Anu Kantolalta luovaa talousajattelua

Helsingin Sanomain kolumnisti ja viestinnän professori Anu Kantola nokki kuin vihainen lintu possuja kirjoittaessaan ihmisistä, jotka vatvovat päivästä ja vuodesta toiseen ihmisten liiallista kuluttamista. Hänen mukaansa "murehtimisen vatvominen ei tunnu auttavan: talous mataa, ja kykenemättä oikein tekemään mitään odottelemme, että vienti alkaisi vetää."

Kantolan mukaan psykologeilla on selitys ongelmalle: "ikävän asian vatkaaminen auttaa ratkaisun löytämisessä, mutta itse asiassa se vaikeuttaa ongelmien ratkaisemista. Märehtijät syyllistävät itseään ja toisiaan, levittävät huonoa oloa, vahvistavat kielteisyyttä, murentavat yhteishenkeä ja lamautuvat kun pitäisi tehdä jotakin uutta."

Ratkaisu löytyy hänen mukaansa - enkä ole eri mieltä - siitä, että pitäisi lopettaa saman levyn soittaminen ja sen sijaan ryhtyä ajattelemaan luovasti. Olisi keksittävä, mitä "kivaa voisimme ryhtyä tekemään ja kauppaamaan maailmalle".

Kirjoituksensa lopuksi Kantola näyttääkin todellisen luovuutensa. Hän nimittäin tekee mielenkiintoisen huomion: "talouskasvuun lähteneissä maissa kansaa ei syyllistetä kuluttamisesta. Siellä talousoppineet miettivät kiivaasti, miten tukea kysyntää ja saada kasvua vaikkapa julkisilla investoinneilla."

Toisin sanoen kolumnisti laulaa samaa vanhaa ja moneen kertaan märehdittyä virttä, jota vasemmisto on pyörittänyt ainakin lähes puoli vuosisataa. Tai ehkä kauemminkin, mutta minun muistini ei ulotu tuota pidemmälle.

Että ihanko tosissaan vihaisesti asioiden märehtijöitä nokkiva kolumnisti on keksinyt, että suomalainen vienti saadaan vetämään kunhan vain kerätään vielä nykyistäkin enemmän veroja tai otetaan velkaa jaettavaksi julkisen sektorin investointien kautta. Vai oliko hänellä ajatuksena, että luovutaan vaikkapa osasta maanpuolustusta, terveydenhuoltoa, sosiaalitukea tai koulutusta, jotta saadaan kerätyksi varoja julkisiin investointeihin ilman veronkorotuksia tai velanottoa?

* * *

Lopuksi saanen ilmaista ihastukseni Rovion uhkapelille. Kun sen kivijalka eli elektroniikkapelien tekeminen ei enää lyönyt leiville, päätti yritys panna kaiken yhden kortin varaan.

Se otti, ainakin Helsingin Sanomien mukaan, kassastaan 65 miljoonaa euroa ja käytti sen animaatioelokuvan tekemiseen. Se oli rohkeasti tehty ja epäilemättä omiin kykyihin ja tulevaisuuteen uskoen. Nyt elokuva on valmis, joten enää voi vain toivoa, että se onnistui ja uhkapeli kannatti.

Vaihtoehtona Rovion omistajilla olisi ollut ajaa firmansa nurin ja kääriä nuo 65 miljoonaa liivehinsä. Tuskin sitä olisi edes Helsingin Sanomien kolumnisti suuremmin nokkinut. Onhan kerran niin mahtavan lintupeliyhtiön menestys jäänyt viime vuosina varsin vaatimattomaksi.

Yhtiön johto päätti kuitenkin toisin. Ja minun sympatiani ovat tässä tilanteessa heidän puolellaan. Vaikkakaan en toivoisi samanlaista upporikasta ja rutiköyhää pelattavan kaikkien suomalaisten yritysten tulevaisuudesta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Menestyksen rakennuspalikoita
Koska ja miten Suomen yrityssektori kääntyy kasvuun?
TEM:in Tiainen hoitaisi pitkäaikaistyöttömyyden syiden sijasta niiden oireita