tiistai 3. toukokuuta 2016

Anu Kantolalta luovaa talousajattelua

Helsingin Sanomain kolumnisti ja viestinnän professori Anu Kantola nokki kuin vihainen lintu possuja kirjoittaessaan ihmisistä, jotka vatvovat päivästä ja vuodesta toiseen ihmisten liiallista kuluttamista. Hänen mukaansa "murehtimisen vatvominen ei tunnu auttavan: talous mataa, ja kykenemättä oikein tekemään mitään odottelemme, että vienti alkaisi vetää."

Kantolan mukaan psykologeilla on selitys ongelmalle: "ikävän asian vatkaaminen auttaa ratkaisun löytämisessä, mutta itse asiassa se vaikeuttaa ongelmien ratkaisemista. Märehtijät syyllistävät itseään ja toisiaan, levittävät huonoa oloa, vahvistavat kielteisyyttä, murentavat yhteishenkeä ja lamautuvat kun pitäisi tehdä jotakin uutta."

Ratkaisu löytyy hänen mukaansa - enkä ole eri mieltä - siitä, että pitäisi lopettaa saman levyn soittaminen ja sen sijaan ryhtyä ajattelemaan luovasti. Olisi keksittävä, mitä "kivaa voisimme ryhtyä tekemään ja kauppaamaan maailmalle".

Kirjoituksensa lopuksi Kantola näyttääkin todellisen luovuutensa. Hän nimittäin tekee mielenkiintoisen huomion: "talouskasvuun lähteneissä maissa kansaa ei syyllistetä kuluttamisesta. Siellä talousoppineet miettivät kiivaasti, miten tukea kysyntää ja saada kasvua vaikkapa julkisilla investoinneilla."

Toisin sanoen kolumnisti laulaa samaa vanhaa ja moneen kertaan märehdittyä virttä, jota vasemmisto on pyörittänyt ainakin lähes puoli vuosisataa. Tai ehkä kauemminkin, mutta minun muistini ei ulotu tuota pidemmälle.

Että ihanko tosissaan vihaisesti asioiden märehtijöitä nokkiva kolumnisti on keksinyt, että suomalainen vienti saadaan vetämään kunhan vain kerätään vielä nykyistäkin enemmän veroja tai otetaan velkaa jaettavaksi julkisen sektorin investointien kautta. Vai oliko hänellä ajatuksena, että luovutaan vaikkapa osasta maanpuolustusta, terveydenhuoltoa, sosiaalitukea tai koulutusta, jotta saadaan kerätyksi varoja julkisiin investointeihin ilman veronkorotuksia tai velanottoa?

* * *

Lopuksi saanen ilmaista ihastukseni Rovion uhkapelille. Kun sen kivijalka eli elektroniikkapelien tekeminen ei enää lyönyt leiville, päätti yritys panna kaiken yhden kortin varaan.

Se otti, ainakin Helsingin Sanomien mukaan, kassastaan 65 miljoonaa euroa ja käytti sen animaatioelokuvan tekemiseen. Se oli rohkeasti tehty ja epäilemättä omiin kykyihin ja tulevaisuuteen uskoen. Nyt elokuva on valmis, joten enää voi vain toivoa, että se onnistui ja uhkapeli kannatti.

Vaihtoehtona Rovion omistajilla olisi ollut ajaa firmansa nurin ja kääriä nuo 65 miljoonaa liivehinsä. Tuskin sitä olisi edes Helsingin Sanomien kolumnisti suuremmin nokkinut. Onhan kerran niin mahtavan lintupeliyhtiön menestys jäänyt viime vuosina varsin vaatimattomaksi.

Yhtiön johto päätti kuitenkin toisin. Ja minun sympatiani ovat tässä tilanteessa heidän puolellaan. Vaikkakaan en toivoisi samanlaista upporikasta ja rutiköyhää pelattavan kaikkien suomalaisten yritysten tulevaisuudesta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Menestyksen rakennuspalikoita
Koska ja miten Suomen yrityssektori kääntyy kasvuun?
TEM:in Tiainen hoitaisi pitkäaikaistyöttömyyden syiden sijasta niiden oireita

6 kommenttia:

  1. Tuollaisia sitä tulee kirjoiteltua, kun retoriikka on ekonomiikkaa tärkeämpää. Tulos on sitten lähinnä komiikkaa, ellei suorastaan tragikomiikkaa.

    Mutta jospa olisi tällä kertaa märehtimättä ja tekisi käytännön ehdotuksen suoraan Kantolan hengessä ja Kantolan resepteillä. Jos tarkoituksena on lisätä kulutusta ja nimenomaan nautinnollista kulutusta, käytännöllinen tapa on tuntuvien tukiaisten antaminen juhlavien jahtien ostajille. Niitä ostavat miljonäärit ja heidän kaverinsa varmasti nauttivat ostoksistaan ja samalla Nautorin ja Baltic Yachtsin korkeatasoiset ammattimiehet saavat lisää töitä. Ja tämähän on juuri se resepti, jota esimerkiksi reippaan talouskasvun Kiinassa sovelletaan. Ei sitä kasvua sielläkään ole korkean verotuksen ja julkisen kulutuksen kanssa nyhjäämisellä synnytetty.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mielenkiintoinen ehdotus. Harmi, että Anu Kantola tuskin koskaan tulee kuulemaan sitä.

      Poista
  2. Menestystä Roviolle uhkapelissään toivon toki minäkin, mutta samalla takaraivossani kaikuu Peter Vesterbackan ylimielinen tuhahdus Zyngan esittämälle 2.25 miljardin USD:n ostotarjoukselle Roviosta. "Pitäköön tunkkinsa, meistä tulee suurempi kuin Disney!" (stilisointi kommentoijan). Tosin tämä mielipide taisi olla Hedeiltä lähtöisin.

    Näin siis silloin, kun portfoliossa on yksi ilmaiseksi jaettava, onnistunut muualla tehdyn vanhan pelin uudelleenbrändäys muilta vohkituilla hahmoilla ja joka sattui osumaan tismalleen siihen nousevaan boomiin että älypuhelimesta tuli valtavirtaa ja/tai lastenvahdin korvike.

    Aikuisten en usko jonottavan leffaa katsomaan ja alkuperäisten fanien suurimmalle joukolle nykyisessä iässään Ängriböördsit ovat lähinnä noloja. Toivo makaa siis uudessa, nuoremmassa sukupolvessa, joille taasen kyseessä on vain yksi tietsikalla tehty animaatiofilmi samaan aikaan ensi-iltaan tulevien Ice-Age:n ja Nemoa Etsimässä jatko-osien kanssa.

    Joten valitettavasti onnentoivotukset lienevät siis enemmän kuin tarpeellisia...

    Osa lukijoista muistanee WapIt:in. Sen hypetuote oli tekstiviesteillä pelattava kivi-paperi-sakset-peli. Sekin ilmoitti ostavansa vielä Microsoftin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tänään kuulimme hyvän uutisen myös Supercellista. Sen uusin peli on juuri nyt maailman eniten rahaa tahkoava lajissaan.

      Poista
  3. Tjaa, en minä kyllä toiseenkaan kertaan lukemalla löytänyt tuosta viitettäkään verovetoiseen elvytykseen saati velkaelvytykseen. Olisikohan professori sortunut ylitulkintaan?

    Kantola on täysin oikeilla jäljillä puhuessaan märehtijöistä: Talouslama on aina osittain psykologinen ilmiö joka vahvistaa itse itseään kun kaikki iskevät jarrut päälle yhtä aikaa. Suomen taloudelle olisi oikeasti hyödyksi jos suomalaiset YKSITYISET IHMISET (huom! ei valtio) hölläisivät vähän säästämisinnostaan ja "sortuisivat" kuluttamaan vaikka vähän kevytmielisesti. Vielä kun ostaisivat kotimaisia palveluja.

    Suhtautuminen velkaan on Suomen kaltaisessa agraariyhteiskunnassa pikkuisen epätervettä koska on totuttu ajatukseen että velkaa otetaan vain pakon edessä, syömävelaksi ettei kuolla nälkään kun halla vei sadon. Ja että velasta seuraa konkurssi, pakkohuutokauppa ja mieron tie.

    Edistyneemmissä yhteiskunnissa ymmärretään että velka on oikein käytettynä oikotie vauraiteen, kun velalla tehdään investointi johonkin joka tuottaa enemmän kuin velan hoito vie, laariin jää hyvää.

    Siinä mielessä nyt olisi hyvä aika pistää Suomen perusinfraa kuntoon kun maailma on pullollaan kotia etsivää rahaa. Tähänhän tähtää Anne Bernerin hanke väylien yhtiöittämisestä. Mutta ideologisista syistä tuokin mahdollisuus jätetään käyttämättä.

    On maamme köyhä ja siksi jää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei julkinen investoiminen ole tässä tilanteessa muuta kuin velkaelvytystä. Ja sitähän Kantola muuten hyvän tekstinsä päätteeksi kaipasi. Olisi ollut hienoa, jos hänellä olisi sen sijaan ollut tarjottavana jotain uutta ja oivaltavaa. Nyt hän ikään kuin lässäytti kirjoituksena viimeisellä kappaleella. Ainakin minun silmissäni.

      Poista

Kiitos ajatuksen lukemisesta

Tervetuloa uudelleen!