    Avioliitossa ei ole kyse rakkaudesta,vaan kahdesta ihmisestä,jotka päättävät lisääntyä keskenään ja kasvattaa lapsensa turvallisessa ympäristössä,Homoseksuaalit eivät tähän kykene,ensinnäkään sen takia etteivät he voi lisääntyä keskenään,eivätkä mielestäni edes tarjota lapselle tasapainoista vanhemmuutta. Joudun varmaan helvettiin tämä sanottuani,mutta todettakoon että suurinosa homoseksuaaleista ei ole niin tasapainoisia että voisin suositella heitä lapsen kasvattajiksi.( Homoseksuaalien henkisistä ja aineellisista ongelmistahan ei saa tässä poliittisesti korrektissa ilmapiirissä puhua mitään,paitsi jos todetaan sivulauseessa että ne johtuvat ilkeiden heteroseksuaalien harjoittamasta syrjinnästä,mikä ei pidä paikkaansa Nyky-Suomessa tai läntisessä maailmassa. Jos haluaa nähdä syrjintää kannattaa vierailla lähi-idässä.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yhtenä näkökulmana asiaan on tasa-arvokysymys homo- ja lesboparien välillä. Lesbonainenhan voi aina hankkia siittäjän ja sitä kautta hankkia itselleen (ja parilleen) lapsen, mutta se ei ole mahdollista homomiehille.

      Poista

Kiitos ajatuksen lukemisesta

Tervetuloa uudelleen!