maanantai 2. toukokuuta 2016

Työttömyyteen puuttumisesta

SAK:n puheenjohtaja Lauri Lyly vaati Vappuna hallitusta puuttumaan maamme työttömyyteen. Hänen mukaansa "tarvitsemme nopeasti muun muassa satsauksia investointeihin, panostamista osaamiseen ja kasvukeskusten asuntorakentamiseen sekä lisää resursseja työttömien aktivointiin".

On totta, että investoimalla syntyy työpaikkoja. Työpaikat ovat pysyviä, mikäli niistä aiheutuva tulojen ja menojen erotus on investoinnin tekijälle vähintään yhtä suuri kuin rahojen sijoittaminen jonnekin muualle: vaikkapa korkeakorkoiselle tilille tai ulkomaisiin yrityksiin.

Se tarkoittaa, että jokaisen työntekijän on tuotettava oma palkkansa sekä kohtuullinen voitto pääoman sijoittajalle. Tässä mielessä lehdistön ja vihervasemmiston itkeminen nyt meneillään olevan osinkokauden suurista osingoista on investointihalun kannalta vahingollista.

Helsingin pörssissä noteerattujen osakkeiden yhteisarvo on noin 180-190 miljardia euroa. Tuolle pääomalle maksettavat yhteensä 11,5 miljardin euron osingot tarkoittavat Lylyn kaipaamien uusien investointien mahdollisille maksajille eli sijoittajalle hiukan yli kuuden prosentin pääomatuottoa. Tässä puheena olevassa yhteydessä se on nähtävä pääoman omistajalle investoinnin motiiviksi.

On myös huomattava, että kyseessä on osingonmaksun huippuvuosi, joten suomalaisten pörssiyritysten osinkotuotto omistajilleen on yleensä alle kuuden prosentin. Onko se paljon vai vähän, on tietenkin oma kysymyksensä, johon en ota tässä kantaa.

Sen sijaan on selvää, että jokaisen yrityksen on pidettävä tuotantokoneistonsa ajan tasalla eli investoitava laitekantaan ja muihin tuotannontekijöihin siten, ettei pääoman pitkän ajan tuottavuus laske alle kilpailijoiden eikä tuotekirjo jää ajastaan jälkeen.

Tässä vaiheessa mukaan astuu Lylyn mainitsema osaaminen. Siihen annetaan perusteet erilaisissa oppilaitoksissa. Erityisesti tuotekehityspuolella oleellista on korkein opetus, jota annetaan yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa sekä tutkimus, joka luo perustan kokonaan uudenlaisten ratkaisujen kehittämiselle.

Siksi on yhteiskunnan kannalta vahingollista, että valtio on viime vuosina sekä supistanut tutkimus- ja koulutusmäärärahoja että pyrkinyt suuntaamaan tutkijoiden resursseja poliittisesti valittuihin kohteisiin. Jälkimmäisen seurauksena tutkijat tuottavat pieniä parannuksia tunnettuihin tiedon tarpeisiin sen sijaan että he työskentelisivät kokonaan uusien asioiden parissa.

Asian ongelmallisuutta valaisee parhaiten tutkimusmaailmassa tunnettu vertaus poliotutkimukseen. Mikäli sitä olisi tehty poliittisesti ohjatusti, olisi halvaantuneilla poliopotilailla nykyisin mitä luultavimmin nykyistä hienompia pyörätuoleja ja pyörätuoliteollisuus takoisi voittoja. Onneksi monet tutkijat olivat uteliaita ymmärtämään, mistä halvaantumiset johtuivat: näin syyksi löytyi virus ja ongelman ratkaisuksi rokote.

Lylyn mainitsema kasvukeskusten asuntorakentamisen investoinnit on helpointa hoitaa kaavoittamalla riittävästi. Mikäli tuotanto on kaavoitetuille alueille kannattavaa, löytyy sinne myöskin rakennuttaja. Ja työtä kaipaaville asuntoja.

Lylyn viimeinen pointti eli työttömien aktivointi on oma kysymyksensä. Hän itse torjuu hallituksen toimet seuraavasti. "Hallituksen viimeaikaiset toimet työllisyyden parantamiseksi eivät ole vakuuttaneet. Se on keskittynyt esimerkiksi työttömyysturvan ehtojen tiukentamiseen. Tällaisella työttömien kyykyttämisellä ei Suomea suosta nosteta."

Itse asiasta eli työttömien aktivoimisesta olen luonnollisesti samaa mieltä. Samaan hengenvetoon on kuitenkin todettava, että mikäli ihminen ei halua tai kykene tekemään töitä, ei hän myöskään tuota työnantajalle edes oman palkkansa vertaa.

Monien alkoholisoituneiden, kouluttamattomien, kielitaidottomien tai ideologisin perustein työhaluttomien työttömien työllistäminen saattaa siten vaatia paljon enemmän kuin heidän motivoimisensa. Tai heidän pakottamisensa työnhakuun työttömyysturvaa laskemalla.

Siksi olisi mukava tietää minkälaista keinovalikoimaa Lyly olisi valmis käyttämään. Ja miten hän huolehtisi keinonsa kokonaistaloudellisesta kestävyydestä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Mitä uusi tutkimus kertoo somaleistamme?
Starttirahojen loppuminen alleviivaa kansalaispalkan tarvetta
Helsingin asuntopula ja maaseutu

4 kommenttia:

  1. Enimmistä vappupuheista syntyi se kuva, että veljet vasemmalla pyrkivät saamaan talouteen vauhtia jarrua painamalla. Ja kun matka ei etene, vaaditaan tiukempaa jarrun painamista. Lylyhän kuuluu tässä sarjassa tervejärkisten joukkoon, mutta keinoja puuttuu ja jotkut keinot ovat tabuja, joista ei sovi puhua. Karu tosiasia kuitenkin lienee, että Suomi on talouden alisuoriutuja. Kansainvälisissä kilpailukykyvertailussa saavutetaan hyviä sijoituksia mutta reaalitalouden kilpailussa ollaan peränpitäjiä. Jos oletetaan, että tutkimukset on tehty pätevästi, jostakin täytyy löytyä selittäviä tekijöitä, jotka estävät hyvien edellytysten muuttumisen käytännön tuloksiksi. WEF:n tutkimuksesta löytyi pari hyvää ehdokasta. Työelämän joustavuutta mittaavalla osa-alueella Suomen sijoitus oli 140/140, eli huonoin. Alueella, joka mittasi verotuksen kannustavuutta työntekoon, Suomen sijoitus oli 109/140. Tämä tuntuisi olevan sellainen yhdistelmä, joka muodostaa melkoisen voimakkaan jarrun niin yrittäjyydelle kuin taloudelliselle toimeliaisuudelle ylipäätään. Mutta noihin tekijöihin puuttuminen näyttää olevan noille työllistämistä vaativille tabu.

    VastaaPoista
  2. Suomen valtiovallalta puuttuu erittäin tärkeä, jos ei tärkein talouden ohjauskeino, eli rahapolitiikka.

    Rahapolitiikka edellyttäisi omaa valuuttaa ja omaa keskuspankkia.

    Ilman omaa rahapolitiikkaa Suomen talous tuuliajolla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paitsi jos kaikki talouden toimijat ymmärtäisivät kompensoida rahapolitiikan puuttumisen muilla keinoilla.

      Poista
  3. "Suomea johtaa mafia", http://magneettimedia.com/suomea-johtaa-mafia/

    VastaaPoista

Kiitos ajatuksen lukemisesta

Tervetuloa uudelleen!