250 000 euroa per maahanmuuttaja sekä hyviä talousuutisia

Eilisen päivän kovin talousuutinen koski suomalaista peliyhtiö Supercelliä. Sen uuden pelin Clash Royalen kerrottiin nousseen lajissaan sekä latauksissa että rahan kahminnassa maailman ykköseksi.

Kuten lukijani varmasti muistavat, myytiin Supercellistä kaksi ja puoli vuotta sitten 51 prosenttia ulkomaille. Hinnaksi tuli muhkeat 1,1 miljardia euroa, joka silloin avasi monen silmät huomaamaan peliteollisuuden merkityksen.

Supercellin uudesta menestyksestä kertovassa uutisessa mainitaan, että peliyhtiön viime vuoden liikevoitto oli 845 miljoonaa euroa. Siitä prosentin yli puolet tekee noin 430 miljoonaa. Supercellin ostajat saivat siis kahden ja puolen vuoden takaiselle sijoitukselleen noin 39 prosentin vuosituoton. Ei hullumpi investointi, vai mitä?

Toinen viime aikojen positiivinen talousuutinen on koskenut metsäteollisuuden hyvää menestystä. Niistä viimeisenä julkaistiin eilen Metsä Groupin ensimmäisen vuosineljänneksen tulos. Sen kerrottiin Helsingin Sanomien otsikossa olleen viime vuotta heikomman.

Tarkalleen ottaen sellua keittävän Metsä Fibren tulos oli 64 miljoonaa euroa eli 29 prosenttia sijoitetusta pääomasta. En nyt kutsuisi sitäkään aivan heikoksi tuotoksi.

Sen sijaan kartonkifirma Metsä Boardilla tulos oli huonompi eli 35 miljoonaa euroa. Se tarkoittaa sijoitetulle pääomalle "vain" 8,3 prosentin tuottoa. Ei kai sitäkään nyt aivan kelvottomana voi pitää.

Kolmas hyvä talousuutinen tuli hallituksen suusta. Sen tai oikeammin työ- ja elinkeinoministeriön mukaan työttömyyden kasvu olisi taittumassa tänä vuonna. Siten se ei nousisi nykyisestä 9,4 prosentista.

* * *

Neljäs erittäin merkittävä talouteen liittyvä uutinen kuultiin sitten EU:n komission suunnalta. Se suunnittelee turvapaikanhakijoiden pakkosijoittamisen vauhdittamiseksi sakkomaksua, jolla tulijoita vastaanottamasta kieltäytyneitä maita rangaistaisiin.

Yhden kieltäytymisen hinnaksi on ajateltu 250 000 euroa. Sen lisäksi, että on syytä todeta kyseessä olevan komission törkeän hyökkäyksen jäsenmaiden itsenäistä päätöksentekoa vastaan, on summaa hyvä verrata turvapaikanhakijoiden aiheuttamiin kustannuksiin Suomessa.

Meillähän on muistissa, että tänä vuonna hallitus aikoo käyttää yhtensä 1,2 miljardia euroa noin 30 000 tulijan kustannuksiin. Se tekee noin 40 000 euroa per nokka. On siis selvää, että komission suunnittelema kieltäytymishinta ylittäisi moninkertaisesti yhden turvapaikanhakijan aiheuttamat suorat kustannukset.

Toisaalta tiedossamme on myös se, että Suomeen turvapaikan saanut kehitysmaalainen maksaa pohjoismaiselle veronmaksajalle elämänsä aikana keskimäärin noin 800 000 euroa. Siten komission kieltäytymismaksu kannattaisi maksaa, mikäli tulijoista enemmän kuin 31 prosenttia saa oleskeluluvan.

Tällä hetkellä tutkituista tapauksista saa positiivisen päätöksen noin 58% tulijoista. Toisaalta noin 44 prosenttia hakemuksista raukeaa prosessin aikana. Jos ne lasketaan mukaan, on Suomesta saanut vuoden kolmen ensimmäisen kuukauden aikana turvapaikan noin 32 prosenttia tulijoista. Tähän lukuun eivät sisälly Dublin-tapaukset ja vastaavat, jollaisia ei pitäisi taakanjakoskenariossa esiintyä.

Näyttäisi siis siltä, että Suomen kannalta olisi taloudellisesti aika lailla yhdentekevää maksaa 250 000 euroa per pakolainen ja kieltäytyä ottamasta heitä vastaan lainkaan tai tutkia ja yrittää kotouttaa maahamme jäämisluvan saaneet.

Sen sijaan yleiseltä kannalta tarkasteltuna komission suunnitelma itsensä turvapaikanhakijavyöryn alta vapaaksi ostamisesta saattaisi tarjota legitiimin tien kieltäytyä ottamasta vastaan ensimmäistäkään tulijaa ja sitä kautta säilyttää pohjoismainen elintapa myös jatkossa. Kannattaisikohan tätä harkita?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Pelimiehiä ja maksumiehiä
Suomeen 6,54 miljardin euron investoinnit - Katainen katsoo Etelä-Eurooppaan
Paljonko kolmen viikon ja 1300 turvapaikanhakijan tahti maksaa?