Tanskan malli on johtanut positiivisiin tuloksiin

Yleisradio kertoi meille järisyttävän uutisen. Sen mukaan tiukkaa maahanmuuttopolitiikkaa harjoittavan Tanskan tilanne on muuttumassa siten, että kehitysmaalaisten maastamuutto on  kasvamassa maahanmuuttoa suuremmaksi.

Tanskan integraatiosta vastaavan ministeriön mukaan maasta poistuneita oli viime vuonna noin 730 enemmän kuin saapuneita. Somalian, Syyrian, Irakin ja Bosnia-Hertsegovinan kansalaisia palaa nyt kotimaihinsa enemmän kuin heitä saapuu, mutta sen sijaan eritrealaisten, iranilaisten ja afgaanien nettomäärä kasvaa edelleen.

Toki somaleiden, syyrialaisten, irakilaisten ja bosniakkienkin suhteen on huomattava, etteivät tilasto kerro nettomäärien muutoksesta eli heidän syntyvyytensä ja kuolleisuutensa vaikutuksista. Siitä huolimatta nyt nähty muutos osoittaa, että myös Suomessa voitaisiin poliittisin päätöksin huolehtia yhteiskunnan säilymisestä länsimaalaisena.

Edellä kuvattuun tilanteeseen johtaneesta tanskalaisten fiksusta politiikasta mainittakoon esimerkiksi rinnakkaisyhteiskuntien ja erioikeuksien rajoittaminen. Esimerkiksi erään lukion oppilaat eivät saa enää vapaasti valita, kenen kanssa he istuvat koulun ruokalassa, vaan maahanmuuttajien on istuttava sekaisin kantaväestön kanssa.

Samalla erillisten vapaakoulujen määrää on rajoitettu. Puoliksi eritrealaisen ministerin mukaan "lakeja ei ole jouduttu tiukentamaan tanskalaisten, juutalaisten tai katolisten koulujen takia, vaan tiettyjen muslimikoulujen takia".

Myös muslimien pukeutumiseen on puututtu ja kasvot peittävät burkhat on kielletty. Samalla on voitu parantaa musliminaisten miehiinsä nähden alistettua yhteiskunnallista asemaa.

Tanskalaisministerin mukaan onkin "kiistämätöntä, että maahanmuutto on tehnyt Tanskasta vähemmän liberaalin maan. Jos meillä ei olisi ollut tätä 50 vuoden maahanmuuttokautta, meidän lainsäädäntömme olisi tällä hetkellä paljon vapaampaa".

Toisin sanoen maahanmuuttajien ottamat ja heille myönnetyt erityisvapaudet näyttävät Tanskan tilanteen valossa olevan yksi niistä tekijöistä, jotka toimivat houkutustekijöinä heidän kansainvaellukselleen, jäämiselleen länsimaisen yhteiskunnan elätettäviksi ja syynä heistä aiheutuville monenlaisille ongelmille.

Tämä olisi hyvä tiedostaa myös Suomessa ja järjestää meidän yhteiskuntamme siten, ettei täällä jouduta suitsemaan kaikkien - siis myös kantaväestön - vapauksia yhtä rankasti kuin Tanskassa on jouduttu tekemään. Samalla ehkä humanitaarisistakin maahanmuuttajista tänne valikoituisivat pysyvästi asumaan muita useammin sellaiset, joilla olisi halua ja kykyä rakentaa länsimaiseen malliin järjestettyä yhteiskuntaa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ruotsalainen esimerkki velvoittaa
Tanskan hallitus esittää maahanmuuttoon uudistuksia
Tuhoaako maahanmuutto ihmisten tasa-arvon Tanskassa?

Suuret uudistukset eivät saa johtaa alueiden väliseen polarisoitumiseen

Helsingin Sanomat kirjoitti tänään siitä, kuinka alueiden erot poliittisissa arvoissa ja asenteissa eivät ole polarisoituneet samalla tavalla kuin monissa muissa maissa. Jutun mukaan niissä on tapahtunut pikemminkin lähentymistä.

Etenkin suhtautuminen Euroopan Unioniin ja ja poliittisiin puolueisiin on muuttunut kautta maan samankaltaisemmaksi kuluvan vuosisadan aikana. Sen sijaan maahanmuuttoon liittyvät alueelliset asenne-erot ovat säilyneet ennallaan.

Maamme kehitys on ollut poikkeuksellista Euroopassa, sillä muissa maissa alueiden väliset kehityserot ovat näkyneet poliittisten arvojen ja asenteiden alueellisina kärjistymisinä. Jutussa arveltiinkin, että Suomessa alueiden samankaltaistumisen taustalla olisi toisaalta työvoiman monia muita EU-maita suurempi liikkuvuus ja toisaalta kohtuullisen hyvin toimiva tuloeroja tasaava tulonsiirtopolitiikka.

Jälkimmäisen selityksen osalta on mielenkiintoista, että samassa jutussa käytettiin esimerkkinä Britanniaa, jossa EU:n vastustus keskittyi erityisesti taantuville alueille, vaikka niille oli jaettu runsaasti EU:n tukirahoja. Sitä ei kuitenkaan kerrottu, oliko nuo tukirahat käytetty onnistuneesti vai menivätkö ne kuin kankkulan kaivoon. Selvää kuitenkin on, ettei pelkkä rahan kylväminen riitä yhteiskunnallisen polarisaatiokehityksen estämiseen.

Edellä kuvaamani tilanne on mielenkiintoinen nyt käsillä olevien suurten uudistusten suhteen. Suomeen ollaan luomassa maakuntahallintoa, jonka vastuulla ovat syvällisen muutoksen edessä olevat sosiaali- ja terveyspalvelut. Lisäksi hallintomme on tehnyt päätöksen aktiivimallista, jonka yhtenä tarkoituksena on työvoiman liikkuvuuden parantaminen.

Jälkimmäisen osalta Suomessa on pitkä historia. Jo 1800-luvulla Suomesta lähdettiin paremman elintason perään valtameren toiselle puolelle ja 1950-luvulta alkaen syntyi uusi muuttoaalto maaseudun ihmisten siirtyessä työpaikkojen perässä Etelä-Suomen kasvukeskuksiin ja 1960-luvulta alkaen yhä useammin Ruotsiin.

Olisiko tämä suomalaisten syrjäseutujen historiallinen kehitys yksi syy sille, ettei Suomi ole altis polarisaatiolle? Maaseudullamme ei ole totuttu odottelemaan jonkun tuovan leivän suuhun, vaan on itse siirrytty sen perään. Kehitys ei ole pysähtynyt hyvinvointivaltion myötä, vaan maamme jakaantuu edelleen vahvasti muuttovoitto- ja muuttotappioalueisiin.

Niin tai näin. Yhteiskuntarauhan kannalta on hyvä, ettei väestö ole alueellisesti polarisoitunut kovin vahvasti. Tästä asiantilasta on syytä pitää kiinni myös nyt, kun sote-, maakunta- ja aktiivimalliuudistukset ovat pöydällä. Jos (ja kun) maakunnat ja sote-palveluiden valinnanvapaudet saavat lain voiman, on niiden ja aktiivimallin vaikutusten seurannassa syytä huomioida myös alueiden välisten erojen kehittyminen.

Ei siksi, että sillä torjuttaisiin poliittista populismia - joka syntyy aina yhteiskunnallisten epäkohtien seurauksena eikä syynä - vaan siksi että jo yli sadan vuoden ajan ja myös nykyisessä tilanteessa suomalaiset ovat kohtuullisen aktiivisesti vastanneet alueellisen kehityksen aiheuttamisiin paineisiin. Mikäli asenne ja toimintatavat kääntyvät passiiviseksi, ei siitä hyödy kukaan.

Lopuksi vielä sananen taantuville alueille. Sieltä pois lähtemiselle on aina olemassa vaihtoehto. Se on kehityksen ottaminen omiin käsiin, eli yrittäjyyden edistäminen alueilla. Työpaikat eivät synny itsestään, eivätkä ole kestäviä tukirahojen varaan rakennettuna. Sen sijaan hyvät bisnesideat kantavat pitkälle, kuten vaikkapa Ponssen toiminta Vieremällä, puusepänteollisuus Etelä-Pohjanmaalla  tai Lapin matkailun esimerkit osoittavat.

Vastaavasti kasvavat suomalaiset kaupungit eivät säily miellyttävinä asuinympäristöinä itsestään, vaan sielläkin on huolehdittava yhteiskunnallisen kehityksen laadusta. Vaikka talous olisi vahva, uhkaa juuri nyt ihmisten turvallisuudentunteen heikkeneminen myös kaupunkilaisten elämänlaatua.

Sen romahtamisella saattaisi olla suuremmat yhteiskunnalliset seuraukset kuin etukäteen saattaisi kuvitella, sillä luottamukseen perustuva yhteiskunta on tehokas ja toimiva kun taas vahvasti säännelty epäluottamuksen yhteiskunta johtaa taloudelliseen ja yhteiskunnalliseen stagnaatioon kuten lukemattomat esimerkit historiassa ja nykyaikana osoittavat. Siksi myös kasvavien kaupunkien on kiinnitettävä huomiota väestönsä asenteiden ja kulttuurin kehittymiseen kaikille ihmisille suotuisaksi.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Työttömyysaste - aktivimallin toimivuuden mittari
Menestyksen avaimia kaikille Ylä-Savosta
Helsingin asuntopula ja maaseutu

Onko ihmisen evoluutio pysähtynyt?

Usein kuulee väitettävän että ihmisen evoluutio on päättynyt. Tämä käsitys lienee syntynyt siitä tosiasiasta, että nykyisellä teknologian aikakaudella ainakin länsimaissa suurin osa aiemmin tappavista sairauksista on kyetty voittamaan, eikä nälkäänkään kuolla enää kuten ennen. Väitän kuitenkin, ettei ihmisen evoluutio ole pysähtynyt, vaan todennäköisesti jopa kiihtynyt.

Evoluutiota syntyy aina silloin kun kaksi asiaa toteutuu. Ensinnäkin eliöiden jälkeläismäärissä täytyy olla eroja ja toiseksi näiden erojen tulee johtua perinnöllisisistä syistä. Jos nämä molemmat toteutuvat, niin silloin loogisuuden vaatimuksesta syntyy eroja populaation alleelifrekvensseissä (eli geenien eri muotojen runsaudessa). Tämä on yksi evoluution määritelmistä.

Evoluution ajatellaan yleisesti optimoivan eliöiden ominaisuuksia niiden senhetkiseen ympäristöön. Siten pitkään stabiilina pysynyt ympäristö johtaa niissä olosuhteissa optimaaliseen geenikoostumukseen, jolloin luonnonvalinnalla ei ole mistä valita ja eliölajin (tai -populaation) evoluutio hidastuu. Jos taas ympäristö muuttuu nopeasti, menestyvät uudenlaiset ominaisuudet tai niiden yhdistelmät ja evoluutio nopeutuu.

Länsimaissa yhteiskunta on muutaman sukupolven aikana muuttunuut enemmän kuin edelliseen tuhanteen vuoteen. Kaikkia niitä ominaisuuksia joita tarvittiin maatalousyhteiskunnassa, tai vielä aiemmin metsästäjä-keräilijäyhteisössä, ei välttämättä tarvita menestykseen nykyisessä kaupunkikulttuurissa. Siten on selvää, että nykyisessä yhteiskunnassa myös jälkeläisiä saavat erilaiset ihmiset kuin aiemmissa yhteiskuntamuodoissa. Koska geenit vaikuttavat enemmän tai vähemmän kaikkiin ihmisten ominaisuuksiin, on selvää että nyky-yhteiskunnassa menestyvät myös erilaiset geenit kuin aiemmin. Siten näiden geenien suhteellinen osuus väestössä kasvaa. Toisin sanoen tapahtuu evoluutiota.

Oman lukunsa tässä tilanteessa tarjoaa Kiina. Siellä yhteiskunta on päätynyt rajoittamaan voimakkaasti lapsilukua. Tämä yhdessä poikalasten suosimisen kanssa on johtanut sukupuolten määräsuhteiden vääristymään, minkä seurauksena poikien on aiempaa vaikeampi löytää vaimoa. Lisääntymisen kannalta on siis syntynyt aiempaan verrattuna täysin uusi tilanne, jossa tehokkaaseen lisääntymisen tarvitaan uudenlaisia ominaisuuksia: ainakin poikien keskinäinen kilpailu lisääntymiskumppaneista kovenee ja toisaalta tyttölasten evolutiivinen arvo vanhemmilleen kasvaa suhteessa poikalapsiin. Myös näiden tekijöiden voi olettaa muuttavan nopeasti väestön geenifrekvenssejä, eli kiihdyttävän evoluutiota.

Kolmanneksi haluaisin tarkastella kehitysmaita, koska käsittääkseni siellä tapahtuvat parhaillaan koko ihmiskunnan tulevaisuuden kannalta merkittävimmät muutokset. Länsimaiden avulla rakennetun terveydenhuollon ja vihreän vallankumouksen sekä suoran ruoka-avun kautta on Afrikan väestönkasvu räjähtämässä. Esimerkiksi Nigerian ja Ruandan vuotuinen väestönkasvu on lähes 2,5%, eli näiden maiden väestö nelinkertaistuu alle sadassa vuodessa. Koko Afrikan väestö kasvaa nykyisin noin 20 miljoonalla ihmisellä vuodessa. Näin on syntynyt uudenlainen tilanne, jossa valintaetu kohdistuu nopeaa lisääntymistä suosiviin geeneihin; mahdollisiin jälkeläisten ylläpitoon vaikuttaviin geeneihin vaikuttava valintapaine sen sijaan näyttäisi selvästi höltyneen aiemmasta. On siis selvää että myös Afrikassa evoluutio on kiihtynyt.

Koko ihmiskuntaa tarkastellessa on vielä otettava huomioon geenivirta. Koko historiallisen ajan on niin Euroopan, Aasian kuin Afrikankin väestö ollut sikäli stabiili, ettei näihin maanosiin ole kohdistunut suurta muuttoliikettä mantereen ulkopuolelta, vaan uusien sukupolvien geenit ovat peräisin aiemmilta sukupolvilta.

Jatkossa ainakin Euroopan tilanne on muuttumassa, kun Afrikan ja vähemmässä määrin myös Lounais-Aasian liikaväestö purkautuu tänne paremman elintason ja/tai rauhallisempien elinolojen toivossa. Kun vielä huomioidaan eurooppalaisen kantaväestön hidas ja kehitysmaista Eurooppaan vaeltavan väestön nopea lisääntyminen, tulee Euroopan väestön geenikoostumus muuttumaan nopeasti hieman samaan tapaan kuin on tapahtunut Amerikan mantereella. Siellähän ovat toisiaan seuranneet laajamittainen eurooppalainen, afrikkalainen ja lopulta kauko-idästä peräisin oleva muuttoliike. Niiden seurauksena alueen alkuperäisväestö on jäänyt pieneksi vähemmistöksi. Merkittävää on myös se, että tämä kehitys jatkuu edelleen joten myöskään tulevaisuuden amerikkalaiset eivät ole pelkästään tämän päivän amerikkalaisten jälkeläisiä.

Myöskään nykyisten eurooppalaisten geenikoostumuksesta ei muutaman sadan vuoden kuluttua voi saada kovin hyvää käsitystä tarkastelemalla pelkästään silloin täälllä asuvan väestön geenikoostumusta; kuten ei nykyamerikkalaistenkaan geenikoostumus vastaa mantereella muutamia satoja vuosia sitten eläneiden ihmisten geenejä. Paikallisesti tarkasteltunahan tämä tarkoittaa, että Euroopan väestössä on tapahtumassa erittäin nopea geenifrekvenssien muutos, eli toisin sanoen evoluutio.

Yhteenvetona voidaan todeta ihmiskunnan lähes koko maailmassa olevan erittäin nopean evoluution vaiheessa. Erityisesti tämä on näkynyt Amerikassa ja tulee jatkossa näkymään yhtä voimakkaasti Euroopassa, joissa molemmissa evolutiivisten valintapaineiden lisäksi alleelifrekvensseihin vaikuttavat myös huomattava migraatio alueen ulkopuolelta.

Tässä vaiheessa auki jää se, minkälaisia ominaisuuksia nopeutunut evoluutio tuottaa ihmiskunnalle. Helppoa on ennustaa valkoisen ihonvärin muuttuvan aiempaa harvinaisemmaksi, mutta esimerkiksi älykkyyden tai muiden sen kaltaisten ominaisuuksien ennustaminen on vaikeaa. Vielä vaikeampaa on ennustaa nopeutuneen evoluution ja sen aiheuttaneiden muutosten kulttuurisia vaikutuksia.