torstai 21. tammikuuta 2016

Oletko valmis panemaan naiset nyrkin ja hellan väliin?

Turvapaikanhakijoiden asioita ajava Ville Punto kertoo turvapaikanhakijoiden seksuaalirikoksiin liittyvän totuuden: "jos jotkut käyttäytyvät tällä tavalla, niin ei siitä voi tehdä johtopäätöksiä, että kaikki turvapaikanhakijat käyttäytyisivät samalla tavalla."

Sen jälkeen hän jatkaa, että "esimerkiksi nämä minun tuntemani irakilaiset miehet ovat hyvin normaaleja ja tavallisia ihmisiä." Tämä voi tietenkin olla totta tai sitten ei. Tässä ei kuitenkaan ole syytä epäillä asianajajan näkemystä, joten uskotaan.

Hyvin käyttäytyvistä Punton irakilaista huolimatta poliisiylijohtaja on todennut, että naisiin kohdistuva häirintä on sekä lisääntynyt että levinnyt myös päiväsaikaan tapahtuvaksi. Sitä on tapahtunut esimerkiksi päiväsaikaan bussissa. Ja Ylen toimittajan mukaan edes toppahousut eivät pelasta naisia ulkomaalaisilta käden jalkoväliinpanijoilta.

Näistä kolmesta lausunnosta voimme vetää yksinkertaisen johtopäätöksen, jossa ei ole mitään uutta: kunnolla käyttäytyvien turvapaikanhakijoiden joukossa on niin paljon seksuaalisesti häiriintyneitä ihmisiä, että suomalaisten naisten turvallisuus ja etenkin heidän turvallisuudentunteensa on maassamme pahasti järkkynyt.

Tästä todistaa myös suomalainen mies, jota vastaan pimenevässä illassa kävellyt nainen lähti juoksemaan karkuun miehen nähtyään. Oma puolisoni taas ei enää uskalla kävellä yksinään iltaisin kotimme lähistöllä metsän läpi vievällä kävely- ja pyörätiellä lainkaan.

On siis selvää, että kaikkien maahan saapuvien oikeus pyytää suojaa ja liikkua hakemuksensa ajan vapaasti muiden ihmisten joukossa on supistanut suomalaisen naisen liikkumisvapautta ja turvallisuudentunnetta aivan oleellisesti. Heidän kannaltaan yhteiskunta on muuttunut merkittävästi aiempaa ahdistavammaksi. Näin siitä huolimatta, että myös suomalaiset miehet ovat aina osanneet ahdistella ja tehdä seksuaalirikoksia - viimeksi tänään uutisoitiin yli viiden vuoden tuomiosta.

Kaikkeen edellä kirjoittamaani liittyy kysymys siitä, mitä meidän nyt tulisi tehdä. Eli juuri nyt on tullut aika päättää haluammeko suomalaisten naisten ahdistelijoiden lisäksi maahamme vielä suomalaisia seksuaalirikollisiakin yleisemmin häirintätilanteisiin ryhtyviä ulkomaalaisia naisten ahdistelijoita?

Ja jos haluamme, olemmeko valmiita hyväksymään siitä loogisesti seuraavan naisen elinpiirin nykyistäkin tiukemman rajoittamisen? Ja jos olemme, olemmeko valmiita tästä kehityksestä loogisesti seuraavaan tilanteeseen, jossa naisemme palautetaan lopullisesti kotiinsa nyrkin ja hellan väliin sidotuiksi toisen luokan kansalaisiksi? Siis samaan tapaan kuin naiset ovat tässä puheena olevien ulkomaalaisten kotimaissa.

Minä en ole valmis kaikkeen edellä kirjoittamaani, vaan asetan naistemme oikeuden säilyttää elintilansa ja tasa-arvoisen asemansa korkeammalle kuin asiansa sotkeneiden maiden ihmisten oikeuden hakea turvaa ja liikuskella pyynnön ajan vapaasti Suomessa.

Siksi pyydän poliitikkojamme irtisanoutumaan kaikista spontaaniin turvapaikanhakuun liittyvistä sopimuksista tai ainakin sulkemaan asyyliä hakevat asiansa käsittelyn ajaksi erilleen muusta yhteiskunnasta. Sekä säätämään lain, jonka mukaan seksuaalirikoksiin syylliseksi todettu ja kansalaisuudeton henkilö karkotetaan maasta loppuiäkseen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Monikulttuurista elämänmenoa
Tällaista rikkautta, yrittäjähenkisyyttä ja seksuaaliväkivaltaako me haluamme?
Ongelmista vaikenemalla muutamme Suomen paskastaniksi

3 kommenttia:

  1. Tämä on yksi niistä aiheista joiden asiallisen käsittelyn tuo pahasti yleistynyt "kenen joukoissa seisot" ajattelutapa on tehnyt vaikeaksi. Kovasti harmillista, koska asia on oikeastikin vaikea. On aivan totta, että syyttömiä ei pidä leimata syyllisten takia. Toisaalta on myös totta, että eräissä maahanmuuttajaryhmissä seksuaalinen ja muukin naisiin kohdistuva väkivalta on kantaväestöön verrattuna moninkertaista. Maassa pidempään olleiden kohdalla ei taida olla yksinkertaisia keinoja. Ne perinteiset, kiinnijäämisriskin nostaminen korkeammalle, välittömästi annettavat ja riittävä tiukat rangaistukset voisivat ajan mittaan vaikuttaa.

    Uusien turvapaikanhakijoiden kohdalla kannattaa tietysti kokeilla myös valistusta. Mutta ne aineistot, jotka silmiini ovat sattuneet, ovat niin tavattoman naiiveja, että ei niillä ainakaan positiivista vaikutusta ole. Tepsivämpi lienee selväsanainen ja tiukka puhuttelu. Vähän siihen malliin joka jäi mieleen omalta, kaukana takanapäin olevalta asevelvollisuusajaltani. Se oppitunti kuului seuraavasti: "Ja sitten kun menette iltalomilla kaupungille, katsokaa tarkkaan, mihin sen istutustikkunne tökkäätte. Ja pitäkää visusti mielessä, että se homma hoidetaan alusta loppuun asti kokonaan vapaaehtoisuuden pohjalta. Muuten tulee putkaa. arestia, vankeutta ja ankaralla kädellä".

    VastaaPoista
  2. Professorin blogimerkinnöt ovat yleensä fiksuja, aroistakin aiheista kärjistettyinäkin järjellisiä. Tässä kirjoituksessa on kuitenkin Professorin esittämiksi käsittämättömän järjettömiä kysymyksiä. Ymmärrän että kysymykset ovat retorisia, mutta silti.

    "Eli juuri nyt on tullut aika päättää haluammeko suomalaisten naisten ahdistelijoiden lisäksi maahamme vielä suomalaisia seksuaalirikollisiakin yleisemmin häirintätilanteisiin ryhtyviä ulkomaalaisia naisten ahdistelijoita?"

    Edes unelmoijat eivät halua maahan naisten ahdistelijoita. Heitä tulee, vaikkemme sitä halua, muun joukon mukana - myös niiden, joiden turvan tarve on oikea.

    ”Ja jos haluamme, olemmeko valmiita hyväksymään siitä loogisesti seuraavan naisen elinpiirin nykyistäkin tiukemman rajoittamisen?”
    ”Ja jos olemme, olemmeko valmiita tästä kehityksestä loogisesti seuraavaan tilanteeseen, jossa naisemme palautetaan lopullisesti kotiinsa nyrkin ja hellan väliin sidotuiksi toisen luokan kansalaisiksi?”

    Näihin kysymyksiin on mahdoton vastata, koska niihin voi vastata vain, jos 1) haluaa maahan naisten ahdistelijoita, 2) on valmis hyväksymään naisen elinpiirin tiukemman rajoituksen. Mutta kieputtakaamme kaikin mokomin logiikkaa vastaamalla: edes unelmoijat eivät ole valmiita kumpaankaan.

    Mahdottomien kysymyksenasettelujen asemesta pitää pohtia, mitä tehdä kun asiat eivät sujukaan toivotulla tavalla. Sitä Professori kirjoituksen loppukappaleessa tekeekin.


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kehuista ja kritiikistä. Molemmat ovat tervetulleita.

      Kritiikkisi perustelu on käsittääkseni tässä: "edes unelmoijat eivät halua maahan naisten ahdistelijoita. Heitä tulee, vaikkemme sitä halua, muun joukon mukana - myös niiden, joiden turvan tarve on oikea."

      Täsmälleen noin minäkin ajattelin blogitekstiä kirjoittaessani. Ja tein siitä loogisen johtopäätöksen: koska ahdistelijoita ei voi erotella, on meidän lopetettava kaikkien vastaanottaminen siitä aiheutuvan haitan takia niin pitkään kunnes osaamme erotella turvapaikkaa tarvitsevat ja ahdistelijat toisistaan. Ellemme tee näin, osoitamme käytännössä haluavamme maahamme ulkomaalaisia ahdistelijoita. Ja siitä seuraavat loogisesti loput esittämäni kysymykset.

      Sinänsä olen kanssasi samaa mieltä, etteivät edes unelmoijat halua mainittuja asioita. Siksi kirjoitinkin tämän tekstini, jotta myös he tiedostaisivat ettemme tällä hetkellä pysty erottamaan ahdistelijoita turvapaikkaa tarvitsevista sekä sen mitä siitä seuraa.

      Poista

Kiitos ajatuksen lukemisesta

Tervetuloa uudelleen!