Neuvoja Suomen tulevaisuuden takaamiseksi

Suomen ja etenkin Suomen valtion ja muun jukisen sektorin taloustilanne on nyt sellainen, että hyvät neuvot ovat tarpeen. Talous hiipuu, ja valtion velka kasvaa päivä päivältä. Jos luottoluokittajat tekevät loogisen johtopäätöksen katoaa pian myös kolmen A:n luokitus, jolloin valtion korkomenot kasvavat hankaloittaen tilannetta entisestään.

Hallitus on onneksi tietoinen ongelmasta, mutta muutaman miljardin leikkaus/veronkorotuspuheista huolimatta korjauskeinoista ei ole selvyyttä. Siltä varalta, ettei omia keinoja pian löydy, annan tässä muutaman suuntaviivan.

Ennen noita suuntaviivoja huomautan kuitenkin, että meidän on erotettava lyhyen ja pitkän tähtäimen toimet toisistaan. Lyhyellä tähtäimellä tehtävänä on akuutin kriisin ratkaiseminen kun taas pitkällä tähtäimellä on tavoitteena oltava tuottavuuden kasvu. Keinot näihin tavoitteisiin pääsemiseksi ovat erilaiset.

Lyhyellä tähtäimellä on ensinnäkin leikattava julkista kulutusta. Nämä leikkaukset kannattaa kohdistaa siten, ettei samalla tuhota tulevaisuuden kasvumahdollisuuksia. On siis haettava sellaisia leikkauksen kohteita, joiden välitön vaikutus ei ole kehitystä ehkäisevä eikä julkiselle sektorille toisaalla epäsuoria kuluja aiheuttava.

Esimerkkejä tällaisista leikkauksista ovat kaikki mukavuuspalvelut, kuten kulttuurin tuki, humanitaariset maailman pahuutta helpottavat toimet, kansalaisten hyvinvointipalvelut ja julkisen sektorin sisäisten kulujen vähentämistoimet.

Säästötoimia voidaan siis kohdistaa vaikkapa kulttuurirakennusten rakentamiseen, pakolaisten määrään, turvapaikanhakijoiden majoitukseen, kehitysapuun, kalleimpiin erikoissairaanhoidon lajeihin, byrokratian toimintamalleihin, julkisen sektorin virkamiesten palkkoihin jne...

Samalla on nostettava työllisyysastetta, jotta nyt työttömien elättämiseen kuluvia verovaroja voidaan säästää. Tämä voi tapahtua ainoastaan helpottamalla ihmisten palkkaamista yrityksiin.

Siihen tehoavat monet keinot kuten irtisanomissuojan laskeminen, minimipalkkojen alentaminen ja työttömuusturvan tason laskeminen. Myös uusien yritysten perustamista tulisi edistää esimerkiksi vähentämällä siihen liittyvää paperisotaa.

Lyhyen tähtäimen toimia tehtäessä on kuitenkin muistettava, ettei Suomen perimmäisenä etuna eikä siis myöskään tavoitteena voi olla hintakilpailukyky alhaisen palkkatason maihin nähden. Pitkällä tähtäimellä on siis nostettava työn tuottavuutta. Tämä voi tapahtua ainoastaan kehittämällä sellaisia tuotteita ja palveluita, joihin ei kohdistu kilpailua muualta maailmasta.

Avainasemassa pitkän tähtäimen selviytymisstrategiassa ovat siis tutkimus, koulutus ja uusimman tutkimustiedon varaan rakentavien riskiyritysten perustamisen helpottaminen. Näistä koulutus on selkeästi julkista toimintaa ja hoidettava julkisista varoista tinkimällä vähemmän tarpeellisista yhteiskunnan toiminnoista.

Myös tutkimus on paljolti julkista toimintaa, mutta myös yksityisellä sektorilla on siinä merkittävä rooli. Tässä tilanteessa yritysten panostuksen soisi kasvavan sekä suoraan kutakin yritystä kiinnostavan tuotekehitykseen ja soveltavaan tutkimukseen että myös uusia mahdollisuuksia pitkällä aikavälillä tarjoavaan perustutkimukseen.

On muistettava, että juuri vapaa perustutkimus on luonut pohjan nykyiselle länsimaiselle hyvinvoinnille, jollaista ei saavutettu soveltavaan tutkimukseen voimakkaasti satsanneessa sosialistisessa blokissa saati tutkimutietoa lähes halveksivassa öljyrikkaassa islamilaisessa maailmassa.

Uusiin innovaatioihin perustuvien riskiyritysten perustamisen suurimpina esteinä ovat epäilemättä siihen kykenevien ihmisten valmiiksi korkea palkkataso toisen palveluksessa sekä yritystoimintaan liittyvä epäonnistumisen riski. Jälkimmäistä tehostaa yhteiskuntamme armottomuus epäonnistuneita kohtaan. Tarvitaan siis palkanalennuksia myös yksityiselle sektorille sekä inhimillistä kohtelua epäonnistuneille yrittäjille.

Pitkällä tähtäimellä oleellista on myös jo olemassa olevan yritystoiminnan tuottavuuden nostaminen. Tässä suhteessa erityisesti metsäteollisuuden tilanne näyttää valoisalta, kunhan poliitikkomme sekä EU:n että Suomen tasolla vain ymmärtävät pitää yllä teollisuuden toimintaedellytykset ja niiden ennustettavuuden.

Jos toimimme oikein, ovat tulevaisuuden vihreään kultaan perustuvia Suomen hyvinvoinnin lähteitä esimerkiksi pakkausmateriaalit, bioenergia ja hiukan pidemmällä aikavälillä mitä erilaisimmat nanoselluun perustuvat tuotteet.

Edellä kirjoittamani perusteella Suomella on moninaisia keinoja lamasta selviytymiseen ja taloudelliseen hyvinvointiin myös tulevaisuudessa. Ongelmina ovat vain järjettömät poliittiset intohimot, saavutettuihin etuihin hirttäytyminen ja ymmärtämätön kansa, joka rankaisee poliitikkoja lyhyellä tähtäimellä ikävien päätösten tekemisestä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Laiton lakko Uudessakaupungissa
Säästöjä vai ei?
Kataisen kutsu oppositiolle - keinot on, mutta onko rohkeutta, ymmärrystä ja viisautta?