torstai 24. joulukuuta 2015

Pari ajatusta jouluksi

Tänään on jouluaatto. Sen suuri sankari on ainakin perheen pienimpien mielestä joulupukki, joka saapuu pihaamme Petteri Punakuonon vetämän reen kyydissä ja jakaa monessa perheessä lahjoja sillä aikaa kun isä, isoveli tai joku muu sukulaismies on ulkona pitelemässä poroa.

Joulupukki on tietenkin kaikille suomalaisille tuttu hahmo. Hänen varhaisena esikuvanaan pidetään 300-luvulla elänyttä Myran piispaa Pyhä Nicolausta, joka oli tunnettu hyväntekijä ja lasten suojelija. Ja onpa hänen hahmoonsa yhdistetty myös Jeesuksen nimi.

Kansainvälisen joulupukin muotoa kehitti 1800-luvulla amerikkalainen pilapiirtäjä Thomas Nast, joka piirroksissaan hahmotteli pukille viikset ja parran sekä vaatteiksi turkikset. Ruotsalais-ahvenanmaalaista alkuperää oleva amerikkalainen Haddon Sundblom puolestaan piirsi ja vakiinnutti Coca-Cola-yhtiön toimeksiannosta pukin punaisen vaatetuksen.

Suomessa joulupukilla on aivan oma vivahteensa. Vanhoina aikoina nuuttipukki oli maassamme mies, joka pukeutui hedelmällisyysriitin hahmoksi, pukiksi. Hän laittoi pukin sarvet päähän muuttuakseen šamanistisen perinteen mukaan pukin kaltaiseksi.

Asuun kuuluivat myös tuohinaamari ja nurin käännetty turkki. Pukki vaelteli talosta taloon juoden tarjottuja alkoholijuomia ja pelotteli lapsia. Joskus pukki myös jakoi lahjoja kilteille ja vitsoja tuhmille lapsille.

Suomalainen joulupukki alkoi pukeutua punaisiin vaatteisiin vasta 1960-luvulla, joten esimerkiksi minulle on lapsena tuonut lahjoja punaitakkisen lisäksi myös ruskeanuttuinen joulupukki. Enää sellaisia ei näe, mutta ainakin minun isäni joskus vielä juttelee lapsenlapsilleen ruskeasta pukista.

Ajatus kilteille lapsille lahjoja tuovasta joulupukista on erityisen kaunis. Ja tuhmille risuja tuovasta opettavainen. Ihmisten vaurastumisen ja tavarapaljouden myötä joulupukista on kuitenkin monien mielessä tullut vähitellen kaupallisen turhuuden symboli.

* * *

Turvan antaminen hätää ja vainoa kotimaissaan kärsiville on lahjoja jakavan joulupukin tavoin kaunis ajatus. Antaessamme turvapaikan niille, joita pahat kohtelevat huonosti, me osoitamme inhimillisyyttä ja pelastamme hyvät ihmiset kelvottomien kynsistä.

Kuten toissapäivänä kirjoitin, on tämäkin kaunis ajatus valjastettu ahneiden kauppamiesten bisnekseksi, jossa kehitysmaalaisia harhautetaan hakemaan parempaa elintasoa uskomattoman hyväuskoisten eurooppalaisten kotimaista. Tuloksena heidän toiminnastaan on ollut valtava kansainvaellus kehitysmaista Välimeren maiden kautta Keski-Eurooppaan ja jopa tänne pohjan perille matkarahojen päätyessä disinformaatiota lähtömaissa jakaville salakuljettajille.

Niinpä moni suomalainenkin on ryhtynyt pohtimaan koko turvapaikan antamisen mielekkyyttä. Ellemme pysty erottamaan huijareita, elintasopakolaisia ja harhaanjohdettuja avun tarvitsijoista olemme mahdottoman tilanteen edessä.

Jotkut taas ovat kieltäytyneet näkemästä ongelmaa, työntäneet päänsä pensaaseen ja ryhtyneet haukkumaan eri tavoin ajattelevia rasisteiksi. Toiset taas ovat ryhtyneet sellaisiksi ja ryhtyneet jopa laittomuuksiin pysäyttääkseen turvapaikanhakijavirran.

Suomalaisten suuri enemmistö on kuitenkin tervejärkistä ja pitänee hätää ja turvaa tarvitsevien pelastamista hirmuvaltiaiden kynsistä tärkeänä. Samalla he kuitenkin tuomitsevat turvapaikkajärjestelmän väärinkäytökset jyrkästi, haluaisivat lopettaa sellaiseen syyllistyneiden hyysäyksen maassamme eivätkä voi ymmärtää eurooppalaisten kyvyttömyyttä kansainvaelluksen edessä.

* * *

Nykyisessä maailmassa myös urheilusta on tullut kaupallista viihdettä. Siinähän on alkujaan ollut kyse rehdistä ja jalosta kilpailusta parhaan nuorison kesken. Käytännössä urheilukin on kuitenkin jo kauan sitten saanut monenlaisia uusia piirteitä katsomohuliganismista rahapalkkioihin ja vippaskonstien käyttämiseen.

Esimerkiksi maailman suosituimmaksi sanotusta jalkapallosta on tullut varsinainen korruption pesä. Monissa lajeissa, kuten yleisurheilussa tai pyöräilyssä, parhaaksi pyrkiminen on johtanut terveydelle haitallisten ja siksi kiellettyjen kemiallisten apukonstien käyttöön. Niiden takia rehellisin keinoin voittajaksi pääsemisestä on tullut äärimmäisen vaikeata.

Moni onkin menettänyt mielenkiintonsa urheilun seuraamiseen, ja samalla luopunut siitä jännityksestä, jonka kutkuttava kamppailu tarjoaa myös penkkiurheilijoille. Kuitenkin tosiasia on, että urheilunkin piirissä toimivien vanhempien ja nuorten ylivoimainen enemmistö on edelleen viehättynyt nimenomaisesti sen tarjoamasta jalosta kilvoittelusta.

Ja ajatuksesta, että jo pelkkä parhaansa tekeminen ja osallistuminen tuottavat runsaasti hyvää mieltä ja kasvattavat terveisiin elämätapoihin. Sekä tahdosta katsoa minne asti omat rahkeet riittävät kilpakenttien ankarassa maailmassa.

* * *

Kirjoitin tämän kirjoituksen siksi, että haluan toivottaa kaikille lukijoilleni näin vuoden pimeimpänä aikana oikein hyvää ja kaunista joulua. Pitäkäämme mielemme kirkkaana ja kiinni niistä kauniista ajatuksista ja tavoista, jotka kaikesta turhuudesta ja väärinkäytöksistä huolimatta ovat pohjoisen elämäntapamme taustalla.

Erottakaamme aidot asiat epäaidoista. Oikean väärästä. Huijarit rehellisistä.

Ja etsikäämme joulusta sen parhaat puolet, pelastakaamme edelleen todellista hätää ja turvaa tarvitsevat ja nauttikaamme urheilusta ja muustakin viihteestä. Ja antakaamme lapsille ne lahjat, joita he eniten tarvitsevat: rakkautemme, huolenpitomme ja monipuolisen kasvatuksen.

Mutta samalla välttäkäämme ahneus ja väärinkäytökset käyttämällä järkeämme ja kehittämällä toimintatapojamme. Ja muistakaamme näin jouluna kaikkia lähimmäisiämme ja vaikka vähän vieraampiakin.

Ja muistakaamme kaikki, että tämän maailman voi muuttaa paremmaksi vain rohkeudella toimia hyvän puolesta silloinkin, kun se näyttäisi olevan katoamaisillaan turhuuden, ahneuden ja väärinkäytösten edessä. Ja sekin, ettei ilman kaupallisuutta meillä olisi sellaista hyvinvointia, josta voimme tänä päivänä nauttia.

Hyvää Joulua!

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä
Yle avasi jännityspelin
Miten lopetamme maailman pahimman humanitaarisen kriisin?
Hyviä uutisia


7 kommenttia:

  1. Suurimmat huijarit turvapaikkabisneksessä ovat ehdottomasti ne jotka tienaavat isot rahat pyörittämällä tätä bisnestä tai jotain siihen liittyvää, kuten tuossa muutama päivä sitten uutisoitu alaikäisiksi oletettujen turvapaikanhakijoiden holhoaminen teollisessa mittakaavassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sekä suurimmat huijarit että hätää pakenevien pahimmat viholliset. Tätä eivät kuitenkaan heille lisärahoitusta vaativat ymmärrä.

      Poista
  2. Suurimmat huijarit tietysti istuvat suurempien kuvioiden arkkitehtien penkeillä tyytyväisinä.. miettien seuraavaa siirtoaan.

    Onneksi tähän pakolaisasiaan suomi on ollut vahvasti heräämässä ja ajoissa - toisin kuin vaikkapa ruotsi, jossa herääminen on, ainakin vähän puskista tänään tulleiden uutisten perusteella, vasta alkanut.

    VastaaPoista
  3. Tänne piti linkkini olla. Krampus on ainakin Itävallassa, jonka tunnen kohtuu hyvin, jouluperinteeseen kuuluva hahmo. Oli pikkupoikana oikeasi sen verran pelottava, että toisissa paikoissa laitettiin jopa ovet säppiin. Niissä paikoissa joihin kylän juopotteluun taipuvaiset nuorukaiset laskettiin sisälle, piti olla viunaa tarjolla että ilkeistä hahmoista päästiin eroon. Monissa majataloissa oli vielä 90-luvulla joulun aikaan Krampus-figuureja, mutta nykyisin ei niitä enää juurikaan näe. Hieno mutta aika pelottava perinne, vähän niin kuin Halloween Amerikassa, mikä sekin on muuttunut lähinnä karnevaaliksi nykyisin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos linkistä. Hyvä ja paha "pukki" on siis Itävallassa eriytetty toisistaan kun meillä ne ovat sulautuneet yhteen.

      On kiehtovaa nähdä kuinka esikristillinen perinne elää edelleen kritinuskon ja kaupallisuuden rinnalla eri muotoja saaden kaikkialla maailmassa.

      Poista

Kiitos ajatuksen lukemisesta

Tervetuloa uudelleen!