225 miljoonan dollarin sekasikiö

Ihmiset ovat aikojen kuluessa hävittäneet monia eläinlajeja ottaessaan uusia maita asuttavakseen. Yksi sellainen oli Mauritiuksella aikoinaan elänyt drontti eli mauritiuksendodo.

Lintu muistutti ulkonäöltään hieman kalkkunaa, kasvoi noin metrin mittaiseksi ja painoi yli 20 kiloa. Siivekkään ruumiinmuoto oli pyöreähkö ja koukkukärkinen nokka huomattavan suuri, mikä teki sen ulkonäöstä ainakin omasta mielestäni suorastaan huvittavan. 

Viime viikon Nature-lehdessä kerrottiin, että teksasilainen bioteknologiayhtiö aikoo palauttaa drontin takaisin elävien lajien joukkoon. Sitä ja parin muun lajin palauttamista varten se on saanut 225 miljoonan dollarin rahoituksen yksityisiltä rahoittajilta, joukossa mm. perijätär Paris Hilton. 

Tehtävä ei ole triviaali, sillä kaikkea tähän tavoitteeseen pääsemiseksi tarvittavia bioteknisiä työkaluja ei vielä ole edes olemassa. Siksi maaliin pääsemiseksi tarvitaan huomattavaa geenisaksiteknologian tehostamista, kantasolumenetelmien kehittämistä ja eläinten kasvatuksen parantamista. Toisin sanoen tavoitteen saavuttaminen on kaikkea muuta kuin varmaa. 

Käytännössä yritys ei aio palauttaa dronttia vaan aikoo muuttaa sen lähimmän nykyään elävän sukulaisen - hartiahuivikyyhkyn - sukupuuttoon hävinneen lajin kaltaiseksi. Siihen se tarvitsee tämän kyyhkysen sukusoluja tuottavia soluja, joiden DNA:ta se aikoo muokata geenisaksien avulla samanlaiseksi kuin drontilla. Näin voitaisiin synnyttää lintujen kimeerejä eli sekasikiöitä, joissa olisi molempien lajien ominaisuuksia. 

Mutta vain, mikäli saksilla muokkaaminen osataan tehdä niihin geeneihin, jotka määrittävät sen, miten drontti poikkeaa nykyisin elävästä sukulaisestaan. Tämä ei ole helppo tehtävä, koska lintujen evolutiiviset linjat ovat eronneet jo 30 tai jopa 50 miljoonaa vuotta sitten (eli viisi tai jopa kymmenen kertaa aiemmin kuin ihmisen sukulinja erosi simpanssin esi-isistä). Tämä tarkoittaa, että niiden genomien sekvenssit ovat yksityiskohdiltaan varsin erilaisia, jolloin oleellisia muutoksia ei voida tunnistaa pelkästään genomin osien erilaisuuden perusteella. 

Tämän lisäksi on muistettava, että dodo oli iso lintu, kun taas hartiahuivikyyhkynen on... tuota... jonkin verran tavallista pulua suurempi. Siten sekasikiön muokatut - sukusoluja tuottavat - solut olisi saatava jonkin suuren linnun elimistöön siten, että ne saattaisivat hedelmöittyä ja kehittyä siellä. Eikä tällaista biotekniikkaa ole vielä edes olemassa. 

Voidaankin kysyä, että miksi tämä kaikki tehdään. Selityksiä on monta. 

Paris Hiltonista on ehkä kiehtovaa ajatella näkevänsä oikean drontin - onhan se niin hassun näköinen lintu. Luonnon köyhtymisestä kiinnostunut taas saattaa motivoitua siitä, ettei sukupuuttoon katoaminen olisi ehkä sittenkään lopullista. Ja tutkijaa itseään kiinnostaa luultavasti sekä uusien tutkimusmenetelmien kehittäminen että ajatus historiankirjoihin jäämisestä. Sekä tietenkin uteliaisuus siitä, mitä kaikkea on mahdollista tehdä. 

Tosin hassua lintua kaipaava rahoittaja saattaa pettyä, jos sekasikiödrontti ei lopulta olekaan kovin paljon entisaikojen drontin näköinen. Ja sukupuuton lopullisuuden poistamisesta kiinnostunut masentua siitä, ellei lopputulos pystykään elämään vapaana nykymaailman muuttuneissa olosuhteissa. 

Ja toki tutkijakin saattaa harmitella sitä, ellei drontin tekeminen lopulta onnistu lainkaan. Mutta toki 225 miljoonalla dollarilla syntyy varmasti suuria loikkia edellä mainittujen menetelmien kehittämisessä. Ja nehän jo sellaisenaan edistävät tieteellistä tutkimusta lukemattomilla muilla aloilla kuin dronttien eläväksi palauttamisen taiteessa. 

Siksi drontin palauttamistutkimus voi parhaimmillaan osoittautua yhtä hyödylliseksi kuin puolen vuosisadan takaiset kuulennot. Vaikka itse tavoitteen saavuttamisesta ei koituisikaan juuri minkäänlaista konkreettista hyötyä, voitaisiin sitä julkisuudessa pitää suurena askeleena ihmiskunnalle. Ja jo nyt on arvattavissa, että matkalla syntyneistä sivutuotteista koituu joka tapauksessa huomattavasti itse päätarkoitusta merkittävämpiä sovelluksia esimerkiksi lääketieteen tai eläinjalostuksen käytettäväksi.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Nämä uutiset olisivat hauskoja, elleivät ne olisi totta
Negatiiviset luontouutiset pönkittävät punavihreää kuplaa
Evolutiivinen innovaatio johti tuhoon

Jouluisia ajatuksia shariasta

Meillä länsimaissa on juuri nyt meneillään alkujaan talvipäivän seisauksen kunniaksi vietettävä iloinen juhla, joka jo ajat sitten sai kristillisen kuorrutuksen ja myöhemmin vielä kaupallisen katteen. Juhlan syvin sanoma on kaikesta tästä moninaisuudesta huolimatta, tai ehkä juuri siksi, erittäin kaunis: "olkoon maassa rauha ja ihmisillä hyvä tahto".

Mauritaniassa sen sijaan on iloittu ihan muista syistä, sillä maan väestö koostuu muslimeista ja voimassa on maassa jaetaan tuomioita islamilaisen sharia-lain perusteella. Sen perusteella annettiin eilen kuolemantuomio, koska eräs mies oli luopunut oikeasta uskosta ja  kirjoitellut profeetasta kevytmielisesti. Tuomion julistaminen kirvoitti ilohuutoja oikeussalin lehtereillä.

Sharia-lain on ennustettu tulevaisuudessa rantautuvan myös Suomeen. Sen käyttöön ottamisella on vankka kannatus myös Suomessa: kuten nuoren imaamin Abbas Bahmanpourin ja  vähän varttuneemman kokoomuspoliitikkon Kimmo Sasin lausunnot julkisuudessa osoittavat.

Oikeastaan ainoa este sharia-lain käyttöönotolle Suomessa on liian pieni islaminuskoisten määrä. Tämä on kuitenkin vähitelleen korjaantumassa, koska maastamme hakee turvaa vuosittain huomattava määrä vainottuja ihmisiä sellaisista islamilaisista maista kuin Somalia, Irak, Afganistan, Iran, Syyria, Albania, Marokko, Algeria, Kosovo ja niin edelleen. Kuten tästä tilastosta näemme, seuraa turvaanotettujen ihmisten perässä suuri joukko puolisoita, lapsia ja muita omaisia.

Näin muslimien määrä on lähtenyt maassamme ripeään kasvuun: heidän määränsä on lisääntynyt 1990-luvun alun muutamasta tuhannesta yli viiteenkymmeneen tuhanteen. Samalla muslimeista on tullut merkittävä yhteiskunnallinen, taloudellinen ja poliittinen osa maamme elämää.

Jos otamme todesta - ja miksi emme ottaisi - tämän kirjoituksen alussa referoidun ennusteen maamme tulevaisuudesta sharia-lain alaisena, kannattanee hiukan kurkistaa miltä tuo tulevaisuus näyttää. Enimmäisen vihjeen saimmekin jo Mauritanianiuksen ilohuudot aiheuttaneesta tuomiosta.

Lisävaloa meille on antanut esimerkiksi Abbas Bahmanpour, jonka mukaan äskettäin avioliitto-oikeuden saaneet homoseksuaalit tulisi tappaa. Koulutuksen ja tieteenteon osalta taas olemme saaneet tietoa sosiaalidemokraattiselta imaami Abdul Mannanilta, jonka mukaan koraani on tiedettä.

Feministejä saattaa puolestaan kiinnostaa vihreän länsimaiset arvomme jakavan lakimiehen Husein Muhammedin varoitus, jonka mukaan shariassa naiset ovat periaatteessa koko elämänsä holhouksenalaisia. Ja ehkäpä vähemmänkin feminististen naisten on syytä olla tietoinen ruotsalaisten imaamien hyväksyvästä suhtautumisesta naista kohdanneeseen perhehelvettiin.

Kun nyt suurin osa suomalaista mieltää itsensä juhlimassa Jeesuksen syntymää, on itse kunkin hyvä muistaa, etteivät valtakunnat, uskonnot tai edes lait ole ikuisia. Esimerkiksi Ruotsi on ottanut ripeitä muutoksen askelia valitsemallaan tiellä kaikkien hädänalaisten turvapaikkana.

Sen seurauksena maahan on muotoutunut yli 55 aluetta, joissa Ruotsin laki on käytännössä lakannut olemasta voimassa. Lisäksi muslimeille on laillistettu erilaisia uskonnollisia etuoikeuksia, jotka eivät koske valtaväestöä.

Jonkinlaista muutosvastarintaakin esiintyy, sillä tuoreen mielipidetiedustelun mukaan neljä kymmenestä ruotsalaisesta haluaisi vähentää pakolaisista aiheutuvia kustannuksia. Tämän ymmärtää, sillä vainoa paenneista aiheutuvat suuret kulut tunnustetaan myös avointa maahanmuuttoa kannattavaien leirissä.

Kautta historian ovat paikasta toiseen liikkuvat ihmiset vieneet mukanaan kulttuurinsa ja tapansa, jotka aikanaan ovat vaikuttaneet vastaanottavaan yhteiskuntaan. Esimerkiksi Amerikassa vanhat intiaanikulttuurit ovat käytännössä korvautuneet muualta peräisin olevilla tavoilla - myös alkuperäiskansojen parissa.

Näin tulee tapahtumaan myös Ruotsissa; ja silloin esille nousee myös uskonnollisen oikeuden eli sharian käyttöönotto. Viimeistään silloin, kun muslimit muuttuvat länsinaapurissamme enemmistöksi.

Toistaiseksi ruotsalaisen oikeusjärjestelmän korvautumiseen sharialla on kuitenkin vielä matkaa, sillä maassa asuu nykyisin vain puoli miljoonaa muslimia, eivätkä ensi vuodeksi odotetut syyrialaiset nosta määrää kuin sadalla tuhannella eli noin prosenttiyksiköllä.

Prosenttiyksikön vuosivauhdilla muslimit saavuttaisivat Ruotsissa enemmistöaseman vasta noin vuonna 2060. Selvästi nuivempaa maahanmuuttopolitiikkaa harjoittaneella Suomella on sharian tuottamiin kuolemanrangaistuksiin ja niistä aiheutuviin ilohuutoihin vielä ruotsiakin pidempi matka.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suloinen salakuljetus Syyriasta Suomeen
Yle uutisoi vajavaisesti maahanmuuttajanuorten peloista
Maahanmuuttajat raiskaajina